Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Maata(an) kuollakseen

Raotetaanpa joulukalenterin kahta luukkua kerralla tänään, voidaan huomennakin vielä näkemästä huokaista.
Käydään kahdessa paikassa, joissa kummassakaan ei mieli mettä keitä:
Pesiönvaaran kunnalliskodissa ja Auschwitzin keskitysleirillä.

"Siellä makaa sängyissään kaksi vanhusta. Kolmas sänky romottaa vuodevaatteita myöten tyhjänä. Toisen sängyn vanhus makaa kylkensä päällä ja peite pään yli vedettynä. Toinen vanha nainen on sängyssään selkäpiillään, kasvot peiton alta näkyvillä ja heti, kun tulemme Yrjön kanssa sisälle, hän huutaa täydellä kurkulla:

- Herrajumala kun minua paleloo!
^^
 - Minut tuotiin tänne ... Sanovat että ... olen hullu.
^^
- Jos joku väittää, että tämä on vielä huokuviin ihmisten asunto, niin tulukoon kahtomaan näitä lattijoita ja laipijoita. Vesitippu lahottanu niin isoja reikiä, että jos tippauttaa lakalta juurisaavin putovaa isommin kolahtelematta lattian alle. [voivottelee sosiaalilautakunnan jäsen, joka vasta oli menettänyt itsehillintänsä ja itkun ja vihan sekaisella äänellä ilmoille kirouksen:]
- Tästä ei tule ennää perkelettää!
^^
- Jos paekkovaisi kattoa ja riivovaesi isompia reikiä akkunakarmiin ympäriltä.
^^

Yli-Johanna on kaivanut pikanellirullan hameensa  lakkarista, hän kuorii sen päältä vapisevin sormin paperin, haukkaa hampaan tyngillään pötkön päästä ja sanoo möreähköllä äänellään:
- Ja jos kunnalta ei löyvy varoja korjauksen, niin pijetään satteilla astijoeta vuotokohtiin alla, Ettei lattia laho lissää ... "
                  - Päätalo: Muuttunut selkonen. Gummerus 1991


Sitten vuoden 1951 Taivalkoskelta kymmenen vuoden takaiseen Puolaan 1941, missä KL
(Konzentrationslager) kuin mylly, joka jauhoi ihmisistä tuhkaa tieten tahtoen, ja missä kylmyys kahta kauheampi:
"Me makasimme tiiviisti vierekkäin, vartalot huopien peitossa, selät ja kyljet vastakkain.
^^
Minun vieressäni makasi tajuttomana yksi vanhemman puoleinen vanki (vuoristoseudulta). Hänen kasvonsa olivat vain parinkymmenen sentin päässä minusta, enkä varmasti koskaan pysty unohtamaan sitä näkyä; niitä peitti liikkumaton kuori kaiken kokoisia syöpäläisiä, jotka olivat kaivautuneet hänen ihoonsa.
Vasemmalla puolella makasi toinen vanki (Narkun), joka oli kuollut.
^^
Sitä ennen alkoivat hänen huovallaan olevat syöpäläiset piristyä ja suunnata minua kohti."                            -  Witold Pilecki: Vapaaehtoisena Auschwitziin. Minerva 2016

Mikähän se tämmösiä luetuttaa, Kafkaakin kummempaa?

Jopa käytättänyt jälkijättöisenä noilla paikoilla nuuhkimassa ja toteamassa jotta totta mikä totta. Elokuvana en suostuisi Pileckin tarjoamaa vapaaehtoisesti katsomaan.

Mutta nyt on korkea aika tukkia luukut, nousta tästä vällyjen alta ja lipotella sytyttämään ulkokuuseen valot.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , ,

7 kommenttia:

  1. EJ11. joulukuuta 2016 klo 18.02

    Hyvä että kirjallisuus voi kertoa noista jälkikäteen. Ainakaan valtamedia ei tainnut aikoinaan pukahtaakaan. Toivottavasti nykytapahtumista kertovat edes osan.

    Ite jouvuin muutama vuosikymmen sitten kunnanpamppujen puhutteluun, kun kerroin lehessä sieväselti, että kunnalliskoin ikkunaverhot heiluvat tuulisella säällä.

    VastaaPoista
  2. Erkki Jormanainen11. joulukuuta 2016 klo 19.36

    Hyvä kun kirjallisuus voi jälkikäteen tuoda näitä asioita esiin. Ainakaan valtamedia ei tainnut aikoinaan niistä pukahtaa. Toivottavasti kertovat nykytapahtumista edes osan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj11. joulukuuta 2016 klo 20.46

      EJ
      oisit vuan antanu olla näkyvillä tuonnii kunnallisen puristuksen jota lehtimiehet ja -naiset luottamusmiesten ja virkamiesten taholta saavat toisinaan kokea.

      Ite tunnen vieläkii muutaman navakkaan kourat ja lakatut kynnet kurkun ympärillä - köhityttää.
      Vaan pientähän tuo on mualimanmenossa niin kun yllä on luettavissa.

      Poista
    2. Erkki Jormanainen12. joulukuuta 2016 klo 6.30

      Yritin ensimmäisessä versiossa kertoa, miten jouvuin kunnallispamppujen puhutteluun, kun aikoinaan kerroin sieväselti lehessä, että kunnalliskoin ikkunaverhot heiluvat tuulisella säällä. Tämä apparaatti ei suostunut moista julkaisemaan, eikä hyväksynnä pelkkiä nimikirjaimia.

      Poista
    3. hikkaj12. joulukuuta 2016 klo 7.29

      EJ

      roskapostiin verhon taa ol heitetty tuo siun verhojuttu.
      Lie vielä yltäny niihen pampuloihen pulleet näpit sensuroimaan sanomaasi!
      Pikkusieluisuus on oma taiteenlajinsa, josta suapi nauttia samalla tavalla kuin niistä jumalanteatterilaisista aikonaan Oulussa. ;)

      ps
      muuten Eeli Aalto kerto viikolla Hesarissa että hää oli ainut joka istu loppuun saakka katsomossa siinä ulostussatteessa.

      Poista
  3. EJ12. joulukuuta 2016 klo 8.38

    Kokkeillaanpas lisää sietokykyä. Muutama vuosi lehtikirjoittelun jälkeen rakennettiin uusi vanhainkoti, joka muuttui kohta palvelukeskukseksi ja purettiin homeen takia. Suunnittelijat ja rakentajat olivat maksimoineet voitot. Sitten yksityinen firma rakensi ja perusti vanhuksille parasta -paikan, jonka nimeä en nyt muista. Siellä maksimoidaan voittoja veroparatiiseihin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)