31.07.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ
pesis räpylässä ... Partanen & Latvala KiPaan
.
.
Turhan monimutkaiseksi ja tyyriiksikin on osoittautumassa tikipotsin
korvaaminen muilla sähköisillä menetelmillä. (ks.
eilinen esim.) Niinpä korvaavien keinojen
käyttöönotto on kiivaasti menossa: manuaalinen informaatio kiikarissa.
Ensimmäinen askel on jo otettu: tilattu
Urheilulehti, jota
janoisten ystävä
Jukka Rönkä on ylös suosta nostamassa,
Veikkaaja-lehden
onnistuneen operaation jälkeen.
Ja katso: uuden, räväkämmän tiedon lähteillä ollaan - varsinkin näin
itäsuomalaisen kanaverkon silmikoista katsellen.
Kitee on saanut paljon tilaa, kiteeläinen pesäpalloilu. Se nousee sittenkin.
Nuorten taitavien oman kylän poikien oppivuodet alkavat olla ohitse;
tavoitteena on taas Suomen mestaruuden uusiminen monen vuoden jälkeen
lähivuosina.
Lehti kertoo, että ensimmäiset vahvistukset ja täydennykset ovat varmoja tapauksia, kivikirkossa
kuuluttamista vailla: Eko
Partanen, tuo etukenttien
kärppä, palaa kotikonnuilleen kolmannen lapsen syntymisen myötä ja tuo
Kouvolasta mukanaan toisen
Latvalan veljeksistä,
Matin,
joka on saanut opiskelupaikan
(opeksi?)
Savonlinnasta.
Varovaisemman
Varosen veljeksistä,
Vesan,
tehdessä tilaa kolmeen Suomen mestaruuteen johtaneelle
Pasille.
Pasi tosin rimpuilee vielä.
Arvo Taskisen poika
Janne kurkannee uudemman kerran firmansa kassaholviin.
Varma kärki
Sirviö vielä Joensuun sekasortojoukkue-JoMasta,
niin siinäpä Sotkamokin alkaa varpaisillaan epäröiden
matkata Hiukasta Rantakentälle.
Kode-Kohonen,
Kiteen laina Jymylle, ikääntyy, ja Urheilulehden nyt jo neljänneksi
rankkaama Kiteen syöttöpoika
Laakso takavarikoi
Toni-kaimansa räpylän, piikkarit, pallon ja syöttölautasen
haltuunsa parissa vuodessa.
Pasi Pirinen, 42, ei enää
pelaajana palaa, mutta tieto- ja taitopankki on pian taustoissa mukana Taskisen
kassakaappitilanteesta riippuen.
Joensuu kuolee tätä menoa hulppeasta harjoitusareenasta huolimatta.
Näin on tässä Urheilulehden tietoja täydennetty.
HS boikotoi yhä 90-luvulla omat lahjussoppansa läpikäynyttä pesistä
ja panostaa suomalaiseen potkupalloiluun älyämättä sen tosiasioita ja
mahdottomuutta. Hesariin eivät mahdu aina edellisen illan
tuloksetkaan, naispesäpalloilijoista puhumattakaan.
MTV:n Tulosruudulle,
vai mikä Moottoripäryytysruutu se nimeltä onkaan, ei pesistä, Suomen
kansallispeliä, ole edes olemassa.
Tusinan verran sivuja Urheilulehti on uusimmassaan täyttänyt
pesäpallolla, räpylöinyt onnistuneesti polttopesiä ja siinä
ohessa ylistänyt
Nelosen Pro1 pesäpallokesän lähetyksiä. Hyvä
Urheilulehti!
Hurraa, Rönkä,
Antti Tokkari, Juha
Huopainen, Esko Seppänen sekä
Iso-Teuvo!
Niin pitkälle ei sentään Urheilulehtikään uskalla mennä että lehden kannessa
pesäpalloa julki toisi - kaupalliset syyt?
"Pesiskausi huipentuu
tovin kuluttua, ja silloin Nelosen lähetykset saavat yhä enemmän
allekirjoittaneen kaltaisia wannabe-faneja osakseen.
Tuotteen pitää pysyä
ryhdissä, kun panokset nousevat kentälläkin korkeammalle.
Tästä on kuitenkin erittäin
hyvä jatkaa."
Esko Seppänen
Urheilulehti 30/2011
30.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!
sittenkin urheilua suorana telkusta
.
Piina jatkuu, tikipotsi vaikenee; se on siirretty auton takakonttiin
'teurastamolle' vietäväksi.
Urheiluaddiktio ei ota talttuakseen. Oma liikunta ei riitä, se on niin
hidasta ja köntysmäistä. Siinä ei ole mitään katsomista eikä sitä toisaalta
itse näekään.
Eilen perjantaina:
Pitkämäki heittäisi kuukauden tauon jälkeen Tukholman
stadionilla Timanttiliigassa. Apua apua! Se olisi nähtävä, samoin
Usain Boltin
juoksun retkutus.
Hätä keinot keksii, niinhän vielä vanhempi kansa on vakuuttanut. Ja niin
tapahtuu
TällekinPienelle
Katselijalle.
Kas kun nykyaika on nykyaikaa eli rahalla saa:
kun uhraat 5 €
niin johan lähtee! Näkyy ja kuuluu. Hitto vie!
Pelkästä ilosta ja hyvästä mielestä TämäKatselija haluaa opettaa teille
kaltaisilleen urheiluriippuvaisille tekniikkatumpeloille kädestä pitäen, kuinka
menetellä jos oikein polttelee ja ehdottomasti haluaa nähdä tv-ruudulta
urheilua - maksuttomanahan sitä ei tietenkään näe, paitsi lauantaina TV2
lähettää SUORANA klo 22.20 Jalkapallo MM 2014 KARSINTALOHKOJEN
ARVONNAN Rio de Janeirosta!
(pilkkaavatko
ne katselijoita?)
Näin näet Timanttiliigan
suorana televisioruudulla:
- Aukaiset läppärisi.
- Valitset Katsomo urheilun.
- Painat Timanttiliigan
kohdalta.
- Poikkeat verkkopankissa maksamassa 5 €. (ohjaa
automaattisesti)
- Läppärin ruudulle ilmestyy Tukholman stadion ja äänessä
ovat Saukkonen ja Bryggare.
- Siirrät ohjelman isolle TV-ruudullesi:
- a) Yhdistät läppärisi televisioon piuhalla.
(saa kaupasta)
- b) Kaukosäätimestä valitset antennilähetyksen
paikalle HDM.
- c) Vedät hiirellä läppäriyläpalkista kuvan
tv-ruutuun.
Ja katso! Teillä kaikilla on Timanttiliigalähetys edessänne: mustat
juoksevat ja voittavat kaiken.
Jelena Isinbajeva
palaa kilparadoille, höpisee seipäälleen lumoavasti kuten ennen
ja voittaa: 476.
Ukhovin Ivan hyppää korkeuden
voittoon, 234 - nyt vaihteeksi selvinpäin.
Pitkämäki linkoaa
77,82, jää yli kymmenen metriä
Thorkildsenistä,
88,43. Mutta vielä on aikaa Daegun MM:iin kuukauden päivät -
Koreassa sitten lentää...
Pitkämäen heittoja ei näytetä, mutta onneksi Bryggare ja Saukkonen on
sijoitettu selostuspaikkaansa niin että ovat suorassa näköyhteydessä
keihäspaikan kanssa, pitävät ajan tasalla keihäänheiton
takia Timanttiliigamaksun maksaneen katselijan.
Lopuksi Bolt voittaa mutta aika on
Åstrandin ajan
luokkaa, yli 20.
Kunhan ei vähän kismittäisi TätäkinKatselijaa, mutta onpahan saanut, kyltymätön, päivittäisen
urheiluruiskunsa edes jonkinlaisena.
29.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!
nyt tuli tahra
.
ISKELMÄ FINLANDIA -VOITTAJAT KAUTTA AIKAIN
.
2001 Antti Huovila
2002 Marion Rung
2003 Kari Tapio
2004 Matti & Teppo
2005 Jari Sillanpää
2006 Paula Koivuniemi
2007 Eino Grön
2008 Olli Lindholm
2009 Charles Plogman
2010 Laura Voutilainen
.
- Nythän se vasta myrkyn keitti! Alapäähän
pitäisi kirjoittaa: 2011 Pepe Willlberg.
- Alaspään
Arto-poika, ÄKT, minkä valinnan teit:
töhrit mainion listan.
- Säälistä antoi. - Piti sekin
paska särkyä!
- Jos tikipotsi ei ois menny sököks ois
tuokin kisakiusa jääny kärsimättä katsomatta!
Onni Eläkeläisemme ähkii vielä seuraavana päivänä puolilta päivin peittoa
potkien ja harmittelee. Valikoivana katselijana hän katsoo miltei
ainoastaan ja vain urheiluohjelmat televisiosta, ja nehän jäävät nyt
näkemättä kun maksukortillisella tikipotsilla ei saparokaan enää heilu.
Nyt olosuhteiden pakosta OE joutuu valitsemaan parhaat muista
ohjelmista ja paskanhajuhan eilisestäkin kaksituntisesta tillottamisesta
näppiin jäi. Minkäs sitä sivistysmaulleen Onnimme mahtaa, ettei voi Pepeä
vanittaa.
Yrittää toki pohtia, sivistynyt mies kun on, lieventäviä
asianhaaroja:
- No ei ne hääppöisiä kyllä olleet muutkaan -
enää. Kaks vanhaa pukkia, yks määkivä lammas.
Katos, katos! Onpa Onniltamme sivistyksen mopo
käsistä karkaamassa - noinko paljon koppaan ottaa yhden digiboxin
mykkyys?
- Ja sitten tuo Nti Hompsantuu! Vaikka siinnon
kyllä idistä. Vemputtaa. Kokkaa mua, heh.
Mariskan hän näyttäisi, vaikkei sitä ulospäin
näytäkään, kelpuuttavan, mutta ulkopuolelle iskelmäkilpailuaidan.
OE potkaisee peitteensä rivakasti ja lähtee kokkaamaan,
kahvinkeittoon - puolilta päivin. Se on sitä eläkeläisen onnea se, kun saa
nousta koska huvittaa ja sanoa mitä sylki suuhun tuo. Vaikka laulaa, vaikkei
osaakaan.
Nytkin kyökkiin mennessään laulaa lurittelee että
'palmupuiden
katveeseen mä kullan kanssa kohta meen, myrkynkeittäjä suloineen...'
Uuteen päivään uskoa täynnä käy digipotsiaan vailla uljas soturimme;
tunnu ei haittaavan enää rahtustakaan Pepen valinta eikä boxin puute.
Kunhan ei tuulella kävisi.
mitäs sitten tehhään, mitäs sitten tehhään
.
.
Jäävät uutiset kuulematta katsomatta. Pimeys valtaa mielen, kun ei
tapoistamurhista kuulenäe.
Paskat uutisista - mutta VUELTA! Espanjan ympäripyöräily alkaa tuota
pikaa elokuussa ja DIGIBOXI POKSAHTI. Kamalaa!
Tallennukset taivaan tuuliin katosivat:
Matti ja Teppo, Ylitalon
Tarja, Koivuniemi, Katri-Helena, VoutilaisLaura porukassa
häipyivät ikuiselle keikalle ilmojen halki, kiintotähdiksi tähtitaivaalle.
Onneksi Kuuban
Salsavaarit ovat liimaantuneina
videonauhalle ja DVD:lle, CD:lle, ADHD:lle tai jollekin MBD:lle.
Joka tapauksessa talteen. Niistä aarreukoista en koskaan luovu, perässä
olisin mennyt, takuulla. Ja niin nämäkin potut olisi pottuiltu. Jos
Salsvaareista olisin luopunut, taivaan suru olisi täyttänyt ikuisesti huoneeni
ja pimentänyt mieleni. Niin lutu-ukkoja ne ovat salsikset,
ai että!
- Ti-ki-potsi! huokaili
vanha-Veke kun loppui kaikki televisio-ohjelma tulemasta taannoin. -
Tikipotsi kuulu pitävän hommata.
Ei siinä muukaan auttanut mikäli ajassa pysyä. Hommattiinhan semmoinen. Ihan
vain urheilua nähdäksemme, emme muuten. Vain nähdäksemme vähitellen,
että missä helkkarissa kaikki urheilu on!? Vaikka oli digiboxit ja pelit niin
eipä televisiosta sen kymmeneltä kanavalta urheilua tullut, mitä nyt joskus
talvella hiihtivät pyssyn kanssa ja ilman. Kaikk' muu urheilu kadonnut oli.
- Kat-se-lu-kortti! sai
Veke sittemmin tietää. - Pitää olla maksullinen katselukortti ja syöttää se
sillä potsilla.
Maksullisen katselukortin taakse olivat kaiken urheilun kätkeneet. Jos osti
yhden kortin näki muutamia urheiluohjelmia, jos osti monta korttia näki
paljon urheiluohjelmia. Ostettiin kumpikin kortti jolla näki vähän
urheiluohjelmia:
Eurosport, Pro1 ja Urho.
Veljet! Olipa taas elämällä mieltä: golfia, tennistä, ratsastusta,
pyöräilyä, nyrkkeilyä, pesäpalloa ja urheiluohjelmakanava Urholta elokuvia!
