Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjalliset väärenökset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjalliset väärenökset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ota siitä selvää, ja elä näiden kanssa! - 6.

Oscar Wilden päälle on syytä vetää rasti, unohtaa.

O.W. (1854-1900) Kuva: Sarony
Turha lukea. Tuskin edes Dorian Grayn muotokuvaa.

Ei siksi että hän oli vapaamuurari ja homo, joka tuomittiin vankeuteen haureudesta, siis homoudestaan, kahdeksi vuodeksi, vaan sen takia, että mies harjoitti vilunkia kirjoittelussaan: O.W. lainaili (ja plagioi) paljon, siirteli toisten kirjailijoiden tekstejä surutta omiin nimiinsä runsain mitoin.
Ei kukaan eikä mikään lopulta voinut/voi taata tekstien aitoutta.

Oscar Wilde puolustelee temppujaan:
  • Taiteen ei tule palvella itsensä ulkopuolisia päämääriä.
  • Taidetta tulee arvioida vain esteettisin, ei moraalisin kriteerein.
  • Taiteilija vapautuu eettisestä vastuusta.
Noin lyhentelen muistilapulle ja hymähdän yhden aikalaiskriitikon viimeisille sanoille O.W.:n runokokoelmasta:
"--- tekijälle on leimallista nokkeluus, ihmeteltävä sujuvasanaisuus, rikas ja täyteläinen sanavarasto sekä se, ettei hänellä ole mitään sanottavaa." (Tutulta kalskahtavaa: samoin sanoin, paksunnos, hyvästeli minut, opettajakokelaan aikoinaan muuan huumorintajuton lehtori 10 tunnin tiiviin opetusperiodin jälkeen. Oppilaista ei noin näyttänyt tuntuvan - eikä minusta.)

Kuoleman jälkeen kirjoitusrumba vasta kiihtyikin: alkoi löytyä 'löydöksiä' eli muka Oscar Wilden julkaisemattomia tekstejä vähän sieltä sun täältä.
'Koska Wilde oli tunnettu ja tuomittu homoseksuaali, hänen kirjoittamakseen väitettiin tai hänen nimissään julkaistiin useita teemoiltaan uskallettuja teoksia.' - Nyqvist & Oja
Kuten Teleny (suom. 1972)

Siis täälläkin korkeakirjallisuudessa samaa mädännäisyyttä kuin yhteiskunnassa missä tahansa!
Ja tänne tieten tahtoen pyrin joskus lapsen huimuudessani pakoon pahaa maailmaa!

Että
 Sutta pakkoon - MörmörMörkö vastaan!
1 - 2 - 3 - 4 - 5- 6

hiihdot 15 /562 km = 86 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös


torstai 1. maaliskuuta 2018

Kirjallisia plagiaatteja - 1.

Oikeastaan ainoa kuuntelemani radiolähetys on keskiviikkoisin Järviradiosta aamukahvin aikaan tuleva vartti Runo-Martin seurassa. Siinä on oikeanlaista suhinaa ja nostalgiaa sopivassa suhteessa, vähintäänkin ripaus kylähulluutta.

Se eilen se. Tähän aamuun liittyy toinen radio, joka tuli häiritsemään - oman käden kautta - hiljaista aamuhetkeä kirjojen ja kirjoittamisen lomaan: Sisuradio.

Sisuradiosta en ollut kuullutkaan, nyt luulin sitä joksikin natsihenkiseksi lähetyskanavaksi, jota pitää välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. Mutta joka tapauksessa nyt sinne piti mennä, koska innostuneena selailin tosi kaunisti päällyspaperoitua kirjaa kirjallisista huijaamisista


ja ko. radio oli haastatellut toista kirjantekijää Outi Ojaa.

Höh! Sehän on Ruotsin suomalaisten Yle. Lienee Vaasan Voksin mielikanava, vaan tänne itärajalle eivät aallot yllä kuin netin kautta - ja jo tuo nimi siis olisi aikaisemmin palelluttanut korvakuulon.


Suorastaan kiehun uteliaisuudesta. Joutaako tästä edes hangille.

Radiolähetyksen pohjustamana hyppään ensi alkuun suoraan osaan III Väärennöksiä kotimaisessa kirjallisuudessa. Koskenniemi. Veikko Anterohan siellä! (Eskelisen natsiluokituksessa siihen sakkiin pudottaneena omassa Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiassaan, muistan.).

Sariola Mauri, no tietysti! Yhdessä vaiheessa otti käyttöön kirjailijanimen Esko Laukko ja plagioi Bill S. Ballingerin jännärin Kynsi ja hammas omaksi kirjakseen Sen yli käy vain tuuli viheltäin. Sitten on tämä Snellman, joka Anja Kaurasena ollessaan veteli valmista tutkimustekstiä yli oman tarpeen kirjaansa Pelon maantiede.

Ei siellä monta muuta suomalaista ole: Panu Rajala Inha-lainauksillaan ja Salama parilla runollaan; mutta kun harmaalla vyöhykkeellä raja-aidat ovat häilyviä, pelastuivat siinä missä Saarikoskikin kollaasillaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Osa kirjoituksista menköön alitajun piikkiin.

Mihin ja kenen piikkiin luettaneen eilispäivän sankari Kalevala? Lönnrothistakinko syyllinen?
Ei nyt ainakaan niin syyllinen kuin Skotlannin kansalliseepoksen, Ossianin laulut, 'kerääjä' James Macpherson, joka itse sepitti koko storyn.

(Kuuntele myös Sanna Nyqvist radion KulttuuriCocktailissa.)
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
 hiihdot 9 /449 km = 69 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös