ISÄ

 Sama elokuvana vasta nähtynä: etäisempänä.

 Nyt teatterilavalla edessä: konkretia koskettavampana.

Isä ja tytär
Esko Roine ja Riina Björkbacka

Kello 12, keskellä vapun jälkeistä päivää istuu eläkeläisukko vaimonsa kanssa Kuopion kaupunginteatterin Minna-salissa kolmannella rivillä, kahden muun joutokatselijan rinnalla. Takana reilut sata muutajoutavaa hengittämässä intensiivisesti intensiivistä esitystä, jossa konkari elementissään.

Näin päin kehuttuna: - Siinä on rooli löytänyt esittäjänsä! 

Emme voi kuin huokailla mukana naurun ja itkun rajamailla. 

Esko Roine Isä Andréna, vähintäänkin Anthony Hopkinsin veroisena.  

(= Elokuvaversio (2020) voitti kaksi Oscar-palkintoa, mm. parhaasta miespääosasta, jota näytteli Anthony Hopkins.) .) 

 Esko ei tosin enää stepannut, ainoastaan kehuskeli stepanneensa. 

Samaa dementoitumista kohtihan tässä ollaan itse kukin menossa: kuka varhemmin, ken myöhemmin syvyysasteiden vaihdellessa. Ulkopuolisesta hauskaa ja naurettavaa, vaan eskoista itsestään ja läheisistä vähemmän. 

Niin kävi ilmi tässäkin tapauksessa: Tytär hädissään isänsä puolesta. Isä sen kuin porskuttaa.

Kirjailija Florian Zeller on luonut kunnon pohjan, jolle rakentaa. Ja ohjaaja Taava Hakala onnistuu hyppyyttämään meidät kaikki eskoiksi kohtausten äkkileikkauksilla - ikään kuin olisimme tuo mies, emmekä ulkopuolinen katselija. Siirrymme kohtauksesta toiseen mitä tämä oikein on? -tunnelmissa.

Hieno esitys. Syväyttävä. 

Isä
Kuopion kaupunginteatteri
 Kuvat Karri Lämpsä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä