Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 28. elokuuta 2023

Laatuteatteri

 sivussa valtaväyliltä

TAIDEPALKINTO

Jos olisi tuokin mökki 400 km etelämpänä, nämä äijät pyörisivät telkussa tuon tuostaan. Vaan kun ovat täällä itärajan korvessa, jää nautinto meidän syrjäläisten yksinoikeudeksi.

Niin kuin nyt tämäkin eilinen loppuunmyyty viimeinen esitys:

the LittleBigMusic
Uskottavan uskomattomia molemmat: Samuli Moilanen ja Jari Salokangas. Virtuoosimaista soittoa ja elehdintää: Salokangas sen kymmenenä onnistuneena äkisti vaihtuvana mahdollisena murhaajahahmona, Moilanen soittavana laulavana murhanselvittäjänä, etsivän esittäjänä.

Meno oli melkoinen kahden miehen show, vähän kuin Ohvanan kylätalon naapurin puimatantereella, jossa puimuri kävi kuumana. Näytelmätalossa oltiin 'puimisessa' päästy jo pitemmälle, riihivaiheeseen: jytke aikamoinen kun mätkittiin varstoilla jyviä akanoista irti. Hiki valui mutta valmista tuli. 
Päästiin säkittämään: Vainaja ei vironnut mutta syyllinen selvisi.

Intensiivisen esityksen jälkeen pihamaalla päät pyörällä aikamme töllisteltyämme totesimme: Vau! Menohan oli miltei kuin muinoin Niittylahdessa: 3+3+3+3+3=3.

Tämä pari, nämä veljet voisivat ottaa seuraavaksi ohjelmaan sen Illallinen yhdelle, sen joka telkusta usein uutena vuotena lähetetään. Ei kalpenisi alkuperäiselle, sille mustavalkoiselle Der 90. Geburtstag oder Dinner for One
Vuorenvarmasti EI.

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 
Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Nämä paikallisteatterit ovat välillä aivan huikean osaavia. Teatteritaiteen lämpiminä ystävinä suuntaamme usein täällä lounaassa Linnateatterin näytäntöihin, ne kun on monesti kirjoitettu ja ohjattu täkäläisin voimin, enkä edes muista, kuinka monesti Turun Eerikinkadulla olemme näytöksissä vuosien varrella käyneet.
    On ollut komediaa, on ollut draamaa, on ollut vaikka mitä. Joskus on kyynelehditty, toisen kerran ulvottu naurusta. Jokusen kerran on käyty ihan laitosteatterissakin, eikä siinäkään mitään.

    Meillä pitää olla varaa kulttuuriin, vaikka valtiovarainministeri muuta ainakin väitti. Väitetään Winston Churchillin tokaisseen jollekin kulttuuria vastustaneelle II maailmansodan aikana, että mitäs meillä sitten on puolustettavaa, jos ei kulttuuri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      WC on puhunut asiaa!

      Karkeasti ilmaistuna:
      Kieli ja kulttuuri ovat yhteistä omaisuutta, kuuluvat kaikille - maa multineen ei.

      Poista