Ja kaikilta uusintojen suma. No parempi jotain kuin ei mitään.
Pyöräilyhän sittemmin melkein söi miehen niin kuin potsi kortin, Vekestä en
tiedä.
Tour de France -
Oh la LAA!
Ja tulossa jo
Vuelta perään elokuussa, kolme viikkoa
Espanjan maisemia, suorana.
Sitten tuli POX! Ja sitten ei mitään.
Potsi kuoli, eilisiltana se kyykähti ja sammui juuri kun
Litmanen
tuli vaihdosta kentälle. Se sanoi syöttösopimuksensa irti, ei kestänyt
vissiin ajatusta kolmiviikkoisesta rupeamasta pyörän selässä - ja joka päivä.
Se kuumeni ja sitten sammui kuin saunalyhty. Sen kummemmin ilmoittelematta ja
vei mukanaan paitsi nuo iskelmätaivaan tähdet niin myös
Sarasvuon
arvion
Eeva Joenpellon Tuomari Mülleristä kuin
myös
Peter von Baghin Sinisen laulun.
Melkein
helvetti! luiskahti huulilta, mutta sain
kiinni positiiv... ... Voihan ostaa uud! ... ja nauhoittaa uudempia
ohjelmia ja mikä parasta: nähdä taas munamankelin mylkkäystä eri maissa ja
kaupungeissa.
- Vuelta odottaa! kiljahdin.
Ja kauppareissu kaupunkiin - digipotsin potsin hankintaan ...
Toivottavasti reissusta ei tule
Ihalaisen ja Vatasen kaupunkireissun
uusintoa.
aseeton koti on aseeton
.
.
"HV H_j
Lennu taas täällä, terska! Paukautanpa taas
pyssyni.
Ylireakoikohan nyt Ierikka,
ettei muka enää sais kotona paukutella. Semmosen tuomion pyssyille jakeli ET, YLEN mukaan.
Täällä kaupungin laitamilla
liikkuu kaikenmaailman hamppareita jotta pakkohan noita on pelotella kun
takaovilla roikkuvat harva se yö.
Pyssy on hyvä yöunen turva.
tuus L
"
Tuomioja
kannattaa aseettomia koteja - niin minäkin: mihis minä pyssyä tarvitsisin?
Höpis
Lennu mitä höpis.
No
sen verran vois antaa periksi että 'ilimakko', hätisteleis puutarhasta
räkättejä.
26.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS
perillä ovat pyöräilijät - ja kohta minäkin
.
"Sitten
yhtenä päivänä, Massimon tultua koulusta, äiti oli sanonut: "Isä
lähti sinun takiasi, Massimo."
Massimo
katsoi ihmeissään.
"Isä ei
halunnut että sinä joudut kärsimään hänen vuokseen."
Kärsimään
isän vuoksi? Mitä kummaa äiti tarkoitti?
"Isä
häpesi niin paljon että lähti." Äiti siirtyi vähän etäämmäs ja katsoi
Massimoa kuin vaatien poikaa heti ymmärtämään. "Isä oli ottanut dopingia
silloin kun voitti suuren kilpailun. Muistatko?"
.
En näihin olisi ikinä sotkeutunut, en vaikka
kirjailijapyöräilijä-jalkapalloilija
Jukka Pakkanen tummalla
äänellään näitä jo tyrkytti aikoinaan, jos velipoika ei olisi tullut käymään
juhannukseksi ja lähtöviikon heinäkuun alussa makaillut päivät pitkät sohvalla
ja telkkua lumoutuneena tuijotellut.
Lähes pyhäisen jumalanpalveluksen luonteen tuntui meno saavan yksitoikkoisen
selostusjorinan täyttäessä huoneen ja avonaisesta ikkunasta puutarhaan
pursutessaan.
Keskellä kirkasta arkipäivää.
Sisällä pistäytyessäni ihmettelin moista ajanviettoa hellepäivinä sekä
monotonisen äänen keskeytymätöntä pauhinaa. Pikkuiseksi aikaa, seuran vuoksi,
istahdin kaveriksi paheksumaan: - Tuo porukka jos mikä on pelkkää mömmönsyöjää,
maaliin pääsevät niin kohta jo poliisit pidättävät,
verikokeeseen raahaavat, pahnoille heittävät.
- ISKU! NYT tuli isku, innostui
selostaja välillä poiketen jorinan kaavasta.
Contador, Alberto ja kuka milloinkin.
- LIPPU! SUOMEN LIPPU! Tuo
kaunein uljain maailman lipuista! Näittehän tuossa tunnelin suulla? Siitä saa
voimaa nämäkin taistelijat ...
Kun viikon vierähdettyä velipoika matkasi takaisin helsinkilöihin, hän
jätti vanan jossa oli helppo peesata. Huomasin itseni ensin istuvan ja viikon
lopulla maata rötköttävän sohvan pohjalla silmät tapittaen kuvaruutua
Schleckien, Bassojen, Sánchezien,Voecklerien painellessa polkimia siihen
malliin että pois tieltä.
Keskellä kirkasta päivää, kauniita lämpimiä päiviä vietin sisätiloissa
lumoutuneena menoon ja meininkiin!
Yllättyneenä huomasin uppoutuneeni ryvettyneeseen, dopingiin kaulaa myöten
sotkeutuneeseen lajiin - pyöräilyyn ja Ranskan ympäriajoon Tour de Franceen. Se
vain tempaisi imuunsa -
tosta noin vaan!
Sataseitsemänkymmentä tuskasta irvistävää naamaa Pyreneillä, Alpeilla,
sateessa, tuulessa, auringonpaahteessa, hiessä, helteessä, melkein helvetissä.
Mitkä maisemat! Mikä sitkeys!
Schlekeistä oli tullut vähitellen
Andy ja Fränk,
Evansista
Cadel, Voecklerista
Tommi,
Sánchezista
Samuli. Basso muokkautunut
Passoksi,
Contador vääntynyt
Pilleriksi (siksi kai kun Contadorilla
viime vuotinen Tourin voitto yhä epäselvä ja keskeneräinen dopinglihansyönnin
takia) jne.
Voi veljet näitä sankareita! Kolmiviikkoinen poljenta täyttyi sunnuntaina
veljelliseen kaulailuajoon kohti Pariisia Riemukaaren katveseen.
21 etappia yhdessä kuljettuina. Kaverit polkeneet
kahta lepopäivää lukuunottamatta puolenkymmentä tuntia
päivittäin parisadan kilometrin etappeja perä perää tuskasta väännellen,
itseään rääkäten Ranskan viinilaaksoja ja kukkuloita ylös alas
jaksamatta kysyä miksi.
