Viehkatiellä

 Konttisen Topi (1927-2012)

Muutaman kerran olen kylän monitoimimiehestä kirjoittanutkin; ei niin isoa vikaa eikä pientä pulaa, jota ei Topi olisi selvittänyt:

• Radio ei kuulu: Topi
• Kello ei tikitä: Topi
• Pöytälamppu rikki: Topi
• Pyörän kumi puhki: Topi
• Panelointi: Topi
• Putkivuoto: Topi
• Auton jarrut: Topi
• kirvestyöt, putkityöt jne. X 100: Topi.

Rakensipa muutaman talonkin itselleen! 

Siinä ohessa kirjoitteli satoja ja satoja sivuja Kerttunsa kanssa muistiin, ja osan konella kirjoittamistaan arkeista kotona monistuskoneella yhdessä monistivat ja omin käsin kirjoiksi sitoivat.*)

Marjukka Konttinen-Lappalainen: Viehkatie,
Omakustanne 2024.
Kannen kuvitus: Nina-Roosa Viljala

Nyt noista kirjoituksista on Toivon tytär Marjukka poiminut muutamia makupaloiksi Viehkatie-kirjaseen, jonka alaotsikkona on Otteita isäni, Toivo Konttisen, muistelmista ja muita historian tapahtumia. Lähinnä isän lapsuudesta ennen koulunkäyntiaikoja.

Kirjan julkituloa tässä joulun alla sitten kylän kirjastossa julkkareissa juhlimme. Paikallislehtikin paikalla, näemmä:

Lehtikuvassa Marjukka, minä ja papinrouva.

*)Topin kirjat, jotka kävin aikoinaan häneltä ostamassa rivitalolta:

Mummon murikasta kunnanvaltuustoon 1. -1992 

(painos 14 kpl; osa 2. arkkeina)

Muistojen Rääkkylää (14 kpl)

Niitä näitä - värssykirja (25 kpl)

Hyvinvointi ja tuhon partaalle meno - 65-vuotiaan ajatuksia Suomen ja Rääkkylän kehityksestä (25 kpl)

Marjukan Viehkatie-kirjasta ote: 

"Eräänä syksyisenä iltana isä-Heikki ilmestyi kylältä työntää jurraten vanhaa epäkuntoista polkupyörää. Mikä oli niin huono, ettei sillä pystynyt ajamaan ja se tiekin oli ollut kivinen ja kuoppainen, ettei siinä pystynytkään ajamaan. Isä oli ostanut pyörän Mikko Hirvoselta, joka asui Saviniementien varrella. - - -

Pyöräremontti alkoikin heti kotiin tultua. Pyörä purettiin pieniksi osiksi, johon äiti tokaisi, ettei tuo toimi, ennen kuin käytetään Korhosen Yrjön luona. Yrjö oli kirkolla sellainen mies, joka teki kaikenlaisia pieniä korjauksia separaattoreista polkupyöriin. Isä tokaisi vain: "että oo hupsimatta, ei tähän mitään Korhosia tarvita, suat nähä, että mie ajan tällä tämän päivän jälkeen".

Isä sepitteli pyöräänsä kaikessa rauhassa, siveli rievulla osia ja puhdisteli niitä yksi toisensa jälkeen. Valopetroolilla pesi osista rasvoja pois. Seuraavana iltana pyörä jo oli siinä kunnossa, että koeajo voitiin ajaa, kotipihalla kuitenkin kiviä kiertäen ja pientä ympyrää ajaen. Uusi hieno pyörä säilytettiin tuvassa, ettei vain joutuisi pitkäkyntisen mukaan.  

 - - - 

Toivolle pienimpänä aiheutti opettelu hankaluuksia ja täytyikin kinkuttaa tangon välistä. Eikä montaa iltaa tarvinnut harjoitella, kun ajaminen sujui." Eikä käynyt isän ennustus toteen: - työ särettä sen kuitenkin, kun rummuutta kivikoissa ja kuatuiletta miten sattuu.

Heikki-isäänsä tuli Toivo, vähintään Korhosen veroinen.

Vaan niistä myöhemmistä aikuiselämän ajoista ei Marjukka vielä tässä kirjassa kerro, niistä kun Topi oli Jannen kuorma-auton apumiehenä, Kauppalan renkipoikana, laivapoikana, suutarina, lossarina taksina ja vaikka sun minä muuna. Kunnanvaltuutettunakin ja suojeluskunnan 'juoksupoikana' pitkin pitäjiä. Kaikki sitten ajan kanssa?

Tai näistä kirjoista jo heti:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä