Purjehtimaan

 Tarja Tuovisen kanssa

    Baltian saaristoon Kotkasta. 

Momentum Kirjat 2024. 96 s.

No mikäs mikäs, senkun purjeet lepattamaan! Aivan ummikkona, kuten Tarjakin, sisämailta lähtöisin, nyt Heinävedelle asettunut. Karvion kanavalle, missä aikoinaan oma kummitätini postia hoiti ja josta käsin munkkiluostari tuli koluttua, silloin jo kun siellä suurin osa munkeista venäjää posmenti.

Heinävedeltä on edellinenkin kokemukseni veneilystä Sakari Issakaisen Paratiisissa ei soi Paganini -romaanin myötä, sisäjärvillä tuolloin meloskeltiin.

Nyt mennään Afroditen lokikirja -merkinnöin. Tarja kirjaa päivittäin ylös matkan etenemistä aluksessa ja aluksen ulkopuolella kesä-heinäkuussa 2015.

Ei aina hyvältä näytä, kun noviisi ei osaa Jumi-miehensä mieliksi juuri mitään edes sinnepäin tehdä.

Kuvitelkaa 7 viikko tuon hirmun kanssa kaksin!

Jumi muuttuu purjehduksella kuin toiseksi ihmiseksi, kiroileekin kuin mikä, vaikkei maissa koskaan. Murenee naisen mieli ja katuu, ettei jo ensimmäisellä kertaa uskonut miestä, kun tämä kehotti, jotta maihin poistu.

Kyllä tuon hirmun rinnalla vähemmästäkin on muututtava varjonaiseksi, huomaamattomaksi niin kuin Moona Laakson taiteilijoiden vaimot.

Intensiivisen purjehdusmatkan on Tarja Tuovinen kansiin kirjoittanut, vähemmän sisäsiistin, tosin ei ulkonakaan Baltian mailla ja merillä aurinko pahemmin paistanut; satoi ja taas satoi ... 

(kuvasta huolimatta)

Kuva: Jyrki Suikkanen / Kirjokansi

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä