 |
| Bazar 2019, kansi Nic Oxby. |
Näin kansikuvan ja olin myyty!
Sitähän tuo epäesteettinen otsikko yrittää julistaa.
Kävi nostalginen tuulahdus, leuto lämpöinen ilmavirtaus. Tuollahan mekin palloilimme silloin kerran - noilla kujilla noiden ihmisten kanssa, noiden jenkkiautonloppujen seassa, ihaillen iloisuutta, vilkkautta, kuluneisuutta, ajan patinaa - hänen kanssansa. Hänen, jonka rinnalla jo yli puolet elämästä. Yli puolet elonpäivistä!
"Välillä ilmaa halkoivat terävät vislaukset äitien kutsuessa lapsiaan, jotka kipittivät paljasjaloin kadulla. Oviaukoissa lorvaili kaiken ikäisiä miehiä pelaamassa dominoa, korjaamassa ruosteisten autojen moottoreita tai tuijottamassa maailman menoa rommipullo seuranaan."
Se oli juuri noin jo silloin, kauan kauan sitten, kuin on nyt, ja kuin on Havannassa, Kuubassa vuonna 2003 Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa romaanin tapahtumissa.
JK
Eikä pidä unohtaman samaan syssyyn heitä:
