Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 21. joulukuuta 2017

Karl von Schoultzin kaikki kirjat

Bibliofiiliystäväni mitä parhain kävi joulukäynnillä vuosi sitten, nosti kirjanivaskan kaapin päälle ja kehotti läpilukaisemaan.

Nyt sen aika. Myöhäisellä sytytyksellä.

Meidän yhteisen ruotsinmaikan, Sultsin, jonka arvaamattomuus oli pelkomme aihe ja esine. Tytöillähän ei mitään hätää ollut, ei varsinkaan kauneimmilla, toisin kuin meillä pojanpakanoilla.
Keskikoulun viidennen luokan keväällä kuului tuomio: "Turha teidän poikien on minnekään lukioon pyrkiä, ette te siellä pärjää." No pari poikaa taisi lukea jotenkuten menestyskelpoisiksi.

Realisti siis tämä Sultsi.

Piti von meille piirustustakin, ja niillä tunneilla ei järjestäjän tarvinnut mennä tunnin alussa opettajan pöydän viereen vapisten selvittämään alkavan tunnin läksyä opettajan päiväkirjaa kirjottavalle goddagmagisterille.
Karkkia imeskeli ja jutteli näillä 'vapailla' tunneilla usein ranskalaisista taiteilijoista, mieleen jäävästi tietysti van Goghista, mutta ennen muuta tästä  tynkätaiteilija Toulouse-Lautrecista. Muutenkin sanoi että näillä tunneilla sai ottaa rennommin. Siihen saakka kunnes Asikais-Essakka, open annettua vapaat kädet aihevalintaan, piirtää rusautti naaras- ja uroskarhun päällekkäin.

Koskaan ei jostain syystä  - ei ainakaan vaatimattomuudesta -  Sultsi, kumma kyllä, maininnut kirjoittamistaan kirjoista halaistua sanaa. Olisimmehan me niitä lukeneet, siinä missä katsoimme Pirttikalliolla Pekka Puupäätä ja Pätkää salapoliiseina tai puistotäteinä, tai seikkailemassa Suezilla - siis paikassa jossa Sultsinkin sankarit seikkailivat samoina vuosina.

Ei puhunut, ei pukahtanut!
Sentään seitsemän kirjan mies + omakustanne Linjojen laulu, runokokoelma vuodelta 1950.

Karl von Schoultz (1922 - 2013)
  • Huoleton heimo 1955 Lahden kirjapaino- ja sanomalehti-oy
  • Emäkallio kimmeltää* 1955 LKS
  • Kumpulankylän pakanakalmisto* 1956 LKV
  • Vaihteeksi Varsovassa 1956 LKV
  • Seikkailu Suezilla 1958, Punainen sulka -sarja, WSOY
  • Anita, mustalaistyttö 1959, Nuorten toivekirjasto, WSOY
  • Seikkailu Siinailla 1960, Punainen sulka -sarja, WSOY
* kirjailijanimellä Kalle Anttooni

Vasemmalta: Karl von Schoultz - Eero Lukin - Artturi Karvonen -
 Pauli Teittinen, rehtori
 - Nina Lintu - Sinikka Kujala - Elsa Kankaanrinta - S. Mäkinen
1965-1966 opettajain huone
Keskikoulu Rääkkylä.
 
Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8
hiihdot 10/129 km = 18 h

 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myö
s

12 kommenttia:

  1. Aikoinaan ihmettelin, mistä eräs outoniminen opettaja naapuripitäjässä oli tuttu, kunnes valkeni, että kyseessä oli sama mies, joka 1950-luvulla hukutti aikakauslehet juttuihin mustalaisista. Hän kierteli toimittajana heimon parissa eläen yhtenä heistä.

    1980-luvun alussa sain tehtäväkseni etsiä ja pestata Riäkkylään "pitäjäkolumnistin", jotka olivat muotia silloin. Muistin Sultsin. Hän innostui ja tosi eläviä juttuja pitäjässä tavatuista ihmisistä alkoi tulla kohtuullisen tiheään. Pomot taputtivat selkään ja kyselivät, miten löysit tämmöisen kyvyn.

    Eräänä päivänä soitti paikallinen pankinjohtaja ja vaati, että Sultsin juttujen julkaiseminen on lopetettava.

    - Mitenkä niin?

    - No kun sen jokaikinen juttu on keksitty omasta päästä.

    Kuten sitten enimmäkseen osoittautuikin.

    Tuossa kuvassa on toinenkin mielenkiintoinen henkilö, Niina Lintu, ort. uskonnon opettajani aikoinaan. Lämmin ihminen, vaikka toisinaan aiheesta heristeli sormea meille kolttosten tekijöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      vai semmonen veikko tämä Sultsi.

      No nythä sie selvititkin tuon asian kun ihmettelin, miten tuotteliaan kirjailijan kirjojen ilmestyminen yhen äkin tyssäs kokonaan: Sultsi siirtyikin kirjoittelemaan lehtiin, joista tienas enemmän kuin kirjoista.

      Eikös Amerikoissa ollut vastaava itse juttuja keksivä jurnalisti jossain isossa valtakunnan lehessä joku aika sitten?

      Onkohan tuo Lintu Nina vai Niina?
      Sitkeä nainen ajeli simcallaan ortodoksista uskonoppia levittämässä -60-luvun savivelliteistä piittaamatta.

      Poista
  2. Mitähän tästä seuraa?...
    Ihan ensi tuntuma suoraan miettimättä. Ensinnäkin tuo opettajien kuva saa aikaan aivan pakokauhun tapaisen reaktion. Kädet vapisevat ja sydän hakkaa. On suoranainen ihme että minut on päästetty ehjänä noiden pedagogien käsistä keskikoulun päästötodistus (k.a.6,3) sullottuna norttiaskin viereen puseron taskuun. Huh, huh.
    vSK:n kollegana olin muutaman vuoden. Melkoista nuoralla tanssimista. Piti tarkasti olla kieli keskellä suuta. Sääliksi kävi opettajakavereita tai oppilaita, joilta lipsahti varomaton kommentti.
    Niistä Kallen lehtijutuista: Ei ne aivan hatusta temmattuja olleet. Välitunneilla pannuhuoneen savustuspätsissä hän kyseli jutun aiheita. Siis mielenkiintoisia rääkkyläläisiä. Aihe on minulla lähellä sydäntä, ja juttuja tuli. Melkein tikusta ne asiat ilmestyivät. Aina muisti mainita paljoko hän sillä tai tuolla höppänällä teki rahaa.
    Mutta sitten Nina Lintu, jonka kanssa sain olla muutaman vuoden saman talon hommissa. Itse ihanuus. Lämmin ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. matsbuuuuuuuu-u!

      Siinäpä tuo Sultsimme kuva täydentyy.
      Häähä eli yli ysikymppiseks, parikytä vuotta Ämeriäkkylässäkin: kumma ettei noin pitkästä ajasta noissa virallisissa kirjailija- yms elämäkertatiedoissa oo missään mainittu riviäkään.

      Kävi vähän niin kuin kunnon kirjailija K.A. Järvelle, joka oli Rääkkylässä 1900-luvun kummallakin puolen opena, vuoden jopa meijjän koulullamme.
      Tuotannossa mm. Loinen = http://www.ntamo.net/product/830/k-a-jarvi-loinen

      Poista
    2. Vai oli sylttytehas koulun pannuhuoneessa.

      Kävin muutaman kerran von Sultsin persoonallisessa lukaalissa kirkonkylän laitamilla. Viimeisellä kerralla ihmettelin kampojen raatoja, joista oli piikit poistettu. Siinä istuessamme Sultsi otti yhen kamman ja poisti piikin. "Se on taas päivä vähemmän ja kilometri enemmän. Nyt ollaan jo Tolosenmäen kohdalla."

      Sain sen käsityksen, että von oli piäsyllään Riäkkylästä, laski vain eläkeiän lähestymistä katkomalla kamman piikkejä. Määränpää oli jossain Etelä-Suomessa, minne hän lienee muuttanutkin.

      Ei hän ainoa persoona ollut koulussa siellä päin. Muistan ikäni kaiken Maija-rehtorin, ja suatto jotain muistoja hänestä jiähä Helsingin herroillekin. Mahottoman positiivinen tapaus mielestäni.

      Poista
    3. EJ
      hyvä kun kehut Maijaa, se tuo matsbuuu on hyvin lähheinen hälle. Ja itekiin oon sitä mieltä että kympin ope.

      Poista
    4. Lisää kehuja myös Maijan suvulle. Hänen isänsä pestasi aikoinaan minut paikallislehen toimittajaksi ja pari kertaa pelasti pälkähästä, kun kirkkoherrat ja pankinjohtajat yrittivät erottaa "väärin" kirjoittaneen noviisin. Kiitollisena tein synttärijuttuja teräsvaarista, joka eli miltei satavuotiaaksi.

      Toivottavasti oomme samassa Maijassa.

      Poista
    5. EJ
      sama virkeä ysikymppinen: http://ikaneuvos.blogspot.fi/

      Poista
  3. Hyvä rajaseudun kulttuuriväki

    Kaksi asiaa tuosta jurttupläjäyksestä nousi framille:

    1) Sitä on paremmissakin piireissä ihan täyttä puppua kirjoiteltu. Se yks Mika W esmes ei oikeesti tavannut Sinuhea, kunhan hihasta veteli legendaa.
    Eikä ees komissaarius Palmua !

    2) Olikos se ortodoksi-opettaja Lintu sen Lintulan luostarin kummitäti ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      siun käsi on paremmin uustissuonen valtimolla ollut aina, niinpä yhä heristelisin tietoa tuosta Amerikan reportterista, joka muka paikan päältä tiedotti maailman napauutisia milloin mistäkin.
      Jäi sitten lopulta vuosi-kaksi takaperin kiinni.
      Sekin on hämärän peitossa tässä että oliko peräti televisiomiehiä tai sitten New York Timesin tai vastaavan tähtireportteri.
      Tietoa?

      Ei sotketa herttasta Ninaa asiaan.
      Lintula luostarin nimi juontuu kylästä ja joesta Kivennavalla, siell kauniis Karjalass.

      Poista
  4. Arvoisa rehellisen median viimeinen mohikaani hikkaj

    https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&ved=0ahUKEwjHt7Wl1p7YAhUoCpoKHQOtBI8QFgg0MAE&url=http%3A%2F%2Fwww.kaleva.fi%2Fuutiset%2Fulkomaat%2Fhuijaritoimittaja-ei-ole-ensimmainen-laatuaan%2F513637%2F&usg=AOvVaw2Bgoj7gft5C1cEtG2L9dwd

    Ainakin1981 Washington Post-lehden toimittaja Janet Cooke sai huijausjutuistaan Pulizerin palkinnon.

    Vuonna 1998 The New Republic-lehden toimittaja Stephen Glass kirjoitti tekaistuja juttujaan.

    Ja vuonna 2003 The New York Timesin Jayson Blair laski luikuria.

    Nämä löytyivät pikku haulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      johan Sultsi rupes kalapenemaan!

      Kohan ei ois ollu huijausta tuokin a.o. Daily Newsin tulosluettelo! ;)
      =
      https://hikkaj.blogspot.fi/2017/11/kangistunein-koivin.html

      Poista