Melkein kuin pyhiinvaelluksella olisi ollut Tampereella.
Tammerkosken sillalla seisoessa ja noita ukonmulukeroita katellessa ei mikään muu voinu ekana puskeutua mieleen kuin Kallen äit-Riitu ja Riitun hävyttömät sanat, joita tähän en ilikiä muklauttaa, mutta jotka Kirjavinkkilinkkiä painaltamalla voipi käydä lukasemassa, heti introsta eli ingressistä.
Punastuttiko painallus?
Ja pitää ottaa huomioon jotta Riitu tunnustaa lestaationoppia:- Jumalan terve! yms.
Tässä toki puhutaan herkemmistä tunnoista ja tunnelmista, joita heti Tammerkosken jälkeen oli Kallen jäljiltä aistittavissa:
"En kuitenkaan kääntynyt heti ajamaan Viinikkaa ja Nekalaa kohti vaan jatkan Hämeensillan yli Keskustorille. Ajan torin laitamalle, jossa lukitsen pyöräni erään kauppaliikkeen telineeseen, ja siirryn seisomaan Hämeenkadun varteen kioskien lähelle. Jään seuraamaan kadun liikennettä. Syyskesän ilta-aurinko paistaa vielä lämmittävästi ja tunnen tyydytystä, jollaista olen harvoin kokenut.
Olen kai seisonut ja katsellut varttitunnin taas kotipaikakseni tulleen kaupungin sydämeen, kun näen Raatihuoneen kellosta illan lähentelevän jo seitsemää. Niinpä kävelen pyöräni luokse, irrotan sen lukosta ja käännyn ajamaan takaisin Tammerkosken sillan yli." - Iijoelta etelään
Tätä ennen tietysti, jo ennen Hullu-näytelmää, piti poiketa Tammelan torille, vaikka mustat makkarat vakuumissa peräkontissa jo olivatkin.
Mutta josko siellä jotain tämmöistä Kallen-aikaista ulottuvuutta vielä tavoitettavissa:
"Matkani jatkuu Tammelan puistokatua ja pääsen Tammelan torille. Siellä pysähdyn kadun viereen oikealla leviävän puiston kohdalle ja jään katselemaan ympärilleni. Tori on tähän aikaan päivästä autio. Puiston penkeillä istuu jokusia ihmisiä. Kaksi rähjäiseltä vaikuttavaa miestä nuokkuu vinoittain puiston halki vetävän jalkakäytävän varteen laitetulla penkillä.
Toria katsellessani muistan Ville Lahtisen, Rousto-Villen, joka oli tuupannut minua ratkaisevasti eteenpäin rakentajan ammatissa. Ville kun meni - "tiämmä" - ainakin vielä neljäkymmenluvun loppupuolella työstä päästyään herkästi Tammelantorille tapaamaan kavereitaan. Nyt Villeä ei näy, eikä liiemmin muitakaan ihmisiä torilla tai torin laitamilla." - Iijoelta etelään
Kalle on vasta 32 v, huom!
Eletään Helsingin olympialaisten ja Suomen sotakorvausten viimeisen maksuerän jälkeistä syksyä 1952. Taivalkoskelta tyhjin kourin maailmalle lähteneen, muutaman kansakoululuokan käyneen, 5 vuotta sodassa olleen yliahkeran miehen saavutukset: vaimo, oma talo, rakennusmestarikoulutus ja mestarointi Sarviksen tehdasrakennuksella!
Jokohan alkaisivat saaliit olla säkissä jostain pohjoisen korpimailta etelään, kaupunkiin varta vasten - sen yhden haaveen takia - pyrkiytyneellä sotainvalidilla?
Ehei! Ja vielä mitä!
Se haaveiden haave, täyttymysten täyttymys on vielä saavuttamatta - totta ja tuleva vasta kuuden vuoden päästä; sitä ennen pitää ottaa kirjotusmoottori moniaita kertoja esille ja harjoitella ja ponnistella ja elää vielä muutamat pohjarypemiset.
Arvoisa Myöhempien Aikojen Tampere-kuvaaja hikkaj
VastaaPoistaTuoreita ovat Päätalon kuvat. Henkiolento on ollut asialla, taikka joku identiteettivaras ?
Näyttää jo Ilves-hotelli olevan pystyssä, plastikkikääreet Tapolalla, ja siniset valot Keskustorin eteläpään paikallisbussipysäkkikeskittymässä.
Valoviikon lamppukuvioitkin siellä sillan valotolpassa, mutta sähköt toki sammutettuina.
Pari historiallista ajankuvaa toki paljastuu Kallen tekstistä.
Pyörää ei varastettu telineestä eikä Kalle sano pyöräilleensä jalkakäytävällä !
Ei ollut vielä Tammelantorin vieruspuistoa nimetty Emil Aaltosen puistoksi, eikä siinä ollut sitä Talvisodan muistomerkkiä.
Muutenhan ois varmana nämä maininnut. Kun kerta Ilves-hotellinkin pani siihen patsaskuvaan :-)
Voksi, sir
PoistaEtiäisestä puhui Riitu.
Vaan etpä vastannu suoraan suorokysymykseen!
Arvoisa punaisen Tampere-perinteen muistelija hikkaj
PoistaEn toki punastunut !
Naama valkoisena luin !
Millonkahan ne Mannerheimista tekkeevät uuvven patsaan.
VastaaPoistaEj
Poistameinaat että semmosen tomeja kutkuttelevan pilipatsaan?
Pilipatsaita on jo liikaakin. Semmonen jossa nuori Mannerheim on ratsastamassa alasti ravinteli-illan jäläkeen. Hulttio-kirjassa on kokosivun kuva malliksi.
PoistaEJ
PoistaMannerheimissa alakaa olla niin pal vähemmän esikuvaa, jotta sietäskö tuo koko Mannerheimin Lastensuojeluliitto lakkauttaa - lapsille sopimattomana.
Hyvä patsastarkkailija E J ynnä vaitelias hikkaj
VastaaPoistaJahka Mansen rakennettu alue tuosta vielä kasvaa ja laajenee niihin erämaaryteikköihinkin, niin ihan kuin itsestään ajautuu CGEM:n usein niin kirkkain värein ynnä tervauksin koristeltu pysti kiihkeän ja urbaanin kaupungin ytimeen.
Tai sen vois laittaa siihen Vapaudenpatsaan paikalle Hämeenpuistoon, kun punakommaritamperelaiset sitäkin patsasta lahtaripatsaaksi kutsuvat, elikkä Rummin Jussin pataaksi ( valkoisen Johannes Fromin mukaan).
Tai vaikka vieretysten !
Peräkkäin ei pijä, ettei luulla tasa-arvoavioliiton mainokseksi, elikkä Uralin perhosen megainstallaatioksi ...
Hyvä kameleonttiväki
VastaaPoistaNo vaihtuikos nyt värit naamoilla ? :-)
Voksi, sir
Poistakäv kuin kysyjälle kommentissa https://hikkaj.blogspot.fi/2017/03/tampereen-piligrimi.html?showComment=1489764708747#c3034832677105151051