Laatuteatteri

 sivussa valtaväyliltä

TAIDEPALKINTO

Jos olisi tuokin mökki 400 km etelämpänä, nämä äijät pyörisivät telkussa tuon tuostaan. Vaan kun ovat täällä itärajan korvessa, jää nautinto meidän syrjäläisten yksinoikeudeksi.

Niin kuin nyt tämäkin eilinen loppuunmyyty viimeinen esitys:

the LittleBigMusic

Uskottavan uskomattomia molemmat: Samuli Moilanen ja Jari Salokangas. Virtuoosimaista soittoa ja elehdintää: Salokangas sen kymmenenä onnistuneena äkisti vaihtuvana mahdollisena murhaajahahmona, Moilanen soittavana laulavana murhanselvittäjänä, etsivän esittäjänä.

Meno oli melkoinen kahden miehen show, vähän kuin Ohvanan kylätalon naapurin puimatantereella, jossa puimuri kävi kuumana. Näytelmätalossa oltiin 'puimisessa' päästy jo pitemmälle, riihivaiheeseen: jytke aikamoinen kun mätkittiin varstoilla jyviä akanoista irti. Hiki valui mutta valmista tuli. 

Päästiin säkittämään: Vainaja ei vironnut mutta syyllinen selvisi.

Intensiivisen esityksen jälkeen pihamaalla päät pyörällä aikamme töllisteltyämme totesimme: Vau! Menohan oli miltei kuin muinoin Niittylahdessa: 3+3+3+3+3=3.

Tämä pari, nämä veljet voisivat ottaa seuraavaksi ohjelmaan sen Illallinen yhdelle, sen joka telkusta usein uutena vuotena lähetetään. Ei kalpenisi alkuperäiselle, sille mustavalkoiselle Der 90. Geburtstag oder Dinner for One. 

Vuorenvarmasti EI.

muita Teatteriesityksiä

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Lemmenjuomaa tarjoo kunnon väki

Kärpänenkö vai butterflykö lie puraissut?
Fiinimpää tietenkin olisi puhua perhosesta kuin kärpäsestä. Vaikka tuskin kumpikaan kovin tuntuvan jäljen jättää, semmoisen siiven sipaisun vain.

No itikkako sitten imaissut?
Olipa tuo elikko mikä hyvänsä vaan niin vaan taas oopperassa ilta vierähti. Kyläoopperassa Lemmenjuomaa litkiessä. Gaetano Donizetti: L'elisir D'amore. Paikka Ohvanan kulttuuritalo, entinen koulu, Joensuusta parikymppiä etelään päin. Ja kun oopperasta on kysymys, niin säännöt olivat heti tiukemmat kuin Rädyn Pekalla Enossa: kiinni kännykät ja ehdoton kuvauskielto. Absolut No!

Se on aina kammottava hetki heti ensi alkuun katsomossa kun ääni tärähtää: Kamerat pois! Nauhoitus ankarasti kielletty! Jotenkin kuristava ote kurkussa: näinköhän täältä hengissä ja elävien kirjoissa pois selviää.
Ei kovin kotoisa eikä ystävällinen aloitus millekään esitykselle. Luotaan työntävä.

Ai niin oopperasta piti puhumani. Siitä itikasta.
Onpa kunnioitettavaa työtä: Mies vanhalla koululla tekee kulttuuria, puurtaa pienen joukon kanssa, ei kosiskelevaa himphamppua vaan laatu edellä käyvää. On käynyt jo vuosikausia ja useita produktioita. Tänä kesänä esitetty jo La-Lai-la, tulossa I Do! I Do! Syksymmällä Anna-Liisa Alangon runonäytelmä "Tuulinen tie".
Ja nyt tämä parhaillaan pyörivä Lemmenjuoma.

Samuli Moilanen primus motorina.

Kaksi linja-autolastillista korkeintaan kerralla katsomokapasiteetti. Eilen vain muutama paikka jäi nauttijaa vaille. Moilanen itse oli se reppana Nemorino, joka ihaillen katselee Adinaa; vaan milläs köyhä talonpoika semmoisen komistuksen itselleen ikiomakseen saisi. Tarvitaan pari pulloa huijarin lemmenjuomaa, niin siitä se sitten järjestyy.
Jonna Imeläinen, sopraano, veteli Adinan osaa niin että tuntui katsojan munaskuissa.

Jotenkin sitä epäilee ihan viimeiseen asti, että onko tämä kaikki totta, että tämmöistä poikkeavaa tarjotaan jollakin pienellä kylällä, kun yleensä ei tarjota kuin korkeintaan hirvisoppaa, rantakalaa tai kerran kesässä lakkautetun koulun pihalla ruohottuneella kentällä juosta potalletaan kyläviesti ...

Niin nämä tarjoavat tämmöistä!
Ja lisää siis on luvassa.

Inhimillistä sekin, että kun pienellä porukalla pyörittää niin joku saattaa matkalla uupua ja sairastua, niin kuin nyt kersantti Belcore, Esa A. Luukkainen. Ohjaaja Jari Salokankaan oli asettauduttava Nemorinoa kiusaavan moukan rooliin; menetteli - ja sen paremmaltahan sitten kuulostivat Samuli ja Jonna!
Huilu oli hieno, Heidi Riikonen, pianossa, Pekka Mustaniemi, häiritsi vain sähkö.

Menkäähän kuuntelulle ja katselulle, varsinkin kun hommat hoidellaan veronmaksajitta:

"Lemmenjuoma ooppera jatkaa The LittleBigMusicin alkuperäistä
toimintaperiaatetta; kulttuurilla voi elää ja sitä voi tuottaa ilman
julkisia avustuksia ja tukirahoja. Kuluva vuosi on ohjelma- ja
konserttitoimisto The LittleBigMusicin 14. toimintavuosi. Yritys tuottaa
esityksiä myös Suomen ulkopuolella. Suurin osa esityksistä on
tilausnäytäntöjä. Yleisöä kertyy vuosittain keskimäärin 10 000 - 19 000
riippuen esitysten määrästä joita vuosittain pidetään 60 - 80." Samuli Moilanen