Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 12. heinäkuuta 2022

Wabi sabi

Vanha Mies oli jo pahemman kerran riettaalliseen elämään luiskahtamassa noine kaikkine urheiluhankintoineen ja vedonlyönteineen: kulutusyhteiskunnan jäseneksi kääntymässä, talouskasvun vankkuriksi, vähä jottei veturiksi, muuttumassa ennen kuin tuli stoppi.
 
Posti toi muistutuksen, jotta palaahan poika lähtöruutuusi: unohda ruutuplussasi, eugenesi ja jalkapallisi jonninjoutavuuksina. Siis:
Elä ihmisiksi!

- ... ja juuri kun olin pääsemässä uuteen moodiin ... ... säästöhommista huolettomaan viisveisaamiseen ... leveilevämpään rytmiin ... 

Löydämme Vanhan Miehen siunailemassa kohtaloaan syvältä yhdistetystä tv/lepotuolistaan keskellä kesäistä päivää. Käsistään on löysännyt kanavakapulan ja paneutunut hartaudella postin tuomaan sanomaan.
Selvästi synnintuntoon palaamassa.

Elonkehä 2/2022

Kansikuvaa sivelee - ihastuneena, mikä lupaa hyvää eli takaisin luontoon kääntymistä. Mitäs kun aina on ollut Rousseaun lapsi.

  1. Jukka Ylisuvanto: "Tässä on vielä metsää"
  2. Paula ja Eeva-Stiina Lönnemo: "Koti maailman myllerrysten keskellä"
  3. Hanna Toivonen: "Livonsaaren yhteisökylä mahdollistaa monenlaisen elämän"

Nuo kolme juttua on jo lehdestä lukenut, oppinut sieltä yhden uuden termin, japanilaisen wabi sabin, nyökännyt ja ääneenkin kuitannut teeveläiskommentaattorien muotitermillä: 
- Juurikin näin

Keskeneräisyydessä on estetiikkaa. Sitä se wabi sabi myös tarkoittaa, ja sitäkin ettei perfektionismissa ole päätä ei häntää. Rempottaa saa.

Voi hiiskatti että aika rientää ja tila loppuu, jotta voisimme tarkemmin ruotia VM:n lukemia artikkeleita tuosta lehdestä, jota vain valistuneimmat lukevat, kai siksikin kun Elonkehässä niin harvoin näkee niitä töröhuulisia pakkeloituja puolialastomia huithapeleita, joilla tuontuostaan on vanha rakkaus ruostumassa ja uusi tulilla.

Yritettäänpä jos ensi kerralla pääsimme asian ytimeen eli luonnonmukaisen botoksittoman elämän iloihin ja työntouhuun, josta ei aina helpolla leipä lähde ja valtaa toivottomuus, kuten Ylisuvannolla Lapin autiotilalla.

Joka tapauksessa Vanha Mies on yhden illan syrjähypyn jälkeen palailemassa ruotuun. 
Pehmenneenä hän myötäelää jo täyttä häkää permakulttuurilaisten yksinkertaista, lokoisaa, työteliästä elämää. 
Saas nähdä, irrottaako piuhan läppärin ja tv:n väliltä eli jättää katsomatta illan huippupesisottelun: Sotkamon Jymy - Joensuun Maila. 
Tarjolla kun olisi Roope Korhosen maailman parasta mailataidetta - since 2000.

Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti