Alkaa olla sillä hilkulla

 jotta tohtiiko Rudenkoa lukeakaan - saati tänne lainata

"Meidän isä tulee sodasta ja opettaa minut ajamaan pyörällä" - lapsi selitti koko matkan ajan Spirinin ystäville Vovalle ja Nadjalle. 

 

Spirin kertoi: "Ja hänen isänsä on tässä vieressä, muovipussissa, jonka sisältämiä jäänteitä ei voi koskaan tunnistaa kuin DNA:n avulla."

Siis faktaa näiltä päiviltä sieltä Butshasta.

EI. Ei enempää, yhdelle ehtoolle riittämiin; tiedostava osuus lukijassa ylivuotavaa, so. tupaten täynnä.

Sen sijaan pistän tämän huomenna 28.9. 89 vuotta täyttävän tähden pyörimään - josko kevyemmäksi kävisi:

Areena

Mitä vielä!

Varsinainen myllerrys ja (mies)sota BB:n sisällä.

Silti hitusen kevyempää ja viehättävämpää seurattavaa. 

Uuttakin: usuttaa katsomaan jonkin aidon BB-filmin - yhdenyhtäkään elokuvaa kun en ole nähnyt.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Urheilua pienessä mällissä

Tänään alkaa telkussa näkyä urheiluista ainoa oikea urheilu: Yleisurheilu. EM-Amsterdam.

Eipä juuri vetävämpää näkyä voi kuvitella kuin Dafne Schippers 200 metrin kaarrekurvia kiitämässä, ei juuri Krabbelle kalpene.
Uljasta!

Mutta ei siinä olennainen.
Olennainen on se tuska, jossa jok'ainoa urheilija on  joutunut kärvistelemään, tulessa palamaan, tai ei sittenkään sekään, vaan se helpotus, se välähtävä autuaallinen hetki kun kiduttava ponnistus päättyy,  k u n  saa  h ö l l ä t ä .

Ai hitto että on mukava ottaa ensimmäinen vapaa askel tai pysähtyä paikalleen. Kaikki pakko on poissa, muttei pakotus, vielä. Pian kuitenkin.
On siitä aikaa kun itse, vaikka sama se tavallaan on nytkin - vain vanhenevin vaimenevin volyymein.

Niin, pelaahan ne jalkapalloa parhaillaan Ranskassa, Euroopan mestaruudesta sitäkin. Ronaldot sun muut. Vaan rahassa rypevät, onneksi sentään toisiaan potkivat, koko rahan edestä joutuvat kärsimään. Ihan katsottavaa sekin touhu ja jänskää, kuin myös Tour de France, jonka aloittivat pyhänä ja jota polkevat kolme viikkoa pitkälti toista sataa kilsaa ja neljä tuntia päivittäin. Melkoisessa mällissä fillaroivat, sillä eihän ihminen pysty palautumatta muuten moista tekemään. Mutta mitkä maisemat!

Ja sitten painaakin päälle jo Rio elokuussa. Muka mällittömät Olympian kisat nyt kun saivat ne venäläiset ulos!

Oli miten oli niin draamaa riittää ja hassuja tilanteita - vähintään yhtä tiuhaan kuin kesäteattereissa.
Ja  mikä olennaisinta: kaikki LIVENÄ!

Niin kuin Lempin kyttäys ja oravajahti parhaillaan tuossa kuusiaidan katveessa ikkunan alla.

Ranskalaista pullaa

"Honi soit qui mal y pense."

Lintukotoa kaikessa rauhassa luen ja yhdenäkin sieppaan fraasin kuin pääsky hyönteisen. Täysin pimennossa ollut lause pulpahtaa esille: oon tuon joskus kuullu ja rallatellu sitä ranskaksi petäistönä lausuen, vaan mikä lienee; vähän niin kuin tätä silloin tällöin mieleen työntyvää Bergh-Kallion runonpätkää aina veivailen: - Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks - kauniimpi kalliimpi on mulle mun syntymämaa!

Paraskin patriootti! Mutta komealta se silti kalskahtaa, luihin ja ytimiin uppoaa, tuo runo, joka löytyy täältä jos oikein kaivelee.
Encore, tuo alun ranskalainen, näkyy olevan noiden sukkanauharitarien lausahduksia turhasta häpeämisestä.

Ranskan pullaan tässä on pian tukehtumassa, kun joka puolelta Gallian kukko tuntuu ihan mattina kiekuvan, ranskalla pommittavan.
Lehtonen kesken kaiken kaunista suomalaista kesäpäivää johtaa ajatuksen Ranskaan; munkki, pappi, lääkäri Rabelais'n Gargantua-jätti möyrii parhaillaan opintiellä Pariisissa ja kaiken huippuna posti kantaa luettavaksi Milja Kauniston Luxusta, melkoista möhkälettä pyövelin apulaispojasta Isidoresta, joka on kasvanut valheessa ja hulluudessa.
Onpa mahtavan upea kansi!

Että hyvin täällä korvessa kaukana Ranskanmailta lauantaipakkaspäivä sujahtaa käyntiin, mittarissakin vain -30,8C. Ja eilen tuli varmistettua selusta, tai oikeastaan bottom, kun viimeinkin lumitilanne antoi myöten kolata seinvieret lunta täyteen.

"Näillä mennään!" huudahtais nykykieleläinen.