Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Aivan naatti

 
21.7. (to)

Pohkeet ja nivuset sain kipeiksi eilisestä pitkästä hölkästä, sain samalla vieläkin viipyilevän hyvän olon.
Tänään kävimme kaupungissa, korjautin Vivan kahdella sadalla markalla, muttei tuo raha tunnu missään: tuli tai meni, sama se - Auto kulkee kuin unelma. Korjaaja puhdisti kaasuttajan, jota tuskin pariin vuoteen on aukaistu. Tätä nykyä ei rahalle juuri sijaamerkitystä ainakaan ajatuksissa, johtunee nähtävästi noista pirun filosofeista, jotka aittaan työntyvät unia edeltämään.

Sulkapallopeli on omituista: aluksi olin täysin ulkona kuvioista, olin häviöllä pelein 1 - 4, ja lopulta voitin 6 - 4!

En kaipaa elämältä tämän kummempaa kuin mitä nämä kesäiset päivät ovat minulle antaneet. Tulen muistelemaan näitä päiviä rauhallisina, täyteläisinä päivinä: Vähäiset ihmissuhteet ovat kunnossa. Mieleni on levollinen. Tämä torstaipäivä oli lämmin, yli 20C. Osaa nauttia näistä päivistä koettuani kaiken mahdollisen epävarmuuden ja tuskan murrosiänmyllerryksessä. Se oli kuoleman aikaa. Nyt elämän.
Huomenna on hieronta, ensimmäisen kerran ikinä. Odotan mielihyvällä.

22.7. (pe)

Tämän naatimpi ei inehmo voi olla kuin minä nyt.
Pelasimme kolmisen tuntia sulkapalloa (10-5) tunnin perusteellisen hieronnan jälkeen. Joka ainoa lihas on kuin hyytelöä, tuskin jaksan pystyssä pysyä jos tästä sohvalaariltani nousisin. Vesi rapisee aitan katolla ja kynttilä lepattaa. Enempää ei kynäni jaksa kulkea, mikään ei ärsytä,  vaikka joku kouluhallituksen virkaherra teorisoinnillaan kuinka yritti.
Mies kertoi vilpittömällä naamalla töllöttimessä: "Täytyy kouluympäristöön luoda sellainen ilmapiiri, jossa lapsi viihtyy, täytyy opettaa lapsi - salama välähti aitan seinään, ukkonen remuaa päällä - kurinalaisuuteen ..." Olisipa kertonut mies, kuinka, ja miten käytännössä. Kyllä kai meistä nyt jokainen tuon teoriassa tietää ja on sen omaksunut, kyllä me tiedämme, mitä täytyy tehdä. Kertoisipa joku miten, ja varsinkin: tulisipa näyttämään!
Kumma, ei tuokaan tuon enempää kiukuttanut, huomenna ehkä, ei tänään.

 
*** myös

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä, etteivät sentäs kupanneet tuolla autonkorjuutusreissulla. Sitten vasta ois ollu rento olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      ei kai kupanneet? Mitäs tuolla aiemmin laskeskellu olin: maalarin tuntipalkka kakskymppiä tuolloin. Opella vähän vähemmän. Autokorjaamolla - montakohan tuntia lie kaasuttajaa puhistelleet?

      Vaan mihinkä sitä nyt tuonaikanen taunsihtaaja ois rahaa tarvinnu. ;)
      Joten ei oo tuntunu missään - onkohan ihan tosissaan.

      Poista