No eihän se muuten onnistu raudan kesyttäminen kuin näillä nykyajan vehkeillä.
Rälläkkä sen olla pitää jos säällisessä ajassa meinaa ranteen paksuisen, vaikka ontonkin, rautaputken eli tässä tapauksessa kaksi katkaista.
Rautasahalla saisi kitkutella aamupäivän ja monta terää katkaista, vaan pyytääpä naapurin Kallea piirakkapalkalla 'tohtoroimaan' rälläkällään niin eipä sin ennätä juur Lempiä kussumaan. Poikki on kun hetken kipunoi.
Sentään koko laikka touhussa kuluu kun kaksi tikaspuun tukivartta pitää katkaista, jotta yksistä pitkistä tikkaista syntyy kahdet.
Syntyi.
Kahdet nelimetriset.
Ja sen verran kevyemmätkin että yksin jaksaa liikutella kumpaakin. Eikö nuo entiset liene painaneet likemmä satakiloa?
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti