valitaan Hesassa!
--- outoon valoon Radio Suomen keskusjohtoisen musiikkipolitiikan, missä paikallisten toimittajiemme puhe pätkitään yhden musiikkipäällikön 800 kilometrin päässä päättämällä musiikilla. Jaakko Laitinen Lapin Kansa 6.4.2021 kolumni
Samaa olen kummastellut itekin, kun lempeäihanaäänisen suosikkini Milla Holmin puhe usein keskeytyy ties mihin röhkyyn ja röhinään, musiikkiin muka, kesken leppoisan aamurupeaman, musiikkiin millä ei ole mitään yhteyttä käsiteltävään asiaan. Jos Jaakko Teppoa haastatellaan, on satavarma ettei välimusiikkina soi Hilima eikä Pamela, vaan joku englanninkielinen pelottava mölypiisi. Luulen että sen tyylisen musiikin kuuntelijat ovat vielä aamu-unilla koisimassa ennen opiskeluun vetäytymistä, ja ikään kuin se ikäluokka muutenkaan näitä maakuntaradioita kuuntelisikaan. Harakoille menevät siis nämä aamumusiikkimöykät ja mölinät, nuotin vierestä laulannat ja soitannat, jotka vanhentuneen kuuntelijaväestön kolotuksia ja tuskaa ennestään lisäävät.
Heh!
Purkautupa! 🙃🤣😊😂😘😁❤ sydänjuuria myöten.
Tosiasiassa yks hailee tälle VakaVanhalle Väinämöiselle, joka kuuntelee radiota keskimäärin tunnin viikossa, vartin verran herätteeksi aamukahvin kera.
Tuoreessa Kaltiossa* 1/23 Jaakko Laitinen (ei kuvassa) ei malta vielä olla sivauttamatta:
"Taloudellisen päätäntävallan lisäksi myös kulttuurin kysymyksissä valta on valunut etelään. Pasilassa päätetään pohjoisen maakuntaradiossa soitettava musiikki. Vaikka tähän ovat vaatineet muutosta niin Lapin Liitto, musiikkikriitikko Niko Peltonen, monitaiteilija Jukka Tarkiainen kuin allekirjoittanutkin, on YLE pitäytynyt järkkymättömästi jargonissaan lähimusiikin soittokieltoa puolustaessaan. --- Radio voisi aivan hyvin olla osan ajasta tuttu, mutta myös suoda kuulijalleen mahdollisuuden iloisiin yllätyksiin. ---"
* jossa muuten on vallan mainio kuvaus njihen ja Laurin Itä-Suomen esiintymiskeikkatourista marginaalimusiikin äärellä tyyliin:
"Teen Savonlinnan keikalla henkilökohtaisen ennätyksen yleisön vähälukuisuudessa: varsinaisia katsojia on paikalla kolme, lisäksi ravintolassa hyörii koiranpentu, Lauri ja kuppilan omistaja Elli. Tämä ei sinänsä haittaa, koska tunnelma on keskittynyt, tarjottu bataattikeitto ja paikallinen Mustan Virran panimon olut herkullista ja pikkukoirakin mitä suloisin."
* ja jossa Jouni Tossavainen muistelee runoilijapojan alkutaipaletta ja esikoisteoksen saamaa arvosteluryöppyä (>40 arvostelua!) ja yhtä ryöpsähdystä näin sanoen:
"Mieleen on jäänyt Pertti Lassilan kolmen kokoelman koostearvostelun lyttäys, joka jälkeen päin luettunakin on täyslyttäys: 'vaikka mukana on muutamia hyviäkin runoja. Juoksijan testamentti on harrastelijatasoa'."
Joten: Älä itke Kiira Korpi - Ranjan ei voi tietää, ei tiennyt Pertti Lassilakaan, mitä tuleman pitää.
