Senioriopettaja-lehti

 Pysytäänpä aiheessa eli hetperään toinen opettajalehti, Senioriopettaja, se kun tuli eilisen emälehden sisällä.

5/2024

Tyttöjäkö tahi poikiako nyt enemmän - silläkös väliä tässä turson iässä loppuin lopuksi, kun on enempi semmoinen sukupuolineutraaliolo.👵👴

Mutta terävää sakkia ovat nämä seniorit ja elämänkokemusta runsaammin kuin eilisillä, jos vain joku erehtyisi kuuntelulle ja ottaisi viisaat neuvot vaarin, kuten tämänkertaisen emeritan:

Mikähän lienee, kun ajatus kulkee samoja ratoja ilman tohtorikoulutusta. 👀😁

Tuohon juutuin, 

vaikka Hilja Haahti -150 vuotta syntymästä -jutusta olisi ollut sanomista: miksei kirjoittaja tutkija ottanut huomioon täkäläisen kirjoittajan gradukirjalaajennusta? Tätäpä: Irja Pulkkinen: Hilja Haahti ja hänen äitinsä, 2020. 

Omakustanne Irjan kirja on ja siksi ei liene levinnyt laajempaan tietoisuuteen, vaan olisipa ollut ainakin oiva lisä ja tuoreempaa tutkimusmateriaalia kuin tuo Ireni Jelinin käyttämä toisen Irjan eli Heinilä-Aron Kaunis maa - Painosten herratar Hilja Haahti vuodelta 2007.

Eikähän Brigitta Kalpan juonikas ristikkokaan jäänyt täyttymättä, vaikka töitä taas teetätti. 

 ☃ Etenkin Tuppuraisesta-vihje verbivastauksineen osui hermoon. ☃

Tämmöstä purtavaa irtosi Senioriopettajasta, joka on vapaasti luettavissa täältä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

Kaverivanhemmuus

Vapaus ja rajat

Vähän yllättynyt olen ope-exänä: vieläkö joku ajattelee kasvatuksesta niinkin vanhanaikaisesti kuin minä! Jopa Rousseauhun, Pestalozziin, Montessoriin sun muihin ikivanhoihin puolenvuosisataa sitten opettajakoulutuksessa esiin tulleisiin kasvattajanimiin jos nyt ei turvautuen niin ainakin joissakin kohdin vedoten.

Vaan niin vain näyttää steineristi Jarno Paalasmaa tekevän kirjassaan Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi,  Viisas Elämä 2024.

Suht tiukkaan sävyyn puuttuu myös yleistyneeseen kaverivanhemmuuteen: se suunta ei oikea ole. Siinä väistetään kasvattajavastuuta.

 

Vanhemman on uskallettava olla myös määräri, kertoo toinen kasvattaja toisaalla eli varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliola Helsingin Sanomissa samaan aikaan kun luen Paalasmaata. 

Paalasmaa luettelee kaverivanhemman tunnusmerkit: 

• Luovuttaa päätöksentekovallan lapsen harteille.
• Kyselee lapsen mielipidettä kaikkeen.
• Pyrkii olemaan lapselleen mahdollisimman paljon mieliksi.
• Välttelee epämukavia tilanteita. 
• Antaa periksi kaikessa.

Syitä kaverivanhemmuuteen löytyy yksilökeskeisyyden korostumisesta, lapsen kehitysvaiheiden ymmärtämättömyydestä, lapsi on pieni aikuinen -näkemyksestä. Myös vanhemman kiire, väsymys, uupumus - miksei myös laiskuus ja välinpitämättömyys - sekä omat lapsuuden kokemukset saattavat niksauttaa kasvatuksen kaverivanhemmuuden puolelle.

Toisessa päässä kasvatusta on se vanha tiukka auktoriteettikasvatus, joka ei sekään ole mistään kotoisin.

