Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kirjojen McHampurilaisia

Oli ilo herätä. Saattaa tänään päästä jo ulkona pistäyksimään! - eikä vain kirjan lehtiä käännellä. Hiihtoneuvoillekin?  -17 °C.

Sitä ennen kuitenkin parin kirjan pariin sukeltakaamme.
Molempien kohdalla herää suuri kysymys:
Onko kirjoissakin omat hampurilaisensa ranskalaisilla - roskaruokaa siis?
Täyttävät mutteivät ravitse.

Molemmat opuksemme vinksahtavat tuonne itärajan taa, lähinaapuriin (50 km), muttei läheisimpään.

Taasko sinne, veljeni - vastahan pääsit Punaisesta nälästä!
(mikä muuten toi mieleeni vastauksen, miksen vartavasten katso rikossarjoja enkä muitakaan keksittyjä tappeluja ja tappamisia telkusta, enkä sellaisia lue. Miksi keksiä kun todellisuus paljon raaempaa - kautta historian!
Katsoo mieluummin oivan nyrkkeilymatsin/Wahlström, lukee Hitleristä, menee jääkiekko-otteluun - ja väkivaltakiintiö on täytetty. Todella.)

Heureka!
Siis fiktiokirjallisuuden rajaus: ei väkivaltaa, mutta kaikki muu fantasia käy, paitsi fantasiakirjat!👀

Ensimmäinen aamunavauskirja ei mielestäni ole roskahampurilainen, siksikään, ettei se takuulla maistu eikä näin ollen ole myynnissä, kovin monellekaan; roskiksesta minäkin sen kaivoin, vai olisiko Merja-opekollega sen joskus ojentanut saatesanoin: sinä kun luet mitä kummallisimpia kirjoja, ole hyvä!
V. Kiparsky: Suomi Venäjän kirjallisuudessa. Oy Suomen Kirja, 1945, Sanoma OY.

Matkaan!
"Jos jollekin venäläiselle runoilijalle olisi annettava "Suomen Runoilijan" arvonimi, niin ei kukaan olisi sitä paremmin ansainnut kuin tuo "Venäjän Hamlet", Jevgénij Boratýnskij (1800-1844), jota itse Puškin nimitti "Suomen neidon laulajaksi". Eroitukseksi melkein kaikista aikaisemmista ja myöhemmistä ammattitovereistaan Boratýnskij ei ole kirjallisuudessa koskaan käyttänyt suomalaista sanaa "tšuhna", ei edes silloinkaan, kun kuvaili Suomen luonnon negatiivisia puolia. ---"
Mielenkiintoista, kieltämättä.

Toisen aamuepistolan päätän tähän, ei roskaruokaa sekään, suomalaisen kirjailijan epäkohteliaaseen vastaukseen satakunta vuotta myöhemmin:

"Moskova vastaa nimeään - siinä on paljon moskaa. Moskova on Venäjän maan suurin tunkio, josta nouseva löyhkä on niin sakea, että se peittää auringon, jonka paiste on kuin kuparikattilan kuumotus hämärässä keittiössä. Tällä jättiläistunkiolla tongiskelee tuhansittain nälkäisiä koiria etsien luupalasia lannan alta, kiekuu tuhansittain tappelevia kukkoja riidellen niistä riekaleista, joita sen sisuksista löytyy, kotkottaa suuret määrät närkästyneitä kanoja. Tämän haisevan sekamelskan keskellä kulkee herra Tševalvjek, Ihminen, pidellen nenäänsä, painaen sydänalaansa, läkähtymäisillään saastaisesta ilmasta. Moskovassa on neljäsataaviisikymmentä pakanallista temppeliä, joiden torneissa soittaa rompotetaan hirmuisilla kielikelloilla - keskellä yötäkin...."

Ja tietysti arvuutan Sinulla, rakas ainoalukijani:
Ken siellä Moskovassa vuosisadan alussa (1901-1903) noita kirjoittelikaan?

***********************************************************************************
ps
meillä maaliskuussa 70 vuotta myöhemmin ei ollut Moskovassa puhtauden kanssa valittamista, vaikka oli talvi, kun keskellä kaupungin iloja oli käytössä korttelin kokoinen uimala, missä Vesan kanssa polskahtelimme (ja vahingossa naisten pukuhuoneiden kautta):
 
🏂 hiihdot 6 km/256 km/€= 41 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


6 kommenttia:

  1. Minä nyt vastaan, ettei kysyjä lähde kiukkuspäissään hiihtämään. Ensiksi oma arvoitus: mistä ex open tuntee: kyselee koko ajan.


    No juu, kehotan lukemaan tuosta kommentin http://kemppinen.blogspot.com/2018/10/kianto-ii.html JK antoi seuraavana päivänä aika tiukan vastauksen.

    Minua ei mikään niin paljon säälitä kuin kohdetta selittelevät sukulaiset.


    Ja jos ollaan tarkkoja: Kiestinki-kirjaan korjailin monia asioita, isäni ei -87 ollut vedossa, syöpä eteni salaa. Jos ei kestä omaistensa vajavaisuutta, on paras pitää turpa kiinni. JK:n kommentoija taitaa olla evp. uffari, sekin vielä....

    VastaaPoista
  2. JK:n vastaus http://kemppinen.blogspot.com/2018/10/paskanpuhujat-ii.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. von jv

      a nythän sie vasta mielenkiintosen linkin täsmensit!
      Aattelin ens ett sie ite käyt anonyyminä taistoon mukaan, vaan sellaseen et kyllä sorru.

      Kemppisessä tulee silloin tällöin piipahdettua, vaan on vähän liikaviisas (vrt. Lassila) mies pitemmän päälle lukea.

      Poista
  3. Kummallisin kirja hyllyssäni on "Morsiamen kirja", Karisto 1946, 270 sivua+yksi sivu, jossa on lueteltu ja selvitetty 30 painovirhettä. Alaotsikko "Opastusta nuorille tytöille", toimittanut Kaksi rouvaa. Kolmas painos.

    Ote tekstistä: "Kahden erirotuisen jälkeläiset perivät kummankin rodun huonot puolet. Sekarotuisia pidetään sentähden aina epäilyttävinä. Rotukauneuden suuri vihollinen ja oikea hävittäjä on ristisiitos. Kohtalokas luonnonlaki järjestää niin, ettei sekoituksesta synny sopusuhtaista kauniiden ominaisuuksien yhteensulautumista, täydellistä tyyppiä, vaan säännöttömiä, suhteettomia naamoja ja vartaloita, kovin arkisia olioita..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      mahtavaa tekstiä - saattas tekijänä olla vaikka Hännikäisen Timo. Tarkistapa vielä. ;)

      Vaan eikös tuon määrittelemisen kumoa siun täänpäiväsen tekstin päähenki-Tipi?

      Poista
    2. Niinpä niin, potaskaa kirjoittelevat. Tipistä ei koira kohene.

      Poista