Itku pitkästä ilosta

Osaavat ne raavaat miehetkin itkeä!

"Hullutus ylimmillään näinä EM-jalkapallokisapäivinä. 

Vaan en minä silti jätä kisoja väliin, pelejä katsomatta, sillä taidettahan he jaloillaan tekevät, ja huutelen pukkipukkia!." hj eilen

Elämän ja kuoleman dramaattinen näytelmä siitä kehkeytyi: sotainto ja kiihkeys leikkautuivat kertalaakista poikki. Vastustajan pelaaja tuupertui kenenkään koskematta taistelukentälle. 

Draamaa roppakaupalla illallisessa EM-jalkapallo-ottelussa Suomen ja Tanskan välisessä leikkisodassa.

Katso!

Mutta riittääkö Pauline Harmangen misandrialle todistukseksi toisenlaisesta maskuliinisuudesta? 

Katso ihmistä! 

Herkkyys on jokaisen ihmisen ominaisuus.

Josko oikeatkin sodat sittenkin olisivat vältettävissä?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä  

Misandriaa

Alkutilanne: Hullun puolustuspuhe / August Strindberg. Tässä, ole hyvä! 

- no siitä ei hyvä seurannut.

Jatko: Miksi vihaan miehiä / Pauline Harmange. S&S 2021. Ole hyvä!

- no siitä ei hyvä seuranne.

Välissä 150 vuotta.

Ja noiden omaluentaisten kirjojen väliin mahtuu vielä varsinainen lukuelämys: Perhosten valtakunta -  / Heidi Liehu  (s.1967 - ) Sphinx Oy  =

"Manifesti viimeisestä tulevaisuudesta - 1137 s.!/1998  

Yksi parhaista tiiliskivistä, joilla olen itseäni muurannut, vaikuttaa vielä enemmän kuin Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma." KL-blogi 9.12.2009 /hikkaj

Harmange aloittaa enkunkielisellä Sylvia Plath -sitaatilla - vaikka on itsetietoinen ranskalainen - taustatueksi: "The trouble was, I hated the idea of serving men in any way."

Ärsyttää kuin pientä oravaa, niin kuin pitääkin, ennakkoon, hinku kuitenkin nähdä toisenlainen ellei peräti vastakkainen näkökanta tähän maailmalliseen melskeeseen ja kalisteluun.

Joten hoplaa!

 

Ennen kuin pääsen aloittelemaan kirjaa, luettelen suomalaisia miehiä, jotka maskuliinisuudessaan ärsyttävät minuakin: joukkueurheilijoista koko sakki faneineen, Jere Karalahti etunenässä, ranta-ahot, dannyt...

Vaan olkoot (ja vastahan jononjatkona olin minäkin kauramaitokorkkeineni), ja käännetään Paulinen pamfletista misandria-käsite esiin:

"Minulle, ja tässä kirjassa, misandria tarkoittaa siis kielteistä suhtautumista koko miespuoliseen väestöön. --- Ja kun sanon 'miespuolinen väestö', tarkoitan kaikkia cis-miehiä, jotka ovat sosiaalistuneet miehiksi ja jotka eivät kyseenalaista nauttimiaan miehisiä etuoikeuksia ---"

Eli se on just tuo lueteltu poppoo.

Hullutus ylimmillään näinä EM-jalkapallokisapäivinä. 

Vaan en minä silti jätä kisoja väliin, pelejä katsomatta, sillä taidettahan he jaloillaan tekevät, ja huutelen pukkipukkia!.

Onpahan tässä kisojen ohella toisenlaistakin jännitettävää: eli pystyykö Pauline Harmange puolensadan sivun Miksi vihaan miehiä -pamfletissa kiteyttämään tuhannen sivun Heidi Liehun Perhosten valtakunta -teoksen sanoman. 

Sama tasa-arvon sanomahan kummallakin, ylilyönneistä huolimatta. 

Kuva: Magali Delporte

Muistutukseksi mitä aikoinani Heidi Liehun Perhosten valtakunnasta kirjoitin KL-Joulukalenteriin päivämäärällä 9.12.2009:

Heidi Liehu, nuorena väitellyt (Kierkegaard-Hegel), käy tieteen yksipuolisen mittausjärjestelmän kimppuun, mittatouhuissa unohtuu puolet elämän mitasta mittaamatta: tunne. Emansipaatio, naisen alistaminen, patriarkaalisuuden ylivalta, matriarkaalisuuden vaje ja sen toisarvoisuus - kiinnostavaa. Mutta silti tuhannestasadasta sivusta yli puolet lukematta. Tuntuu että kaikki tarpeellinen on jo siihen mennessä sanottu, paljon toistoa toiston perään.

Yksi parhaista keskenheitetyistä kirjoista. (Kustantaja saa käyttää slogania vapaasti myyntipuuhiin.)

"Todellinen älyllisyys on todellista uteliaisuutta, joka hyväksyy tunteenkin tuomat uudet ajatukselliset maisemat." HL

ps 

2021 mennessä

toki läpiluettu

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Urheilua pienessä mällissä

Tänään alkaa telkussa näkyä urheiluista ainoa oikea urheilu: Yleisurheilu. EM-Amsterdam.

Eipä juuri vetävämpää näkyä voi kuvitella kuin Dafne Schippers 200 metrin kaarrekurvia kiitämässä, ei juuri Krabbelle kalpene.
Uljasta!

Mutta ei siinä olennainen.
Olennainen on se tuska, jossa jok'ainoa urheilija on  joutunut kärvistelemään, tulessa palamaan, tai ei sittenkään sekään, vaan se helpotus, se välähtävä autuaallinen hetki kun kiduttava ponnistus päättyy,  k u n  saa  h ö l l ä t ä .

Ai hitto että on mukava ottaa ensimmäinen vapaa askel tai pysähtyä paikalleen. Kaikki pakko on poissa, muttei pakotus, vielä. Pian kuitenkin.
On siitä aikaa kun itse, vaikka sama se tavallaan on nytkin - vain vanhenevin vaimenevin volyymein.

Niin, pelaahan ne jalkapalloa parhaillaan Ranskassa, Euroopan mestaruudesta sitäkin. Ronaldot sun muut. Vaan rahassa rypevät, onneksi sentään toisiaan potkivat, koko rahan edestä joutuvat kärsimään. Ihan katsottavaa sekin touhu ja jänskää, kuin myös Tour de France, jonka aloittivat pyhänä ja jota polkevat kolme viikkoa pitkälti toista sataa kilsaa ja neljä tuntia päivittäin. Melkoisessa mällissä fillaroivat, sillä eihän ihminen pysty palautumatta muuten moista tekemään. Mutta mitkä maisemat!

Ja sitten painaakin päälle jo Rio elokuussa. Muka mällittömät Olympian kisat nyt kun saivat ne venäläiset ulos!

Oli miten oli niin draamaa riittää ja hassuja tilanteita - vähintään yhtä tiuhaan kuin kesäteattereissa.
Ja  mikä olennaisinta: kaikki LIVENÄ!

Niin kuin Lempin kyttäys ja oravajahti parhaillaan tuossa kuusiaidan katveessa ikkunan alla.