Kirja kuin kärpäsläppä

Näkymä munkkikammion akkunasta

Uudessa Valamossa, Heinävedellä siis, on kymmenen munkin muonavahvuus, keski-ikä kilvoittelijoilla ainoastaan 45 vuotta. Nuorempien täytyy olla aika nuoria. Toivottavasti kantti kestää.
Ei siis hätää: homma jatkuu.

Vaikka aika kaukana taitaa kilvoittelunhalu, ja askeettinen elämä, tietokoneiden, sipsipussien ja viinipullojen ulottuvilla olla. Mutta mikä minä olen jne.

Raukkamaisesti sitä vaan vertaa aina kun muutaman kerran vuodessa oma käsi ojentuu kirjahyllyyn, josta nappaa kärpäsläpän paksuisen vaikuttavan kirjasen: J. Suhola Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa.  Ensimmäinen painos Sortavala 1936.

Kirja on melkein yhtä tehokas kuin kärpäsläpän huitaisu: vähäksi aikaa se kellauttaa selälleen, pökerryttää, mutta pian on taas valmiina lentoon - tonkimaan muunlaista elämää.

Jokin lumo tuossa läpykässä kuitenkin kaikitenkin on.
Ainakin se aina panee vertailuttamaan, miten kaukana askeettinen elämä on nykymenon jytkeessä: illat mtvtä ja bbtä, päivät puuhannan lomassa isää ja ilää läppäriltä ynnä päälle radion pölinät. Tuleepahan katkaisseeksi moisen maisen saippuaelämänmenon edes toviksi, edes joskus.

Loppulitviikkinä, kuin loppurukoukseksi (?), tulee sitten hyvillä mielin (!) kerranneeksi nämä askeesin ilmenemismuodot, äärimmäiset erikoismuodot:

• vaikeneminen
• eristäytyminen
• sulkeutuminen 

koko iäksi (huom!)

Kahleiden kantaminen sekä varsinkin peseytymättömyys pyöristävät suun joka kerta. Näin ylihygienia-ajassa sekä narsismin muotikautena on mieltä puhdistavaa lopettaa lukurupeama saippuattoman elämän selitysyritykseen:

"Samoin tapa olla peseytymättä mielestäni johtuu pikemmin siitä, että ihmisen sielullinen kääntyminen on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, jolloin hän on alkanut pitää mitättömänä kaikenlaista hienostelemista, jopa puhtauttakin, kuin narsismista, s.o. alastoman ruumiin näkemisen pelosta."

Lisää Cityssä