Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 21. toukokuuta 2018

Munaton neutri

Juha Hurme Tohmajärven Tietäväisestä


Tuli mies seurueineen kirjailijan syntysijoille  kauniin kauniina lämpimänä sunnuntai-iltapäivänä. Eilen. Kertomaan, esittämään Otava Ensemble -seurueineen, mikä mies Algoth Tietäväinen / Algot Untola oli miehiään. Työväentalolle Kemienmäellä liki Venäjän rajaa.

Joku kysyi, oliko kirjailija vasemmistolainen agitaattori.
- Ei ollut. Ei ollut puoluemies. Ei voinut hyväksyä väkivaltaa, ei Eetu Salinin näkemyksiä. Ja näkeehän sen siitäkin että Venäjältä palattuaan meni oikeistolehteen kirjoittajaksi. Jäi sitten kiinni toimituksessa Työmies-lehden viimeistä numeroa tehdessään, kun muut tekijät olivat lähteneet lipettiin Venäjälle. Pidätettiin, vangittiin, vietiin laivaan teloitusmatkalle kohti Santahaminaa.
Jotenkin noin.

Rooleissa: Joni Seppälä, Tomi Alatalo, Onerva Kärkkäinen ja Taru Huokkola
Kuva: Pihla Liukkonen

Nelihenkinen Otava Ensemble esitti Hurmeen kirjoittaman Sanamyrskyn, esityssarjan viidennen jakson, missä kirjailija herää yhteiskuntatietoisuuteen: sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden havainnointiin. Toimintaan!

Hurmeen ratkaisu Untolasta on kuvaava: yksi Untola esiintyy kahden näyttelijän toisiinsa kietoutuneena ailahtelevana kimppanippuna.
Sitten toimitukseen marssia kopsuttelee joku hutsu, nainen menneiltä ajoilta, joka vaatii miestä käräjille, vaikka itse on vihmonut rikkihappoa lehtimiehen sukuelimiin, minkä jälkeen ei miehestä enää mieheksi ollut.
Mies menettää miehuutensa, Algot Untolaa ei enää ole.

Siinä yksi syy moniin tekijänimiin, joita Algot Untola alkaa itsestään käyttää, itsensä neutraloiden: Maiju Lassila, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ...

Häilyvää sumua.
Semmoista hänen elämänsä on, kunnes se loppuu teloitusmatkalla Santahaminaan: Untola hyppää laivasta ja hänet ammutaan veteen Suomenlinnan edustalla.
On tämä päivä 21.5.1918 - tasan sata vuotta sitten.

Nyljetyt ajatukset - soutusouvi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

2 kommenttia:

  1. Olisin halunnut nähdä tuon, kuten ylipäänsä kaiken mitä Hurme tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      On on, on se melekonen veivi! Aito ja näyttelemätön. Siinä Maijukin jää toiseksi. Ei käy aika pitkäksi.
      Näkyy päivällä telkusta tulevan Tulitikut.

      Poista