Paskiaiset

 Anteeksi ruma otsikko. 

Vaan minkäs mahat, kun tuommoinen on kirjan nimi isolla punaisella, pienemmällä mustalla Maailmanhistorian pahimmat täsmennettynä.

Jotenkin ei vain sytytä käännettynä; jos englantia osaisi, kääntämätön kieli voisi upota paremmin. Nyt sanaleikit, kielikuvat ja vertaukset vähän lonksahtelevat. Eikä aikamme sankarista, tuosta itäisen naapurin eilen viidenneksi kaudeksi presidentinvirkaan astuneesta miehestämmekään halaistua sanaa, edes mainintaa!

Vastenmielinen kirja.

Silti koukuttavaa tietää totuus homo sapiensisista, joka ei ole tainnut pahemmin kehittyä = jälleen katse itänaapuriin.

Viittaus: Kaksinaama. 😔

Bazar

Eppäilyttää, ja hirvittää, siis koko opus. 

Vähän vaille kun on lukeminen, parempi pitää vielä loppumölyt mahassaan ja olla kommentoimatta Kolumbuksen konnuutta, Iivana Julman ja Pietari Suuren sikailuja, puhumattakaan tavan tuntemattomien pitkälle vietyjä raakuuksia.

Esimerkiksi ja malliksi nostettakoon vain tuokin Kaarle II -kuninkaan palkkaama juoppo pyöveli ja hänen touhuilunsa kansan parissa 1600-luvulla: Jack Ketch kun halusi tiristää asiakkailtaan lahjuksia ja rahaa ennen teloitusta luvaten sitten vähemmän tuskallisen kuoleman napsauttamalla hengen pois suitsait sukkelaan. Ripustamiset ja hirtto pikana, samoin jälkikäsittely suolisteluineen ja paloitteluineen.

Kukaan ei halunnut kokea lordi Russellin kohtaloa pölkyllä:

"Ketch osui ensin Russellia olkapäähän ennen kuin sai hänet lopulta usealla iskulla pois päiviltä. --- Silminnäkijöiden mukaan Ketch joko oli tyrinyt teloituksen tahallaan (kaiketi pyövelialaa vaivaa sen taipumus houkutella paskiaisia), tai sitten hän oli humalassa, sillä teloitus oli vain lyhyt tovi kokopäiväisen kännäämisen lomassa."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Taina Saarikivi: Lihan värinä - Esseitä äänestä, surusta ja ilosta

Eikä yksikään tipahtanut

 noista katollilaisista

Katsottavaa teatteria se on tämäkin - varsinaista realityä.

Taitava peltiseppä saumaa käsivoimin 

- punainen saumausrauta näkyvissä piipun juurella:

Säästä välittämättä.

Satoi tai paistoi.

Ja laadusta tinkimättä:

Eikä koko viikon laperevohka maltaita maksanut. 😍

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

ISÄ

 Sama elokuvana vasta nähtynä: etäisempänä.

 Nyt teatterilavalla edessä: konkretia koskettavampana.

Isä ja tytär
Esko Roine ja Riina Björkbacka

Kello 12, keskellä vapun jälkeistä päivää istuu eläkeläisukko vaimonsa kanssa Kuopion kaupunginteatterin Minna-salissa kolmannella rivillä, kahden muun joutokatselijan rinnalla. Takana reilut sata muutajoutavaa hengittämässä intensiivisesti intensiivistä esitystä, jossa konkari elementissään.

Näin päin kehuttuna: - Siinä on rooli löytänyt esittäjänsä! 

Emme voi kuin huokailla mukana naurun ja itkun rajamailla. 

Esko Roine Isä Andréna, vähintäänkin Anthony Hopkinsin veroisena.  

(= Elokuvaversio (2020) voitti kaksi Oscar-palkintoa, mm. parhaasta miespääosasta, jota näytteli Anthony Hopkins.) .) 

 Esko ei tosin enää stepannut, ainoastaan kehuskeli stepanneensa. 

Samaa dementoitumista kohtihan tässä ollaan itse kukin menossa: kuka varhemmin, ken myöhemmin syvyysasteiden vaihdellessa. Ulkopuolisesta hauskaa ja naurettavaa, vaan eskoista itsestään ja läheisistä vähemmän. 

Niin kävi ilmi tässäkin tapauksessa: Tytär hädissään isänsä puolesta. Isä sen kuin porskuttaa.

Kirjailija Florian Zeller on luonut kunnon pohjan, jolle rakentaa. Ja ohjaaja Taava Hakala onnistuu hyppyyttämään meidät kaikki eskoiksi kohtausten äkkileikkauksilla - ikään kuin olisimme tuo mies, emmekä ulkopuolinen katselija. Siirrymme kohtauksesta toiseen mitä tämä oikein on? -tunnelmissa.

Hieno esitys. Syväyttävä. 

Isä
Kuopion kaupunginteatteri
 Kuvat Karri Lämpsä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Luun löi kurkkuun

Saarikiven Taina  jatk.

Ronski mikä ronski!

Taina Saarikivi
Kuva: Laura Oja

"sopraano Birgitta Nilsson on sanonut jännittävänsä laulaessaan aina pakaralihaksia niin, että kolikko pysyi niiden välissä koko esityksen ajan."

Tuo virke on kaino ja siloteltu ja vaisu, kaukana Lihan värinä -esseekirjan termistöstä. Noin kohteliaasti Taina Saarikivi kirjoittaa toisesta ihmisestä, itsestä puhuessaan termit muuttuvatkin suorasukaisemmiksi tyyliin: persvako mikä persvako!

Kirjan teksti on jäänyt kärkkymään aivomatona mielen sisuksiin, vaikka loppulausunnonkin jo lähetin siitä Kirjavinkkeihin.  

Joskus käy näin.

Mutta: 

🎵  eiköpähän tuo  mato vappuhulinoissa tokene 🙌🎉🎊🎨🎤🎪🎯🎺🎸🎶

Ronskia vappua  

kaikille 

teille ! 

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Veepee Lehto: Matin ja Tepon matkassa - Kaiken takana on ...

Kuin lapsi leikkimään

Nyt ollaan kyllä semmoisen lihakimpaleen kimpussa jota ei purematta niele: panee leikkimään niin kuin lapset leikkivät ja sanailevat kakalla ja pissillä - kihertäen, ilolla, riemulla ja hauskuudella. Ujona pälyillen myös.

Hi hih. 😏§😕

Ja nyt kunnolla siinä!

 

Asiaan. 

Tämä mikään lastenkirja ole! Tekijän kun kuulee ja näkee: 

Taina Saarikivi (s. 1969) on äänitaiteilija, kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa.

Taina Saarikivi: Lihan värinä - Esseitä äänestä, surusta ja himosta
Vastapaino 2024 Kuva: Laura Oja

Tuossa Äejän kanssa just turinoimme, jotta tässä iässä ei yksinkertaisuuksiin tekstissä eikä musiikissa viitsi aikaansa tuhlata, vaan teoksen on oltava tuhdimpaa, kompiloidumpaa tavaraa.

No tässä sitä sitten on - ja sitä ihteään kanssa.

Saarikivi matkustaa ratikalla, äänittää sen ja matkustajienkin ääniä, kaupungin ääniä, alapään ääniä, kiiman vimmaa jne.

Panee /kaapii itsensä intiimintä likoon ja koekappaleeksi. Kirjoittaa yhdeksän esseetä, joista yhden nimeä ei parane tähän säädylliseen pottuun kirjoittaa, sen sijaan muita kyllä, kuten mm.

• Tahroista ja hälystä
• Suusta ja suhinasta
• Pystysuorista huulista, raitiovaunuista ja moottoriäänistä
• Kuntosalista ja kurista
• Surusta ja särinästä
• Kuolemasta ja hiljaisuudesta

Haastavaa ja haistavaa mutta mielenkiintoista.

No, tuolla toisaalla taas tarkemmin myöh.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Hattu kummallekin käypä

Tämmöisen kuvan lähetin vastauksena Lennulle eilisestä tökeryydestään torusaatteella 

Tämäkö muka parempi?

(taikka jos toisella tämä ja toisella se toinen)

Elokuvauutiset

Lisäksi opiksi ja ojennukseksi mauttomuudesta postitin juuri ilmestyneen herrasmiesoppaan saatteella 

Otapa opiksesi!

Aviador

"Aina ei ole niin helppoa olla herrasmies – ei iso eikä pieni. 

Mutta jos kuitenkin jaksat yrittää, saat varmasti siitä kiitosta." - Virve Obligiani

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Katja Kärki: Evan neljä elämää

Hattu kun hattu

"HV

    Hj

Pitkästä aikaa ilmaantu asiaa!

Oo Suzanne! 

Kungahuset

Siinnon taas syköt lääpällään.

Tuus 

                      Lennu "

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sanojen takana

Veepee Lehto s. 1948

päästää meidät päähänsä ja kertoo taustat ja tarinat, miten Matille & Tepolle 136 kirjoitettua iskelmärunoa ovat syntyneet.

 

readme

Milloin on pitänyt lisätä, milloin poistaa sana kaksi kolme, joskus kaikki, veljesten pyynnöstä, milloin taas oma mieli on halunnut muuttaa sanoja toiseen järjestykseen, kieliopillisestikin kelvolliseen.

Oikeastaan tämä puolentuhannen sivun kirjamurikka käy analyysioppaaksi runoiluun, vähintään iskelmälyriikkaan.

Veepee taustoittaa kappaleiden syntyjä syviä, ks. Lähes kädestä pitäen, näyttää, sanoittamisen monet mutkat ja monesti myös sen, että näin ja näin olisi muodollisesti parempi, mutta kun maksavat velloset haluavat sen toisin. Painottaa hän myös sitä, että nämä hänen runonsa on tehty ennen kaikkea musiikin kautta kuunneltaviksi, siis saattavat näyttää kirjoitettuina vähän orvon oloisilta.

Käy Veepee myös laulujen sanoman läpi jättäen kuulijan tulkinnalle sijansa asettaa kuulemansa omaan mielenmaisemaansa. 

Noinhan teki löytöretken Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen Elämäni biisi -ohjelmassa laulusta Mä näitä polkuja tallaan, josta piispa Mari löytää tekstistä syvällisiä merkityksiä - vapauden näkemyskin lähtee liikkeelle eri taustoista kuin sanoittajan aikoinaan.

"Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että niitä asioita, joita olen yrittänyt kätkeä rivien väliin, on alettu vihdoin löytää, tästä laulusta, mutta monesta muustakin."

Ja ettei kevyt musiikki liian analyyttiseksi ja raskaaksi kävisi, hän esittää että on noita M&T-kipaleita mahdollisuus myös muunnella laulaessaan, kuten vaikkapa kertosäettä laulusta Minä rakastan sua täll nimpal mukavast taval:

---

Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan

    ja elämä vie meitä päin parempaa persettä

Veepee toivoo, ettei tuonkaltainen paljastus loukkaa niitä ihmisiä, joille tämä laulu on tärkeä, sillä: "Minähän näen useimmissa vakavahenkisissäkin teksteissä melkein aina jotain koomista."

Ilmankos Veli-Pekka Lehto on yksi suosikki sanasepoistani!

Veepee Lehto 
kuva Mari Lehto

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

ks.

Matti ja Teppo Hojo Hojossa

Katolle hän kiipeää...

 ... katolta hän liiipejjäää

Ja trallallaa!

Noin onneksi ei käynyt

vaan näin

tuli uusia peltejä vaille valmista.

Ja koko hommahan alkoi - aktualisoitui ja eskaloitui ja mitä näitä fiinejä termejä liikkuukin ilmassa tätä nykyä - jouluna, kun pieni yläkerran jouluvieras katsoi alakerran huoneen laipioon ja ilmoitti:

- Sattaa vettä. 

☔

Siitäkös riemu repesi joulupuun ympärillä! 🎄🎅

No, eiköpähän ensi jouluna ole satamatta, kunhan pläkkiseppä peltinsä ennen vappua saumaa.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂   -2 °C  hiihdot  4 km  1004 km / € = 158 h

Ihmettä kerrakseen!

Enkä ihmettele.

Kun huoneremonttimiehet joutuivat raahaamaan raskasta kirjahyllyä pois tieltä, valahti iso nippu lehtiä lattialle. Niitä kokoillessaan takaisin - hyvä jotteivät säikähtäneet.

- Mitä nää ovat?

- Ei oo ikinä nähty!  

👀 

 

Oisko Karo Hämäläisellä ja kumppaneilla peiliin tuijottamisen paikka? 

Vai kenellä?

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(Eevan Kuolinsiivous-allakkana)

Ateneum on Kapernaum

 Turusen Heikin isä-Reinolle

"Mää Kapernaumiin", toisteli isäukko pilkallisesti Ateneumia tarkoittaen, jos Heikki vain 'töherteli' piirustuksiaan eikä joutunut työn laitaan.

Sinnehän Heikki oli pyrkinyt naapurin Eevan kannustamana, mutta joutui nolona palaamaan metsien kautta kierrellen kotikonnuille Vuonislahteen.

Niitä näitä luen Kalevi Nikin kirjasta Pielisen profeetta vai Don Quijote? - Heikki Turusen elämän ja kirjailijan kaari. (Jyväskylän yliopisto, Kirjallisuuden laitos. Julkaisuja 14. 1999)

Ja nyt Katja Kärjen romaanista tapaan samat persoonat peltoraiviolta - Reinon arvottamassa naapuri-Eevan touhuja:

"Onpa kaunis kanto", sanon.

Isäntä alkaa rykiä ja köhiä lopulta keuhkojensa pohjasta. Pelästyn, mutten tohdi mennä hakkaamaan selkää. Sitten ukko sylkäisee suustaan verisen ysköksen. Huohottaa. Vilkaisee kantoa, jonka päällä istuu. "Ka on perkelleen ihana kanto."  

 "Suanko sen?" kysyn. 

Lapset töllistelevät ympärillä. Isäntäkin katsoa ällöttää.

"Jos kannat ite."  Nyökkään. Isäntä pudistaa päätään, tarttuu vuorostaan kankeen ja alkaa raivoissaan kammeta lisää kannonperkeleitä irti pellostaan.

"Haen sen myöhemmin", lupaan. Voisin kuljettaa sen kottikärryillä ja viedä vastalahjaksi perheen piirtäjäpojalle puotipaperia. Tällä on selvästi kuvataiteellisia lahjoja, joita eivät tällä kylällä kaikki ymmärrä.

Siinäppään ovat nämä Vuonislahen kapernaumilaiset kuvattuina, ensin autentteina ja sitten puolfiktioina.

Mielenkiintoisia tutkimuksia tässä menossa itekullai! 😉

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pi(l)kkumaista

hakea asiavirheitä romaanista 

Joskus lukiessa kuitenkin pääsee huulilta: - Eipä maha ihan noin olla!

Niin kuin nyt Katja Kärjen Eva Ryynäs-biofiktiota lukiessa tuhaututti kolmeen kertaan: 

- Pyh, pyh ja pyh.

• Ensin kun Eva ennen sotia saunoi ja sauna jäähtyi kun kylpiessään unohti lisätä puita kiukaaseen.
• Sitten kun kylään tulleet vieraat eivät riisuneet kenkiä jaloistaan.
• Ja vielä tuokin ulkopaikallissija Vuonislahdella ks.

Ei noilla kokonaisuuteen ollut mitään vaikutusta: mielenkiintoinen ja empaattinen teos Puaterin Ievasta ja Puavosta Evan neljä elämää on. Suositeltujen joukkoon lisään.

On aika arvostaa Vieremältä Ateneumin kautta Vuonislahteen asettunutta Evaa ja hänen puunveistotaitojaan, joista Jumalan kunnia luonnossa -teos oli vielä mummon hautajaispäivän muistotilaisuutta juhlistamassa seurakuntatalossa. 

Vuosi sitten seurakuntatalo purettiin ja 5-osainen taideteos on siirretty 

tänne

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Metsäautotietä pitkin keräsi kilsansa

 Tänään täyttyi euron per kilsa maksava vuotuinen hiihtotonni.

 

Tonnin seteli

Ukkeli veteli, keli kuin keli,

siinteli silmissä SE-TELI.

Eestaas hinkkasi, ties monetta 

kertaa 

- ilman konetta! 

 

 "Tonni täynnä   

- niin on käynnä!"

 

Kummeli

***

20 ja 24 tai 24 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2024 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 🏂   +5 °C  hiihdot  12 + 7 km  1000 km / € = 157 h

Ne kaikki tonnit:

2023  Se on täytetty

2022  Moni kuakku piältä kaunis 

2021  Sun tonnis on täynnä

2020  Jaloista päähän

2019  Peräkkäiset perjantait niin erilaiset

2018  Toista tuhatta kilometriä

2017  1000 - toinen tonni

Liputetaan suomelle

Agricolan Mixun kuolinpäivä tänään 9.4. vuodelta 1557.

Juhlitaan kuolinpäivää, sillä syntymäpäivä ei ole tiedossa, syntymäpaikka on: Pernaja.

M A Pernajan kirkkomailla

Tulipahan tuota miestä turhaan jäljiteltyä jokunen vuosi taapäin, vaan kun tienviitta sojotti taivaisiin ... 

Matkaa muistellessa tavaillut ystävän Turust lähettämää selkosuomea:

Abckiria-käsittelyä / V. Kilpi

Perustuu kuulemma 'tosi laajoihin tutkimuksiin idolisi Volterin muistiinpanoista'. 

Panettelee. Vähättelee. Taikka oikeastaan vain hyväsydämellisesti piruilee muka kummallista kohdettani. 

Yrittänee osoittaa, että kyllä joku Wahlroos miljoonineen on tärkeysjärjestyksessä aivan eri luokassaan.

Kiitän kuitenkin myöhästyneesti pääsiäislahjasta ja paneudun Kilven muistiinpanojen ohessa ihailemaan hänen kättensä jälkiä, taas kerran, nostettuani pari asiaan liittyvää kirjaa vuodetovereiksi:  

Laura Kokon Kilpi-elämäkerran sekä Volterin ja Hiljan kirjeenvaihtokirjan,

alaotsikoltaan Ovat sanasi niin kuin valoa minulle, jonka sisäkansissa on Volterin käsiala varsin toisenmallista - sulokasta, etten sanoisi: lemmen pehmittämää.

Pernajan kirkko

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Aino Leppänen: Odottamattomin terkuin ope

🏂  +4 - +9 °C  hiihdot  15+9+15 km  981 km / € = 154 h

Nyt tuli asiaa Helsinkiin!

 Rotinareissulla

Nämä namusöpöläiset 

piti vietämän ehottomasti henk.koht. perille perilliselle.

Kun aikamme säntäiltiin vähän sinne sun 

tänne

niin tällä viissiin sinne lopulta ruuhkassa lauttailtiin

Sitten ne töppöset luovutettiin - vähän väljäntuntuiset viikkoselle veikkoselle tosin vielä. 

Vaan aika kasvattaa; tiedä miten isokenkäiseksi tämänkin elämänihmeen - pääseepä sitten vaikka

 vaikka lautalle muiden kanssakulkijoiden sekaan tungeksimaan.

Ihmeitä nämä ovat, kaikki vastasyntyneet, elämään putkahtaneet - kaikkine varpaineen ja sormineen, käsivarret valmiina heilumaan, jalanpullukat sätkimään ... suloista niin, no niin niin.

 

Niin, röplähteli sitä kakkaakin heti kun vaipan puristuksesta pääsi, ruiskusi pissiä vaipanvaihtajan ja pyllynpesijän pöksyille. 

On siinä isälle ja äidille työmaata kerrakseen. 

Mikäs meidän, mummon ja ukin. Sen kuin töppösiä lahjoitellaan. Ja yön yli kaikessa rauhassa nukutaan; aamulla katsellaan ikkunanäkymästä päättäjien pömpeliä; valmiista aamiaispöydästä lähdetään taas lautalle - kopan ääreen kyselemään saitteko nukuttua ja huutiko poika ...

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -1 °C  hiihdot  13+15  km  942 km / € = 148 h