En sitä kysy minäkään, koska se on itsestään selvää, se on niin jaloa
itsensä etsimistä, ihmisen osaa: kärsi ja nauti - mitä suurempi tuska, sen
autuaampaa ja riemullisempaa tuskan jälkeen.
Niin se vaan menee: elämän fyysisyys, oma
ponnistelu äärilaidoille, pulppuaa sielulle rauhaa.
Vaikka sankaria itkettää, niin itku on toista maata: ei surulle
sukuakaan - katsokaa tuota pienenä hevosen potkimaa voittajaa, miestä,
jonka ei pitänyt koskaan enää kävelläkään:
Cadel Evans, 34 v, 174
cm, 64 kg, Australia.
LEO
01' 34"
LEO
02' 30"
EUC
03' 20"
SBS
03' 57"
EUS
04' 55"
"Massimo muisti, mutta hän ei ymmärtänyt isän
häpeää. Pyöräilijöitä jäi usein kiinni dopingista, eikä piahallakaan ollut
puhuttu isästä kuin pari päivää." Jukka Pakkanen, 1986: Enrico Moron rikos,
novelli Massimo ja Franco
Kysymysten kysymys ja vihjeiden emä - piilosanakilpa vastauksia vailla
.
.
Moni on jo kovasti odottanut milloin taas
Lauantai-sälskaappi
kokoontuisi.
On pitänyt ruoja niin lämmintä, väliin jopa hellelukemia lyönyt mittariin,
ettei juuri ole aivojaan uskaltanut kiehumisvaaran takia treenailla.
Ilmaisia oluita on osa Lauantaiseuran väestä vonkunut, vaikka
kaikki hyvin tietävät, jottei ilmaisia lounaita eikä juomia tarjolla ole.
Vaan pääsisipä joku onnella tai moukan tuurilla ihan luvan perästä janoansa
sammuttamaan, silloin ei kenelläkään olisi nokan koputtamista. Voisi näyttää
lupakirjaa, jossa selvästi lukisi, että jäsen
Se ja vain Se voitti
sananväännön ja sen myötä pääsisi kapakkakierrokselle, niin halutessaan, kylän
ja kylien avoterasseille.
Kaiku-kilvan lupalappusessahan nimenomaan
asianlaita sanottaisiin, kautta rantain tosin, VAI KOTIIN!
Pulskimmat jäsenet ilmestyivät eilen onneansa etsimään:
Hyytelö-Timo,
Tuurin-Vesa sekä tietenkin
Mr X, tuo joka ei halua
nimeään julkaisuihin.
(En minäkään X:nä)
Lauantaiseuralaiset kyllä hänen oikeankin nimensä tietävät, vaikka kutsuvat
häntä
Löllöksi tai Lölleröksi, miten milloinkin, tämä kun niin
mielellään sorkat suorina heinikoissa makoileepi.
- Asiaan, veljet, ja korvat hörölle! tervehdin.
- Käymme näinä ankeina aikoina kilvan kukkia poimimaan vähän niin kuin
pilan päiten.
Veljetkös lotkauttavat korviaan, ovat oikeastaan pelkkinä korvina hikeä
pyyhkiessään.
- Valmista on? No sitten ei muuta kuin pökköä
pötseihinne ja kukka korvan taakse! Eli onnea matkaan, sanoisi Johnnykin,
se rakas lapsi, Liebkind, jos ei olisi
sotkenut itseään jo aikoja sitten hämäräperäisiin bisneksiin.
- Äläs enää kiusaa.
- Anna vihje, please!
- Tavallaan se meni jo. Siis kysymys kuuluu: Mikä
tuuria tuova?
- Lucky lips, ehdottaa Timo maireasti
hymyillen.
- No and Njet! Mutta kuunnelkaas kumma vihje:
Noin tai yks tsoukki.
Johan velloset vaikenevat, paitsi janoisin, se Mr X tai NN kuten
velivenäläinen nimen kirjoittaisi. X ottaa kylmänviileästi paperin ja
raapustaa.
- Toistako vihjettä ei kaipaa?
- Ei kaipaa ei, tokaisee Löllerö
kiikuttaessaan paperilappusen tarkistettavaksi.
Vesan ja Timpan huulet venähtävät kun pikaisen tarkastuksen jälkeen
ilmoitan:
- Bravo! Löllö. Kapakkaan vai kotiin haluat?
Niinhän Kaiku-leikin sääntöjen mukaan pitää kysäistä muodon vuoksi.
- Vai kotiin! huokaisee X
teatraalisesti ja lipoo kummasti kieltään.
- Palaver on päättynyt. Löllöllä on lupa nyt
irrotella. Timo ja Vesku kotiin, mars Mars! Mietiskelkää siellä.
Niin sulkeutuivat tämänkertaisen taivaanportit eli Lauantaiseuran ovet. Niin
se vain menee: onni yhdellä, kesä kaikilla.
Niin sulkeutuu myös blogipotun suora vastauslinja ja jää odottamaan
Sinun,
lukijan, ehdotustasi - mistä objektista, joka aiheutti ainakin
ennenvanhaan tissilikööriin sivumakua, tässä poiminnassa tai
otannassa mahtaa olla kysymys, siis vastaus. Josko keskiviikkoiltaan
annettaisiin armon aikaa ja suljetaan porttoset siihen saakka.
Lykkyä maljakkoon ja eikun onnea onkimaan!
keskellä kaupunkia
.
.
Mistähän johtuu että nuoret miehet koneillaan haluavat kaahailla kylillä ja
vallanteillä?
Jäämiehen armoilla
Jyväskylän MM-rallit alkavat – Räikkönen ja
Loeb hurjastelivat jo Helsingissä
24.07.2011
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
onkihommia
.
.
Takateljolla
istuu mies ja onkii.
Soutajan
paikalla istuu nainen ja onkii.
Sen
verran lyhykäinen vesimatka on luodolle ettei miehen tarvitse ikinä soutaa,
pitää vain melalla perää jotta kokka sojottaa kohti luotoa ja oikealla puolella
nousevaa ruoikkoa. Ja sitten kun alkaa kaislikko kahista, pudottaa
puntakiven järven pohjaan.
On
varma kalapaikka. Kalat uivat kaislojen ja luodon välisestä puhtaasta vedestä
milloin puolen tunnin tai milloin minkäkin ajan päästä kanavalle päin
tai kanavalta rantoja kohti. Ensin alkavat säret nyplätä matoja ja kohta
ottavat ahvenet.
Syvemmän
ja viileämmän veden aikoina liikenne on vilkasta, parvet
liikkuvat; nyt kun on helle kiusannut ja vesi polttelee käsiä, saa odottaa
kauemmin, mutta saalis on saletti: tämä salmen tapainen ei petä koskaan.
Miten lie talvella - ei ole tällä puolen järveä tullut tarvottua,
sillä kairan kanssa on vähän hankala hiihdellä.
Aurinko
laskee puiden latvojen katveeseen. Silti helle ei hellitä. Aivan kuin etelän
illassa istuisi; hyttystanssikin puuttuu, sen verran tuulenhenkeä veden yllä.
Lokit
kirkuvat ja syöksyilevät kun mies heittää niille muutaman tapetun sären.
Röyhkeimmät niistäkin ahmaisevat kerralla saaliin ja heti ovat
valmiina jahtaamaan toista. Mies paheksuu ja
kiusallaan paiskaa parkkilahnan veteen, se on sentään
liikapala hotkimmallekin.
Siitä pääseekin ajatus ihmisiin, samanlaisiin ahmatteihin.
- Kato, ovat kun Reikan omistajaonassikset.
Paskat välittävät saavatko muut.
Vaimo ei osallistu keskusteluun, koska se on niitä ukon vertauksia.
- Itehän noita ärsytit, nainen
ilmoittaa.
Ei malta vaan tuon verran huomauttaa ja alkaa pelätä että pian se ottaa
käsittelyyn Norjan pommit ja pamaukset, räjäyttää tämän
ongintarauhan, jota ei riko kuin selemmällä edestakaisin kurvaileva
moottorivene; sekin sen verran kaukana että luoto pehmentää äänen. Viime
kerralla jyrisi toista tuntia puolen kilometrin letkaa vetävä hinaaja, se
kuului jotenkin maisemaan - se saikin jytkyttää.
Mies
tuijottaa luotoa, missä kituu neljä koivua pusikon yllä ja paljas kallio
paistaa toisessa päässä, ja muuttaa sen Osloksi ja
sitten Utöyaksi, missä vilisee nuorta porukkaa jota hullu pyssymies
poliisipuvussaan jahtaa.
Onnekseen joutuu
stoppaamaan ajatustensa ampumaradan kun korkki painuu syvälle näkymättömiin ja
vaimo parkaisee:
-
Nosta kala pois!
Mies kiskoo vapa väärällään ison ahvenenkörilään veneeseen ja
vaimo hetikohta toisen samanmoisen.
- Viimenen mato meni ja koukku
jytkähti syvälle kitaan.
- Paritkymmenet on näitä isompia. Nosta punta
niin päästään saunomaan.
Mies
nostaa.
Miehen
mielestä heillä työnjako on oivallinen, passelimpi ei voisi olla: vaimo soutaa
ja perkaa kalat, saunanlämmitys ja peränpito jäävät hänelle.
Norjan massamurhaaja-ampujan tuomion pituus
.
.
"HV
Enpä ennen oo tämmöstä kirjettä kirjoittanut
- olen ihan vellinä.
Surmaa sata ja pääse viiskymppisenä vapaaksi!
Aivan käsittämätöntä.
Lennart"
Minusta taas tuon kaltaisen uutisen julkaiseminen merkittävänä asiana näissä
veriteoissa on MTV:ltä käsittämätöntä.
ps
näkyy
sittenkin olevan yksi tärkeimmistä pohdittavista tuomion
pituus; nytkin 26.7. Iltalehti otsikoi
Rikos
ihmisyyttä vastaan? Norjan ampuja voi saada 30
vuotta
koulunkäyntiavustaja uudessa työssä
.
.
Hieraisen silmiäni toisenkin kerran.
Sitten Napakka jonon purkauduttua huomaa ja huudahtaa
naurutervehdyksensä:
- Oot lähteny - aika myöhä!
- Ooot vaihtanu koulua?
- Miten niin?
- Eikös tuolla ulkona lue tankkien päällä että
ABC.
- Sie sitä jaksat viännellä.
- Nyt oot oikeella alalla. Potkiiko nämä
asiakkaat?
- No ei! Eikä kukkaan syle tai
ruavi.
- Saat olla rauhassa ja tykkeet työstä.
- Tykkeen tykkeen!
Joku horjuvikko lykkää mäyräkoiraa tiskille, vaan turhaan.
Saa toverillisen, mutta napakan torjunnan:
- Eläpäs
yritäkään. Kello ja ukko on ihan yöykstoista!
Nyt on Napakka omalla alallaan.
Ilo silmissä poistun.
22.07.2011
- 09:44 | hikkaj | pahoinvointi, URHEILU, vapaa-aika, Sijoitus/kauppa, liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!, auringonpistot
paljonkos sitä tässä kuumuudessa tarvii kiehumiseen
.
torstai
Alpit pistävät
jodlaamaan. Edessä 18. etappi: Pinerolo
- Galibier Serre-Chevalier 200.5 km - tilanteessa:
Noita satuloita ihmettelen, nehän eivät ole niin
korkealla kuin meille opetetaan: että jalan pitää suoristua. Polvet
koukussa painelevat.
perjantai
Tuskin
kahtakaankymppiä ylämäkeen, satasta alamäkeen. 170 rättiväsynyttä miestä.
Olihan
se taas uskomaton rääkki äijiltä eilen: kolme vuorta ylös aina kahteen ja
puoleen kilsaan, ylikin! Ei siihen hevosestakaan olisi, eivätkä aasit
suostuisi - ilman mömmöjä. Contadorin yllä leijuu koko ajan kiinnijääneen
epäillyn varjo; Alberto paiskaa pyöränsä ketoon kesken kilvan ja vaihtaa
uuden: ei auta, ei kulje tänään.
Schleckit
nappaavat kaksoisvoiton; Andylla oli jo virtuaalisesti hetken keltainen
johtajanpaita, mutta niin vain Voeckler puristi viime metreillä paidan
itselleen:
1. VOECKLER T. 79h 34'
06"
2.
SCHLECK
A. 00' 15"
3.
SCHLECK
F. 01' 08"
4.
EVANS
C. 01' 12"
Tänään perjantaina klo 15.30 Etappi 19.
Eurosport
On pakko keskeyttää puutarhatyöt, orapihlajan
piikkien nyppimiset jalkapohjista, ja hiljennyttävä seuraamaan mystisten
miesten maagista menoa. Tämä on jännittävämpää kuin Kreikan talosuselämä!
Vaivaiset sata kilometriä - mutta katsokaas mitkä
kukkulat!
Huomenna: Grenoble, aika-ajot.
Sunnuntaina: Paris Champs-Élysées.
Siinä se sitten paketissa 98. le
Tour de France 2011 - sen 21 etappia ja 23 päivää.
