Vanhus ja vanhus!

- On siula kovat näppivoimat, kehui Velssi, 86, kun säärenpaksuisia koivunpätkiä paiskoin sormivoimin ojan yli peräkärrin viereen.
- Kehittyvät työaikana kun piti myötännään lapsia tukistella.

Eikä kehuja ois kuulunu jos kehuja olis ollu joku ripsakampi mies kuin yhdeksättäkymmentä lähestyvä ukko. Otinpa kehut vastaan vastakehuin.
Enkä aiheetta, sillä täyden miehen työn teki Velssi: mätti siinä missä minäkin-eläkenuorukainen väliin paksujakin koivupölkkyjä tien oheen; ja oli niitä jo pitkin viikkoa, ensin tuulenkaatamat koivut moottorisahalla pätkittyään, heitto heitolta rahdannut ne kaikki ojan taakse.

Autolla haki pihasta ennen puolta päivää mättöhommiin, oli jo ehtinyt kaupungissa kiepauttaa oikuttelevaa perämoottoria näyttämässä.
- Lähti se siellä käyntiin vaan tuas tennäyty heti kun venneen laitaan ripustin.

Illalla luin vanhusta ja nyt kahtelin vanhusta!
Eikä kumpikaan vanhukselta tunnu - toisin oli ennen kun viiskymppiset vaikuttivat ikälopuilta ja kuuskymppisiensä jälkeen pian kuollut naapurin ukki-Onni oli näyttänyt tosissaan hautaan menevältä.

Eilisen Antti, 80, teorisoi vanhuutta ja kertoi sepelvaltimotautinsa jälkihoidannasta, että miten helppo on fuskata ja näytellä toisin kuin on: että terveestihän tässä nyt eletään ja kävellään, tyydytään pariin annokseen punaviiniä, kun vaimokin asuu eri osoitteessa eikä voi tietää että onko annos lasi vai pullo.

Tänäänpä tässä ei teorisoitu eikä vuskattu, vaan tartuttiin pölkkyihin käsiksi ja näytettiin jotta tervettä elämää tässä eletään; ja sen mukavammalta alkoi tuntua elämä kun hiki hiljalleen puski pintaan.
- Vieläkö meinaat ens talaven majailla mökillä?
- Tarkotus ois.
- Eukon luona käyt aamusin näyttäytymässä jottet oo yöllä oiennu.
- Sen verran pittää.

Aurinko paistoi niemen päähän kun kipattiin viimeinen kuorma. Poukaman vedessä kelluvalla sorsien syöttölavalla ei ollut murentakaan eikä ollut ollut aamuvarhaisellakaan kun kanadanhanhet olivat laskeutuneet siihen mökin eteen ja joku uinut kurkistamaan syöttölavaa.
- Kolometoista niitä oli, harmittaa kun oli tyhjillään. Ei niitä oo tänä kesänä näkyny ... vaan sanopa paljonka oon velassa.
- Vai vielä velassa!

Velassako Velssi, joka talvi talven jälkeen auraa rumuuttelee tien auki mökilleen!
Mikäs meijjän ei oo sitten paanaa pitkin hiihtää luikutella - kilsarahoja tienata.