6.7. -77 (ke)
Kaupungista kotiuduttu jo.
Tänään voin sanoa, että talo on maalattu. Työtunteja kahteenpekkaan tuhrautui 280. Tämänhetkinen maalarin tuntitaksa on parikymppiä. Talon maalaustöiden arvoksi voi laskea n. 5500 mk, jolla hinnalla voisi nyky-Suomessa ostaa 2 väritelevisioa. Lisäksi maaleihin sun muihin tarvikkeisiin upposi 1000 mk. So. ns. Kymppitonnin keikka vieraalle kaikkine tarvikkeineen.
Tällä kertaa ostimme liikaa talomaalia, sillä uskoimme talon imevän enemmän maalia kuin normaali seinä: talon aurinkoiset seinät olivat tosi kuluneita. Ostimme talomaalia 50 l + räystäänalusmaalia 15 l. Räystäsmaali loppui passelisti, talomaalia jäi tuhlauksen jälkeen 8 l. (Tulevalle talonmaalaajalle tiedoksi: osta maalia 35 litraa.)
Tänään maalasin lopuksi verannan lattian samalla värillä kuin 12 vuotta sitten, jolloin talo viimeksi maalattiin. Silloin olin nössipoika, joka ei vielä taloja maalaillut. Silloin talomme maalasi oikea maalari, joka näin jälkeenpäin ajatellen laski urakan pahasti tappiokseen. Mies oli juoppo, joka tosin monen viinakesän jälkeen on maalauspuuhissa pappilan seinillä. Maalari pyyteli aina förskottia ja lähti kesken kaiken juopporeissuilleen. Ajan oloon talo tuli kuitenkin maalatuksi viimeisiä sipistelyjä, tarkkuustöitä vaille.
Nukuin tässä samassa huoneessa vintillä samassa puisessa seslongissa kaunista kesäaamua näkemättä.
Heräsin viinanlemuun.
Maalari nojasi kyykistyneenä seslongin reunaan ja sopotti korvaan, enkö maalaisi verannan lattiaa viidelläkympillä. Tottakai! Suostuin oikopäätä. Kättä päälle ja maalari lähti taksillaan eteenpäin. Parissa tunnissa maalasin lattian punaisenruskealla miranolilla ja jäin odottelemaan saataviani oman rahan toivossa. Vielä tänäänkin odotan, taitaa jäädä rästiin kun Pekkakin on jo mananmajoilla.
Tänään kyselin sen opettajajoukon edessä niinkin alkeellista asiaa kirjoittamisesta: Miksi kirjoittamista niin kovasti vaaditaan, miksei lapset saa tekstata, jos se heistä on hauskempaa ja vaivattomampaa? Miksi kirjoittamiselle pannaan niin kova paino? Eihän lapset joudu kirjoitetun tekstin kanssa tekemisiin sen koommin kun koulusta ovat päässeet. Joka paikassa on tekstausta: kirjat, lehdet, tv, kaikki.
Kuulin teilauksen: kirjoitus on nopeampaa ja kirjoitus on selvempää, koska lapsen kirjoittamana sanavälit tulevat selvästi esille. Itsestään selvää lapsen motoriikan kehittymistä eivät sentään viitsineet mainita.*
9.7. -77 (la)
Jokunen tikkailla roikkunut ajatuksenpoikanen: On hyvä, että osaa asettaa elämälleen välietappeja - milloin se on radionauhuri, milloin matka etelään, milloin uuden talon rakentaminen, milloin avioliitto, suklaalevyn hakeminen kaupasta - , sillä nämä välietapit, niihin kiinni pääsemisen odotus hävittää mielestä voimakkaan lopullisen tuhon tunteen: maasta sinä ja maaksi sinä jne.
Nyt on vain käynyt niin, että nämä välietapit ovatkin olleet ainoita päämääriä elämässä ja on sokaistuttu, ei ole nähty niiden välietappien tilapäisyyttä ja toisarvoisuutta, ei ole nähty etappien yhteistä kokoajaa: elämää kokonaisuutena. On tarpeellista joskus hetkittäin nähdä elämänkokonaisuus: se rauhoittaa, tosin se samalla myös masentaa.
Schopenhauer Jr! Viisainta pätkäistä poikki.
Joka tapauksessa: nautin kesästä, pystyn, kykenen nauttimaan kesästä. Se on pessimistiltä paljon.
*** myös
Haanpää piti tuloistaan ja menoistaan vielä tarkempaa kirjanpitoa. Se olikin aika urakka, kun piti kaikki putelitkin suaha kirjoihin ja kansiin.
VastaaPoistaEJ
Poistaniin se Haanpää sen veenvärisen juoman kanssa lotrasi niin jotta hintoihisa tuli ja siinä oli laskemista.
Nuorella opella ei noista riesaa, minkä nyt kerran kesässä kävi istumassa iltaa, mistä huomenna lissää.
ps
tuommosen seminaarirakennuksen löysin omista kuvista, mustavalakosta oisin kaivannu ja sitä muuria ehottomasti.
Arvoisa näköradiohinnoittelija hikkaj
VastaaPoistaTaidettiin noihin aikoihin meidänkin perheeseen se eka väritelevisio hankkia.
Taisi siihen kuukauden ansiot upota, netto tai brutto, en muista.
Mutta mustavalkoisesta päästiin !
Voksi, sir
Poistavaan särkymätön ja kestävä oli mustavalko Kaiserkin, asiansa ajoi.
On se tullu halvaksi tuo talonmaalaus omin voimin, ja vain yksi putoaminen! (joka tosin taitaa vieläkin näkyä juttujen laadussa)
Huomasitko muuten, miten tuo nuoriminäopettaja on ollut edelläkävijä tuossa kaunokirjoituksen itsestäänselvyyden murtamisessa?
Nythän ne viime syksynä jättivät ko. homman historiaan.
Eipä silti minusta se oli mukavaa puuhaa oikein koukeroida kieli keskellä suuta - kaunista nimensä mukaan.
Arvoisa rumuuskirjoittamisemansipaatioairut hikkaj
VastaaPoistaSe on kaunokirjoittaminen kyllä meikäläisenkin kädenjälkenä enemmät tota rumaa ...
Mutta tekstaamisessakin on knoppinsa. On isoa KIRJAINTA, versaalia, ja on pientä, gemenaa. Isoja sanovat jotku keppikirjaimiksi. Pienet lienevät nykynomenklatuurissa sitten niitä porkkanakirjaimia ?
Suuraakkosistakin puhutaan, mutta niitä käyttänevät vain suurvaltojen Rumpit ja Putinit. Rumppi niitä aina välleen näyttää näköradiossa, siinä väri- !
Semmonen käytännön ongelma on ilmennyt, kun on allekirjoituksia kerätty Vaasan keskussairaalan täyden päivystyksen puolesta ja siinä ohessa sen puolesta ettei Seinäjoen keskussairaalan tartte pakkoruotsiin alistua.
Siis siitä kansalaisaloitteesta on puhe. Siinä on paperiversion täyttämisohjeessa sanottu että SUURAAKKOSILLA eller MED STORA BOKSTÄVER pitää täyttää.
Jotkut vanhusväen viranomaiskuuliaiset proopuskantäyttäjät ovat ottaneet ohjeen KIRJAIMELLISESTI. Kirjaimet ovat kuulemma niin isoja, etteivät täyttöruutujen rajat piisaa, Ja haaskoon menee silloin hyvä aie !
Tuo käyttämäsi termi ´etappi´ kiinnostaa ihan etymologisesti, kun näin e-aikakaudella täydellä elellään. Aina e-reseptiä myöten.
Onkos se semmoinen sähköinen hillotolppa ?
Mistä se yks häkäpönttömies jutunjuurta vatuloi !
Voksi, sir
Poistasittenpä oot ollu oikeessa ammatissa jo käsialankin puolesta!
Täällä meillä ol aikoinaan semmonen kunnon maalaispoliisi, jota jotkut pahat ihmiset kuhtu Rehu-Antiksi; oisko sen takia kun Antti ei peitelly mitenkään olemassaoloonsa.
En oo kellään nähny niin suurta ja kookasta allekirjotusta paperilla kun hänellä. Lie puolet aina luiskahtanu pöyvvän pinnallekin. Josko siellä Vaasan vanhusväki ois Antin jälillä.
Näinköhän tuo nuorope jo e-tapilla ol tietokonemaailmassa; kyllä se jo jos jonniilaisia tiekoneliuskoja, semmosia sivureiällisiä loputtoman tuntusia paperiliuskoja, kummasti tutki seuraavana vuonna e-opettajaksi kouluttautuessaan!
Arvoisa grafologisen uraopastuksen edelläkävijä hikkaj
VastaaPoistaJoo, sitä meikäläinen ihan sen tautta lääkikseen, kun suku aina sano, jotta jos ei Voxista muuhun oo, niin liäkäriks aina kelepaa.
Mutta epälääkärin hommaa on nyt enää tarjolla, kun kynällä ei oo mittää virkaa ... Risukko lopetti !
Oiskohan se Reidar Särestöniemi alkujaan från Vasa, tai sitte ämeriläisiä Rehu-Antin sukulaismiehiä ?
Se Reidar kun joutu aina niin jumalattoman isoja tauluja maalaamaan, kun ei sen nimikirjotus ois muuten mahtunut: Kaks metriä pitkä alakoulukaunolla veetty Särestöniemi !
Noista muinaisista e-päkäytännöllisistä reikäkorteista muistuu mieleen, että joskus opiskeuaikoina oli verot maksettava semmosillla tilillepanokorteilla, jotka oli samalla verottajan tietojärjestelmän reikäkortteja. Pieniä suorakaiteen muotoisia reikiä oli pitkin kartonkia. Ja varotettiin taittamasta tai vahingoittamasta korttia.
Siihen oli mukava ite lisäillä niitä reikiä puukonkärjellä.
En tiedä, miten veroherran reikäkorttikoneet pärjäsivät. Meikäläisen verot kun olivat vielä olemattomat, etteivät ne reikiä lisäämälläkään kasvaneet.
Voksi, sir
PoistaAttendoon! Attendoon!
Aina mahtuu.
Keikkailisit välillä tiällä päin, bensat käytäs halavalla Venäjän Värtsilästä niin tulis nekkii verot kierrettyä. Ja samalla kyydillä pääsis nää heijjän liäkärisä kotimaassaan pistäytymään aina vuoron vaihtuessa.