ACT 4
Harlem
Madison Avenue alkaa. Herkut lopussa, etupää niellyt eväät? Ei. Tämähän on Harlemia. Neekerislummia. Poltettuja taloja. Huumeiden käyttäjiä. Murhia. Jazzia. Huokeita naisia. Ovat silti kiinnostuneita meistä, yhdenlajin huumatuista. Kuuluu ymmärrettäviäkin huutoja --- UUAATÖöö!!Olen siirtynyt huomaamattani keskelle juoksijavirtaa, pois kadunreunasta. Alitajuinen pelko: ei sitä tiedä mitä me meinaavat, ei pääsekään kotiin reissua kehumaan.
Central Park - Run, Baby, Run!
Periaatteessa en kävele, tämä on hölkkäkisa. Vaikka on täällä kaikenlaista: Pyörätuolimies ohitti jo alkumatkasta. 82-vuotias vaari jää sentään jälkeen. 72-vuotiaana hölkkäämisen aloittanut onnellinen isoäiti lienee myös takanpäin - vaikka mistä sen tietää. Moni kuusikymmenkesäinen kiitää reilusti edellä. Puujalkamies, 7-kertainen infarktitoipilas, kädetön, sokea, Batman, Dracula, Robin Hood, mies käsiraudoissa, mies paistinpannu kädessä, tarjoilija viinikarahvi tarjottimella, koripallonpomputtaja ...Ei liian vakavasti. Mitä älyä tässä on? Ei mitään, kertakaikkiaan ei hippuakaan. Mutta ei sitä saakaan olla. Älyä on maailma täynnä, niin paljon että pallo vapisee. Älyllä kaikki on rakennettu. Älyllä tuhotaan. Olisiko jo aika tuhota äly, ennen kuin se tappaa ihmisen. Mitä viisastelemaan. Viimeinen jotenkuten koossa pysynyt mietelmä. Kadun varrella pauhaa rock'n roll. Tässä lähettyvillä ampuivat vuosi sitten John Lennonin.
 |
| jo .. |
 |
| ... silmissä siintävät |
*** myös