Paalasmaan pikkukirjanen on harvinaisen suorasanainen kasvattajanopas, joka kattaa lapsen varttumisen aina aikuisikään saakka. Kirjanen on vähän kuin Lutherin Vähä Katekismus, tosin ei niin jyrkkä, napakka lyhennelmä laajasta aiheesta. Se ohjaa ja ohjeistaa kasvattajan ja kasvatettavan oikealle tielle vailla turhan monimutkaisia teorioita ymmärrettävästi ja varmasti. Toki pohjustaen ja perustellen.

Kas esim. näin:

• Lue paljon satuja ja tarinoita.
• Arvosta lapsen leikkiä.
• Ylläpidä hyvää rytmiä toistuvien rutiinien avulla.
• Varmista, että lapsi on paljon ulkona ja saa luontokokemuksia.
• Ole lempeä, mutta johdonmukainen kasvattaja. 

- Uskomattoman yksinkertaista, panee kehumaan Paalasmaan sanomaa väen väkisin, vähän epäillen tietenkin, koska mikään yksinkertainen asia kasvattaminen / kasvaminen ei ole. 

Hyvä että edes joku uskaltaa olla vanhahtava. Joku voisi sanoa naiiviksikin - minä ope-ex en.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -6°C hiihdot   km / 461 km / € = 79 h

"Hyvää huomenta, pienet kuluttajat!"

oli tapanani toivottaa lapsukaiset aamiaispöytään; tuo kuulutus oli kaiken varalta nauhoitettuna kuultavissa muistikoneesta, joka jääkaapin ovessa oli kiinni, jos isä jo oli lähtenyt polkemaan omaan opinahjoonsa. Sen kuin nappia painalsi, mikäli isäikävä iski ennen koulupäivää, eikä pelkkä äiti piisannut.

Opintaipaleen alkua ...

- Perillepä näkyy vihjaus menneen, jopa viisaammaksi isäänsä tulleet,  toinenkin jälkeläinen, voin ilolla todeta nyt kun tässä vuoden 2021 saldoa ja kohokohtia yhteenvetelen: yks on tapahtuma ylitse muiden.

Opintaipaleen loppua ...

Jotta maisteriksi aivan; siinä isän tuo huvittava humanististen tieteiden kandidaattius kalpenee. 

Abstraktio 

Opinnäytetyö on tutkimus siitä, millaista tietoa kanssakävely tarjoaa post-humanistiseen ja elämää säilyttävään taidekasvattajuuteen akuuttien ympäristökriisien aikana. Työ sitoutuu katsomaan maailmaa enemmän kuin ihmisen toimintakenttänä, jossa ei-inhimilliset toimijat ovat osa maailma- ja kasvatuskäsitystä. Työn maailmankuva tiedonmuodostuksineen on nuljahtanutta ja vikuroivaa, se siis sanoutuu irti kokonaisesta maailmakäsityksestä. Sen sijaan se keskittyy havainnoimaan moninaista ja kietoutuvaan maailmaa. Opinnäyte ei pyri esittelemään valmiita vastauksia, vaan se pyrkii jäsentelemään havaintoja vitaalisesta ympäristösuhteesta ja paikkaan sidotun tietämisen luonteesta sekä sen merkityksellisyydestä. Se käsittelee näitä havaintoja toimeenpanevina kutsuina ympäristökriisien keskellä toimivalle taidekasvattajalle. Opinnäyte ottaa lähtökohdakseen kapitalistisen yhteiskuntamallin toimimattomuuden ja esittää kuluttajaidentiteettiin samaistumisen sijaan kietoutumista queeriin ympäristösuhteeseen. Se pyrkii kohtaamaan maailman, jossa kasvatus ei ole siirtymä luonnosta kulttuuriin, vaan matka luontokulttuurien sisällä, purkaen dualistista käsitystä luonnosta ja kulttuurista. Työ ehdottaa, että tunnistamalla ne olosuhteet, joille olemme altistuneita ja niistä tehtyjä, saatamme alkaa haluamaan elämälle suotuisia ja sen ehdoilla rakentuneita asioita. 

Työni kävelymetodi on sukua taiteelliselle tutkimukselle, mukaillen Stephanie Springgayn ja Sarah E. Trumanin kanssakävelyä (walking-with). Sen aineistona on käytetty toteutettujen kävelyjen nauhoituksia ja niiden litterointeja. Käsittelyosio muodostuu kävelijöiden dialogin ja ei-inhimillisten toimijoiden rakentamasta narratiivista, jonka sekaan teoriaosio kietoutuu. Se nojautuu nykyisiin post-humanistisiin, feministisiin ja ympäristöfilosofisiin teorioihin, vahvimmin mukana ovat Donna Harawayn, Jane Bennettin, Astrida Neimansin, Joanna Macyn ja Emanuele Coccian ajatukset, sekä Veli-Matti Värrin ekokriittinen kasvatusfilosofia. Avainsanat taidekasvatus, post-humanismi, queer, vitaalisuus, ruumiillisuus, kanssakävely, ekokriittinen kasvatus.

Ja kuten gradun abstraktiokin näyttää: jääkaapin huomentoivotuksen sivuvihjaus on jalostaen omaksuttu.

Ansaitut pullakahvit lämpimin onnitteluin nautittu:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-3°C   227 km/€ 38 h

Aito rähinä

alkupaloja teille tyrkyttimellä täältä komerosta (jos jää itseltänne lukematta)

Teinituskista on suorastaan hauska lukea, vaikkeivat ne asianomaisia juuri sillä hetkellä naurata.
Järkyttävät perusteellisesti: - Tuommoosetko pennut oon riesaks siittäny!

Juuttunut olen Jani Niemisen Komeroon, Like 2019.

No fiktioitahan nämä tilanteet vain, tosin melkein yks yhteen toden kanssa, eli sen Elina Sanan isäntappamismöykyn kanssa, sen josta Elina Kiteesalissa lauantaina kertoi ja joka on purettuna Isän sodassa. Sepä ei kyllä naurattanut tippaakaan, eikä sen pitänytkään, koska se johdattaa elämän peruskysymyksen äärelle.

Vaan tämäpä fiktio virkistää ja suo rakosen naurahdella teini-Annen kotiutuessa iltamyöhällä Provinssirockista silmät harittaen näyttäen 'pesukoneen linkousohjelmaan unohtuneelta pehmoeläimeltä'.
Niin, naurahdella Niemisen sanarieskalle. Ei toki, tai no vähän, myös ihmistaimen aikuistumisriitille.

Aito rähinä edessä.
Torut. Vastahyökkäys:

- Sulla on työpäivä huomenna, etkä häpäise mua sahalla olemuksellasi! Pesulle ja nukkumaan ja viikkoon ei mihinkään hyppöölle.

- Haista sinä fasisti pitkä paska! Mua ei vähääkään kiinnosta, mitä lahjattomien runkkukööri sahalla ajattelee.

Ja vielä nasevammin kohta:
- Isi, isi, isi, älä ole noin jäykkä paska.
Ei vielä riitä kun vauhtiin päästy
Eli vielä lisää pärskettä isin nasulle:
- Ne on nuo numeroa liian pienet teryleenit. Eihän se oo helppoo miehen olla, jos munaskuita kiristää.

Isä siis sen suihkun ottaa eikä tyttö.
Köyhäsanaiseksi jää isän puolustus: - Älä sinä perkele ala siinä viisastella ja jakaa meille neuvoja.

Saa äitikin pesun siinä ohessa, tuokin Jeesusta rakastava lahkonaama - ja miten isän pää oli niin punainen, jotta olisi voinut jättää lakkinsa kotiin hirvimetsällä.

Lukijana Teemu Selänteen sanoin: Huikeeta!

Opena tietysti ajattelen: entä kun noita vehnäsiä voi luokassa olla usiampia!

Kirjavinkit: Komero

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös