Sama elokuvana vasta nähtynä: etäisempänä.
Nyt teatterilavalla edessä: konkretia koskettavampana.
 |
| Isä ja tytär Esko Roine ja Riina Björkbacka |
Kello 12, keskellä vapun jälkeistä päivää istuu eläkeläisukko vaimonsa kanssa Kuopion kaupunginteatterin Minna-salissa kolmannella rivillä, kahden muun joutokatselijan rinnalla. Takana reilut sata muutajoutavaa hengittämässä intensiivisesti intensiivistä esitystä, jossa konkari elementissään.
Näin päin kehuttuna: - Siinä on rooli löytänyt esittäjänsä!
Emme voi kuin huokailla mukana naurun ja itkun rajamailla.
Esko Roine Isä Andréna, vähintäänkin Anthony Hopkinsin veroisena.
(= Elokuvaversio (2020) voitti kaksi Oscar-palkintoa, mm. parhaasta miespääosasta, jota näytteli Anthony Hopkins.) .)
Esko ei tosin enää stepannut, ainoastaan kehuskeli stepanneensa.
Samaa dementoitumista kohtihan tässä ollaan itse kukin menossa: kuka varhemmin, ken myöhemmin syvyysasteiden vaihdellessa. Ulkopuolisesta hauskaa ja naurettavaa, vaan eskoista itsestään ja läheisistä vähemmän.
Niin kävi ilmi tässäkin tapauksessa: Tytär hädissään isänsä puolesta. Isä sen kuin porskuttaa.
Kirjailija Florian Zeller on luonut kunnon pohjan, jolle rakentaa. Ja ohjaaja Taava Hakala onnistuu hyppyyttämään meidät kaikki eskoiksi kohtausten äkkileikkauksilla - ikään kuin olisimme tuo mies, emmekä ulkopuolinen katselija. Siirrymme kohtauksesta toiseen mitä tämä oikein on? -tunnelmissa.
Hieno esitys. Syväyttävä.
 |
| Isä Kuopion kaupunginteatteri Kuvat Karri Lämpsä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti