Hyväksi havaitsin

 vaikka kuinka jääränä yritin olla

"If you love women's fiction or romance,

then why not read one of Soraya's books today!" sorayalane

ja vaikka tuon luinkin, kun olin kirjan jo lukenut, en mieltäni muuttanut ja vaikka ennen vanhaan olisi kuitattu koko höskä ykskantaan: akkain kirja.

 Vaan nyt kun on nyt, 

sallitaan monenlaisuus yhtä arvokkaana, myös lukijan on hiipsittävä mukana.

Soraya Lane/Otava 2024

Niin, kirja on sokerisukutarina, kuubalaisen upporikkaan Diaz-perheen vaiheista ennen Castron omaisuuden kastroimista ja sen jälkeen. 1900-luvun puolivälissä, Batistan aikoina, lempeä isä-Diaz suuttui perusteellisesti lemmikkityttäreensä Esmeraldaan tämän rakastuttua tulisesti väärään mieheen, vieläpä ei-kuubalaiseen. Raskaana oleva Esmeralda katosi jäljettömiin. Nyt 2020-luvun vaiheilla Claudia alkaa etsiä isoäitinsä äitiä, miksi tämä synnytti vauvansa naimattomien äitien asuntolassa Lontoossa. Jäljet johtavat Havannaan.

Lennellään edestakaisin kahdella aikakaudella.

Tuo riittäköön juonesta.

Näin juonettomien romaanien ystävänä minulle tuossa on jo liikaakin juonta. Ja romantiikkaa ja romanssia, sitähän romaanissa on yllin kyllin, paltisesti. Eipä sitten ihme jos tragediat ovat sitäkin koskettavampia, myös lukijan sydäntä särkeviä.

Tosissani minä tästä fiktiosta tässä lukijana kirjoitan, vaikka joku voi luulla, että taas se vetelee omiaan. 

Rikkaista ihmisistä romaani kertoo, siitä miten rahallakaan ei onnea osteta jos se ei ole tullakseen ja siitä miten kaikki voi olla yllättävästi toisin. Claudiako tässä sen oman onnensa löytääkin, ikään kuin sivutuotteena sieltä lämmön hellimästä Kuubasta!

Niin ainakin hän vastamailaa Mateolle samoin sanoin takaisin:

" Creo que te amo. "

Onhan tuo kieltämättä naiivia, mutta: kai onnentunne tullakseen ja ollakseen, pysyäkseen vaatii naiiviutta.

Joten

"Malja mysteerin selvittämiselle." 🍹

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +2°C hiihdot   15 km / 561 km / € = 93 h

Havanna - Lontoo

 aikanaan koetut

Ovat nyt tässä

STT info

uudelleen koettavissa.

"Kuubalainen tytär on unohtumaton ja koskettava historiallinen tarina perhesalaisuuksista, menetetyistä rakkauksista ja uusista aluista."

a Sill viissii! 

Ja just joo. 

Vanha Jäärä (VJ) pistää ikirakkaan Volter Kilpensä - Suljetuilla porteilla taas yhden kerran - hetkeksi sivuun ja tarttuu tarjottuun tilaisuuteen kuvatulla meiningillä, jotta: just joo. Asettuu tyhjänpäiselle viihteelle alttiiksi toosta noin vaan!

Miksi tarttuu? 

Hemaisevan kirjoittajan? Pois moinen VJ:stä!

 

Ei vaan siksi kun pääsee verestämään muistojaan noista kaupungeista: oman tyttären tapaamisesta Lontoossa ja ennen kaikkea honeymoonin vietosta Havannassa. Vieläkö ne samat jenkkiautojen komistetut jäänteet kaduilla kulkevat; joko upeat rapautuneet rakennusfasaadit ovat kujille kaatuneet; yhäkö Malecón viettelee viettelijöitä, kietoo syliinsä rakastavaiset rantakadun lempeän lämpimään hämärään? 

Siksikin.

Kuten ennakkoluuloista voi päätellä VJ:n vastarinta tarttua viihdepakettiin on käsinkosketeltava. 

Mutta talttuva, sillä kohta kuuluu kuiskaus kuin vaimolle:

" - Olet Havannassa ja kävelet Malecónia pitkin miehen kanssa, 

joka viihtyy erittäin hyvin seurassasi."

Voipipa tosiaan ollakin, jotta murtuu jäärän jääräpäisyys: sadan sivun jälkeen ainakin vähän sulaa jo, vauhti kiihtyy ...

"He istuivat siinä pitkään tuijotellen veden pinnasta heijastuvaa kuunvaloa ja 

kuunnellen laineiden seesteistä liplatusta. Jos maailmassa olisi jokin 

romanttisempi paikka ..."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Aino Leppänen: Luk(i)ossa

🏂  +1°C hiihdot   km / 527 km / € = 88 h

Ihan päkätissä

Bazar 2019, kansi Nic Oxby.

Näin kansikuvan ja olin myyty!
Sitähän tuo epäesteettinen otsikko yrittää julistaa.

Kävi nostalginen tuulahdus, leuto lämpöinen ilmavirtaus. Tuollahan mekin palloilimme silloin kerran - noilla kujilla noiden ihmisten kanssa, noiden jenkkiautonloppujen seassa, ihaillen iloisuutta, vilkkautta, kuluneisuutta, ajan patinaa - hänen kanssansa. Hänen, jonka rinnalla jo yli puolet elämästä. Yli puolet elonpäivistä!

"Välillä ilmaa halkoivat terävät vislaukset äitien kutsuessa lapsiaan, jotka kipittivät paljasjaloin kadulla. Oviaukoissa lorvaili kaiken ikäisiä miehiä pelaamassa dominoa, korjaamassa ruosteisten autojen moottoreita tai tuijottamassa maailman menoa rommipullo seuranaan."

Se oli juuri noin jo silloin, kauan kauan sitten, kuin on nyt, ja kuin on Havannassa, Kuubassa vuonna 2003 Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa romaanin tapahtumissa.

JK

Eikä pidä unohtaman samaan syssyyn heitä:

 Vieja Trova Santiaguera

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös