Vielä toukokuuta: ja kaikki kukkimassa, pihlajakin! Puutarhassa hedelmäpuista yhtäaikaa kukkivat omena, kirsikka, luumu, laidoilla tarhan sireeni, orapihlaja, pihlajapuu.
Mikä kiire on luonnon yllättänyt, kun kuitenkin takana luminen talvi ja myöhäinen kevät?
No meillehän tämä käy, kuin myös tämä viikonmittainen helle: kahtaviittä ja silleen.
Saattaisi kermankalleilla olla sormi pystyssä ja varoituksen sananen kielellä. Ja ainakin mummolla jos vielä eläisi, olisi jo aika varoitella tulevasta syksystä ja pian menneestä kesästä: ennen juhannusta jo siunaili että 'pimenemmään alakaa, kesä on männy ja syksyy tekköö'.
Mutta me olemme viisaita: me nautimme, riemurinnoin!
Eilisilta meni Viinijärven naispesistä katsellessa sortsikelissä. Superissa pelaavat, mutta vähän köpelösti kävi kun hävisivät nousijajoukkue-Vuokatille. Toisaalta kaikki mikä tulee Sotkamosta, on rautaa. Talvivaarakin?
Ikuinen ongelma naispesiksessä kävi taas synkästi ilmi: ne heitot - ne luiskahtelevat milloin minnekin räpylöitä vältellen.
Silti siisti ja viihtyisä iltapala.
Kevään kukkasia kukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti