oli tapanani toivottaa lapsukaiset aamiaispöytään; tuo kuulutus oli kaiken varalta nauhoitettuna kuultavissa muistikoneesta, joka jääkaapin ovessa oli kiinni, jos isä jo oli lähtenyt polkemaan omaan opinahjoonsa. Sen kuin nappia painalsi, mikäli isäikävä iski ennen koulupäivää, eikä pelkkä äiti piisannut.
 |
| Opintaipaleen alkua ... |
- Perillepä näkyy vihjaus menneen, jopa viisaammaksi isäänsä tulleet, toinenkin jälkeläinen, voin ilolla todeta nyt kun tässä vuoden 2021 saldoa ja kohokohtia yhteenvetelen: yks on tapahtuma ylitse muiden.
 |
| Opintaipaleen loppua ... |
Jotta maisteriksi aivan; siinä isän tuo huvittava humanististen tieteiden kandidaattius kalpenee.
Abstraktio
Opinnäytetyö on tutkimus siitä, millaista tietoa kanssakävely tarjoaa post-humanistiseen ja elämää säilyttävään taidekasvattajuuteen akuuttien ympäristökriisien aikana. Työ sitoutuu katsomaan maailmaa enemmän kuin ihmisen toimintakenttänä, jossa ei-inhimilliset toimijat ovat osa maailma- ja kasvatuskäsitystä. Työn maailmankuva tiedonmuodostuksineen on nuljahtanutta ja vikuroivaa, se siis sanoutuu irti kokonaisesta maailmakäsityksestä. Sen sijaan se keskittyy havainnoimaan moninaista ja kietoutuvaan maailmaa. Opinnäyte ei pyri esittelemään valmiita vastauksia, vaan se pyrkii jäsentelemään havaintoja vitaalisesta ympäristösuhteesta ja paikkaan sidotun tietämisen luonteesta sekä sen merkityksellisyydestä. Se käsittelee näitä havaintoja toimeenpanevina kutsuina ympäristökriisien keskellä toimivalle taidekasvattajalle. Opinnäyte ottaa lähtökohdakseen kapitalistisen yhteiskuntamallin toimimattomuuden ja esittää kuluttajaidentiteettiin samaistumisen sijaan kietoutumista queeriin ympäristösuhteeseen. Se pyrkii kohtaamaan maailman, jossa kasvatus ei ole siirtymä luonnosta kulttuuriin, vaan matka luontokulttuurien sisällä, purkaen dualistista käsitystä luonnosta ja kulttuurista. Työ ehdottaa, että tunnistamalla ne olosuhteet, joille olemme altistuneita ja niistä tehtyjä, saatamme alkaa haluamaan elämälle suotuisia ja sen ehdoilla rakentuneita asioita.
Työni kävelymetodi on sukua taiteelliselle tutkimukselle, mukaillen Stephanie Springgayn ja Sarah E. Trumanin kanssakävelyä (walking-with). Sen aineistona on käytetty toteutettujen kävelyjen nauhoituksia ja niiden litterointeja. Käsittelyosio muodostuu kävelijöiden dialogin ja ei-inhimillisten toimijoiden rakentamasta narratiivista, jonka sekaan teoriaosio kietoutuu. Se nojautuu nykyisiin post-humanistisiin, feministisiin ja ympäristöfilosofisiin teorioihin, vahvimmin mukana ovat Donna Harawayn, Jane Bennettin, Astrida Neimansin, Joanna Macyn ja Emanuele Coccian ajatukset, sekä Veli-Matti Värrin ekokriittinen kasvatusfilosofia. Avainsanat taidekasvatus, post-humanismi, queer, vitaalisuus, ruumiillisuus, kanssakävely, ekokriittinen kasvatus.
Ja kuten gradun abstraktiokin näyttää: jääkaapin huomentoivotuksen sivuvihjaus on jalostaen omaksuttu.
Ansaitut pullakahvit lämpimin onnitteluin nautittu:
