Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

lauantai 25. helmikuuta 2017

Syyslukukausi

 
MARRASKUU
 

20.11.-77 (su)

Näin pitkälle on luiskahtanut.
Eilen tuli ensimmäinen lumi. Tänne saakka kesti mustaa, likaista maata.
Olen saanut jo asunnonkin vähän lähempää koulua: 4 km:n päästä. Taksi-Soken luota. Kävellen, pyöräillen, lumen tullen hiihtäen - kasi päivässä. Tätä kumminkin kotonani kirjoittelen ja muistelen niitä levottomia maanantain vastaisia öitä lukioaikoina. Nyt olen samankaltaisessa olotilassa, tosin varmempana: tulevaisuus ei ole epävarma, sillä minulla on ammatti ja työ. Miten oli silloin? Aivan kuin joka ikinen käsi olisi ollut ojentuneena minua kohti, pois sysimässä.
Nyt on milteipä toisin päin! Hommia, velvollisuuksia, luottoa riittämiin. Nyt en odota häpeää, ei sitä enää tule, niinpä en odota saati toivo sotaa enkä muutakaan mullistusta. Kyllä se kaikki tästä. Kun vain malttaa mielensä. Suhteuttamiskysymys.
Vaikka tuntuu noita kummia vielä pukkivan yötä vasten mieleen, vaan olkoot luettelematta. Nakertavat pian ajatukset rottina betonoitua mieltä.
 

27.11. -77 (su)

Oikeastaan talven ensimmäinen pakkaspäivä, -13 C.
Lauantaina oli työpäivä, korvattiin itsenäisyyspäivää edeltävä maanantai.
Tänään seisoin viisituntisen pakkasessa katsomassa kahta jääkiekko-ottelua Mehtimäellä tyttöystävän kanssa (sellainenkin minulla vielä on): turpiin tuli molemmissa. Pohjimmiltaanhan tuo urheilumuoto on tajutonta, rumaa: vertapakkiin!-tunnelma vallitsee niin kentällä kuin katsomossakin; tunteet kuohahtavat vähän väliä; ja mikä yleisö!: ai sitä hävyttömyyksien, ivahuutojen määrää! Kaikesta huolimatta, tai juuri siksi, veri vetää paikoille kun raadolliset ihmiset pelaavat ja raadolliset ihmiset katsovat. Nyrkkeily tosin on reilumpaa. Sitä ikään kuin tuntee itsensä älykkäämmäksi, rauhallisemmaksi kuin nuo hurjat, aggressiiviset typerykset, jotka vapaaehtoisesti antava vahingoittaa itseään ja jotka mielellään vahingoittavat muita. Maajoukkuetason kavereista en tosin enää ajattele noin: siellä on taitavuutta, pensselin hallintaa - mitä alemmalle tasolle mennään, sen raaemmaksi käy peli.
Söin tänään oikeata, paistettua joulukinkkua ravintolan seisovasta pöydästä. Kakskymppiä per lärvi.
__________
*** myös 

2 kommenttia:

  1. Miten se tuo rakennus niin tutulta näyttää? Suven jäläkiä pellolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      vai oisko oppillaihen??
      Oppee lähteneet karkuun, esim.

      Poista