"Eurooppa vetää henkeä kuilun partaalla
Kreikka saa lisää lainaa 109
miljardia euroa. Yksityiset sijoittajat pidentävät kriisimaiden laina-aikoja.
Velkojen koroista leikataan prosenttiyksikkö.
Siinä tärkeimmät asiat,
joista euroalueiden johtajat saivat päätettyä myöhään torstai-iltana
Brysselissä.
Neuvottelutuloksen jälkeen
euro vahvistui suhteessa dollariin, Italian ja Espanjan valtionlainojen korot
lähtivät laskuun ja kreikkalaisten pankkien osakkeet puolestaan nousuun.
Eurooppa saa
hengähdystauon." TALOUSELÄMÄ/TaruTaipale
22.7.2011
kirjailija kristuksena
HANNU SALAMAN
FINLANDIA-sarja jo toiseen
osaan
10. ed. Herhiläisellä kuolemaansa omat salaiseksi jäävät
syynsä
Kuin huomaamatta Tour de Francen ohessa olemme seurueinemme jo
puolessatoista tuhannessa metrissä. Samoja korkeuksia missä
pyöräilijäkilvanajajat kävivät Pyreneillä. Eilen, tänään ja huomenna
pyöräilijöiden ohjelmassa on Alpit, polkevat yli kahteen tuhanteen.
Jos on hullu kolmen viikon urakka heillä, vielä hullumpi on meillä Salaman
teossarjan kanssa, tämän kilomandzaromme kanssa. Tavoitteenamme siis 5895
metrin huippu eli 732 sivun lukeminen, ajalla ajankulumisella ei väliä.
Nyt olemme
sivulla 198,
mikä
metreissä on 1594.
Eivät
riitä enää suomalaisten tuntureiden laet; Tsekin korkein vuori
on samoissa mitoissa: Snetska 1602 m kaikkine
koukkuineen.
Melkoista ryskettä ja rytinää viime viikon on pitänyt. Välillä
sanapommituksessa tuntuu kuin kivenmurskaamon läpi meitä työnnettäisiin. Sitten
kuin varkain pääsimme ensimmäisen etapin perille, suljimme lopullisesti
Kosti
Herhiläisen perunkirjoituksen ja aloitimme henkeä haukkoen toisen etapin:
Kolera on raju bändi.
(toiveajattelua tuo että
lopullisesti)
Kostin syyt itsemurhaan eivät täydellisesti selvinneet tuomarikaverille,
Pasi Harvalalle, joka mielessään ruoti osasyylisyyttään laatimalla
paperitonta perunkirjoitusta -
'susi vaan on sudelle sutta'.
Toisella etapilla olemme taas samassa liemessä, heti ei tiedä kuka on kuka,
niin hyvin naamioituneita kanssavaeltajat ovat. Pikkuisen epäreilulta moinen
salamyhkäinen käytös tuntuu, mutta eiköhän se siitä.
Kertojaksi hyppää maan puhutuin kirjailija Harri Salminen. Ja nyt kertomus
vasta hulluksi käykin.
Pääsemme kohtaan missä kirjailija HS on kellariluukun kautta pujahtanut
entiseen asuntoonsa, 'kotiinsa', jossa entinen muija leikkii kotia uuden miehen
kanssa. HS nuuskii paikat ja löytää hyllyn kätköistä omia papereitaan -
niitähän hän on tullut noutamaankin. Päädymme tutkimaan testiasiakirjaa, jonka
avulla kirjailija voisi vapautua mielisairaalasta. HS ei jaksa keskittyä
älyttömiä kysymyksiä ja väitteitä sisältävään jankkaukseen. Kristuksena olo on
luontevampaa.
Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin kuin Salamaan eli vaeltamaan kilimandzaron
huipulle. Ilonpisarat ovat vähissä.
Peukut pystyyn että valloitus onnistuu; jäljellä on 536 sivua eli 4301 m.
"Aika ajoin kuin olisin
siirtynyt tämän maailman viereen toiseen ulottuvuuteen. Kristuksena olemista
yritin vältellä koska talossa oli aikaisemmin pari ja Espoon puolesta tuli
vielä kolmas aika väkivaltainen: tappelusta tuskin olisi voitu välttää.
Jonkinmoisena insaidina pyöri mielessä aika jolloin käytiin mettäpaskalla ja
paskatanko kaatui housunkaulukselle: oli itkettävän pientä harmien aikaa."
Hannu Salama,1977: Kolera on raju bändi
tänään Viinijärvellä
.
.
Valamon luostari
sponsoroi naisten mailapeliä, superpesistä
Viinijärvi
- Jyväskylä tiistaina 20.7. klo 18.00
Toivottavasti viuttarilla käy hyvä munkki!
ps olisko Lintula sopivampi sponsori?
20.07.2011
- 09:21 | hikkaj | pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
huvinsa kullakin
.
.
"HV Hj
Joku äijänkutale on Hesassa filmannu salaa
peseytyviä naisia telttasuihkussa. Pistäny kamerarepun verhon alle ja ite
lähteny pitkin metsiä ravaamaan rastipisteiden perässä.
Voi herranpieksut, ann' mun' kaikk' kestää!
Loppuiko äijältä mielikuvitus vai mikä! Aika hurtta.
Viikolla huvitti kun Tsekeistä tuli selostus
nuorten yu-EM:istä , joku tyttöjen pikamatka meni täpärälle. "Voitti
rinnan mitalla", selosti selostajamies,"ja se ei ole
paljon." Toteamus sattui nappiin.
Tuus L "
Rumasti tehty ja sanottu.
Lennulla painaa kevyt rento kesämieli?
19.07.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja
yms, Local, KIRJALLISUUS, ESITYKSET
sateenkaarielämää Lapinlahden pappilassa - mene ja tiedä
.
WP
.
Ei tässäkään kyläkaupungissa noita ratakiskon pätkiä olisi ilman
Rääkkylää, tuota amerikkalaisen
kapitalismin mallikuntaa! Sieltä se malmilohkare sata vuotta sitten löytyi ja
paikallistettiin Outokummusta karanneeksi.
Istumme Vanhan kaivoksen amfiteatterissa. Kaavin porukat Luikonlahden
kaivoksen tietämiltä ovat ylittäneet onnistuneesti Savon rajan valeasuissa,
1800-lukulaisia, ja näyttävät nyt parastaan etualhaalla. Meillä karjalaisilla
on rattoisaa: noin tuhmia ne ovat, aetosavolaeset - mahtaisivat nykyajan
vempaimista männä ihan kuralle kun jo eto junasta noinikkään ...
Maarianvaaran teatterilaiset kiertävät lähikuntia, tulevat katsojien luo;
ihan niin kuin entisaikojen kiertävät teatterit shakepeareineen Englannissa ja
muissa maailmoissa. Idea on hyvä, mutta niin on teatterikin. Esitykset vuosi
vuoden jälkeen vankkoja pörriäisiä eivätkä mitään itikan ininää:
Pakkalaa,
Kiveä, Lassilaa. Ohjelmapajan kautta toiminta on ympärivuotista.
Pienellä teatterilla, missä on noin paljon musiikillista ammattitaitoa, on
paljon mahkuja monipuolisiin esityksiin.
Erkki Räsänen, pitääkö mainita: tangokuningas, on yksi
kantavista voimista,
muutenkin kuin kulissien pystyttäjänä ja näyttämötavaroiden roudaajana.
Tähänkin
Juhani Ahon Rautatiehen hän on säveltänyt
kymmenkunta kappaletta, joista puoliajan jälkeinen aloituskipale
Harakka
pistää mielikuvituksen hypylle.
Vaan ei nyt olla niin vakavia, eivät harakatkaan (eivätkä
näyttelijät) ole, vaan raakkuvat, pomppivat, hyppelevät sinne sun tänne.
Niin tekee Mattikin (
Niko Taskinen) tämä niin vakaa ja
vakava mies, kun hermostuu Liisalleen liioista tiedoista. Siinä ovat
kaivoksen jyrkät sorarinteet pölinässä Matin saadessa varsinaisen
primitiivireaktion, jollaista en ihan äsken ole nähnyt; mitä
nyt luokkahuoneessa aina silloin tällöin tuli ylijyristyä. Varsinainen
improvisaatio, mukaansa tempaavan naurettava, leipäpalaankin meinaa
mies tukehtua jo niin että soittajatkin rinteelle vilkuilevat.
Liisa (
Riikka Papunen) on rämäkkä ämmä, ei varmasti jää
alakynteen piehtaroipa ukko miten piehtaroi. Mutta tykkää se Matistaan Liisa:
humalankin jälkeen ottaa tämän hellään huomaansa, ja yhdessä tuumin päättävät
sitten antaa maailman vonkua omalla radallaan - he pysyvät omassa
rauhallisemmassaan.
Sivusilmin seurailin että muuatta pankinjohtajaa ei katsomossa naurattanut,
ei sitten yhtään eikä mikään, lie surrut laskevia pörssikursseja; no
viralliset miehet ovat virallisia miehiä - tottapa iloitsevat sisuksissaan:
mitäs sitä muille näyttämään, oma on asia.
Kirjaa räväkämpään suuntaan maarianvaaralaiset ovat Rautatiensä kulun
ohjanneet, nykypoljentoon: ikään kuin Allegrolla ajettaisiin eikä ukkopekalla.
Muutenkin irrotellaan.
Kuppari Matlienan hameen alla saapastelee tummaääninen mies (Erkki
Räsänen). Ukkorovastina keikistelee nainen (
Saara Saastamoinen).
Ruustinnana, herra paratkoon!, on myös nainen (
Leena Vähäkoski). Jo
on aikoihin eletty! Tämäkö pankinjohtajakatsojamme vakavaksi vetää?
Siis kevennettyä ajassa pysyvää modernia kesäteatterimeininkiä, joka
antaa luvan ajatella jopa sateenkaarielämää pappilassa, transuilua kupparilassa
...
Hyvä esitys! Antaumuksellinen.
No oli se Matin humalahulahulalatanssi turhan pitkä.
Pentti Sormunen
19.brosyyri
18.07.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, ESITYKSET
väärinlukemista ja väärinsaunomista
.
.
Mie luulin kun tartuin
Juhani Ahon Rautatiehen,
että sielläkin on koko ajan kesä, hellekesä ja juhannuskin vielä. Niin mieli
muisteli. Mutta mitä vielä!
Talvea piti aluksi yli puoli kirjaa.
Talven
Matti ja Liisa pähkäilevät tahollaan
rautapeltisen tien ja halkoja syövän hevosen kimpussa. Pappilasta hakevat
lisäsytykettä tietämisen kutinaan sekä yllykettä käydä itse
Lapinlahdella katsomassa.
Sitten vasta tulee kesä ja alkaa juhannuspäivän jos yönkin
tarpominen pääkallonpaikoille, ihmeheposta humaltumaan. Ja
humaltuuhan Matti kutkulleen - ja siitäkös Liisalle toinen
huoli.
Ei puoltakaan tuntia ja Rautatie 'luettu'!
Samantapainen syntinen olo ja terve häpeä valtasi mielen kuin ennen vanhaan,
jos meni saunaan ilman juoksulenkkiä. Pilkantekoa kumpikin pyhälle asialle.
Kestin lukuhäpeän, koska tarkempi perehtyminen olisi vienyt maun huomiselta,
orjuuttanut kaikenlaisiin toteamuksiin: eihän se nyt noin mennyt; outo näkemys;
tuonkin tärkeän jättivät pois; ei Matti semmonen ollut,
rovastista puhumattakaan.
Parempi nähdä vain kehys.
Pentti Sormunen
17.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi
kolmiviikkoinen pyöräilyurakka herättää kunnioitusta ja sytyttää
intohimoa
.
.
Upeita upeita hetkiä Pyreneillä, mutta myös äärettömän tuskallisia.
Parinsadan pötkyjä päivittäin. Etapit 12, 13 ja 14 vuorilla. Hirveitä
vuorinousuja, kaameita laskuja, päällevyöryviä kannustajia. Kolareita. Niin:
verta, hikeä ja kyyneleitä.
Nuo taianomaiset sanat:
Le Tour de France.
Ja niin suussa sulavia nimiä polkijoilla:
Alberto
Contador. Andy Schleck, Cadel Evans. BASSO ... Thomas Voeckler
muuten johtaa kisaa.
Kuinka olen saattanut, ei kyllä minut on saatettu, tähän ikään ehtiä
ja täysin välinpitämättömästi suhtautua kestävyyslajin kuningasluokkaan:
mielettömiä puristuksia vaativiin
Giro
d'Italiaan, Tour de Franceen, Vuelta a Espanaan!
Mitkä maisemat, mitkä näkymät, mitkä ...
Stop stop STOP!
- Sohvalla selälläänhän sinä katsot ja
eläydyt. Pahalta tuntuu vain siksi, koska sinulla on mahatauti, kuin satula
hieroisi koko ajan nilelle poljettuja pakaroitasi. Ja tiedäthän, että
sairaitahan nuo miehet ovat - monessa mömmössä liuenneita. Ei terve ihminen
pysty polkemaan 21 päivänä 3500 kilometriä tuota vauhtia. Ei yksikään.
- Mene siitä matkoihisi! Kirjaviisas. Mene sinne
tutkimusmateriaaliesi sopukoihin ikkunattomiin sisätiloihin homehtumaan ja anna
meidän nauttia ruumisrääkistämme, koska SE ON ELÄMÄÄ,
SE ON NAUTINTOA. Endorfiinipöläys on taattu. Epolla tai ilman.
Emmehän mekään yritä estää sinua kääntämästä minkä tahansa kirjan sivua siellä
kammiossasi!
- Niin mutta kun nuo tuhoavat tuolla
pelillään itsensä ja ympäröiv ...
- Pääsetkös siitä!
Lähti se. Tuo viisas, mikä lisenssi lienee, silloin tällöin ilmestyy
kummittelemaan, joku sellainen jolle elämä on vain aivoissa tapahtuva - mikään
muu ei elämää ole. Se tulla pölähti taas tuosta noin vain suitsait
sukkelaan, niin kuin sen tapana on, ja sotki nautinnon.
Pah! Mitä minun pitikään sanomani - niin että että vaipukaa
sohvallenne, sillä vielä 7 etappia,
Alpitkin, on ajamatta.
Aukaisette vaan
televisionne tänään
sunnuntaina mikä nyt on 16.17. päivä, viritätte sen
Eurosportille,
tokihan teille on edes tämä halvin maksukanava, ja
klo 15.30 alkaa
suora lähetys Limoux-Montpellier (192,5km). Joku kummallinen
vanukasmaisesti kuin ortodoksikirkon esilukijaa esittävä puhetta venyttävä mies
ja häntä lyhyesti komppaava asiantuntija aloittavat kolmenneljän tunnin
iltapäiväliturgiansa. Siinä transsiin vängällä vaipuu. Aluksi kavahdatte
kaksikkoa, ei mene kauankaan niin pidätte menosta ja meiningistä, kuten koko
päiviä kestävästä mielettömästä uurastuksesta - miltei suutelette kuvaruutua.
Loistavaa! Upeaa! Mahtavaa!
Ja niin puhtaan tuntuista.
Vaikka kyllä ne ranskalaisen maaseudun mustakattoiset
talot ja pytingit äärettömän rumilta ja homeen harmailta, luonnon
luonnottomilta vastakohdilta näyttävät. Mutta pakkokos sitä on ääneen todeta,
nautitte niistä ihmisistä jotka kyläteiden varsille osuvat; niitä
turistihulluja lakananheiluttajakannattajia, jotka joka paikkaan ja keskelle
väylää telläytyvät, niitä kavahtakaa. Niillä ei kaikki saata olla kotona,
kaikki viini enää pullossa.
Pyöräily
20/06/2011
- 16:15 - Updated 20/06/2011 - 16:28
Le Tour de France –
Ranskan ympäriajo
Reuters
2.-24. heinäkuuta:
kaikki 21. etappia
Kevään klassikoiden ja Giro d’Italian jälkeen vuorossa on kesän ehdoton
kohokohta pyöräilymaailmassa. Heinäkuussa ajetaan Le Tour de France – Ranskan
ympäriajo joka eittämättä on
maailman tunnetuin ja merkittävin
pyöräilykilpailu. Tour de France on myös yksi koko urheilumaailman
suurimmista vuosittain järjestettävistä tapahtumista ja yleisömäärillä
mitattuna ehkä suurin.
16.07.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
Local, lapsismi, voe mahoton!
ämeriäkkyläisyys muillekin malliksi
.
- Kylläpä meinaus kohotti
älämölöä
- Vastarannan kiiskeä ei
kaduta
- Ilman kaaraa valssiin (15)
- Urpilainen, ota puskisto
haltuusi
(15)
- Mansin kera tuttu (2)
- 007-Fleming haki
sapuska-annokset (15)
Perjantain Kauppalehti kesäisin kiinnostaa. Eilinen tavallista enemmän.
Kesäperjantaisin lehdessä on ihan toope-bimbo ristikko. Semmoinen
naiivistissurrealistinen; vähän kuin yhen blogipottuilijan blogipotut. Siis
täydellisesti mukaansa imaiseva, mutta harvoille kelpaava. Sen ruutuihin on
pakko kynänsä tökätä.
Katselkaas nyt noitakin kuutta otsikkoa, ne ovat Pepen laatiman ristikon
vihjeitä. Eka oli edelliseltä perjantailta, piti ihan luupin kanssa
nyt sihdata, jotta olihan oikea vastaus
AIEKOHUANOSTIPA. Oli
oli, tiesin tiesin. YesYes.
Muut ovat poimimiani esimerkkejä eilispäiväisestä ristikosta.
Ratkaiskaas!
Itse vedän rutiinilla ruudut täyteen. (3. autottatanssiin 4.
juttaomivesakko 5. le 6. iannoutiateriat) Mutta hittoko on tuo
VASTARANNAN
KIISKEÄ EI KADUTA ?!?
RÄÄKKYLÄ se on.
Jymäytin siltä osin, sillä se ei ole ristikossa vaan omana juttunaan
eilisessä Kauppalehdessä. Ei siis yhtään naiivinsurrealistinen vaan totisen
tosi ja realistinen, jonka asiana on:
yksityistäminen on tie
halpaan ja tehokkaaseen terveydenhoitoon; Yki käy sen ite siellä
sanomassa. Siellä sanomassa? Missä siellä? Porissa on juttu tehty, ei kai
nyt Kauppalehtikään sentään Rääkkylän festivaaleille viitsi ajella.
Attendo MedOne -projekti sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana on
onnistunut Rääkkylässä - seuratkaa perässä. Ja pulinat pois!
Sen ristikon Risikko ratkoo sitten aikanaan: kuka millekin puolen ristikkoa
joutuu.
WP
tosipohjainen pkarjalainen nimitysuutinen
.
.
Tautivuoteella kiemurrellessani yhtenä selviytymiskeinona on ollut
turhannauraminen. Kummasti
hikoteltavaa, siis semmoista joka muita ei
naurata, lähes kaikesta löytyy, kun voimat on finito sekä pelit ihan
seis ja tööt. Siinä tilassa viäntäytyy väkisin esille Oma näkökulma, joka
on kaukana virallisen tahon mielestä ja virkakielestä.
Eilispäivän kova hitti oli SALKKUASSISTENTTI.
Senkös kanssa leikin ja vehtasin kuin Lempi eteiseen kantamansa lintupojan
höyhenissä.
SALKKUASSISTENTIKSI oli lehden mukaan kaupungin maalaispankki nimittänyt
nimitysuutisissa jonkun puolustuskyvyttömän toimihenkilönsä. (vrt.
linnunpoikanen Lempin kynsissä)
Olen aivan varma, että tuo nimike on syntynyt johtoryhmän illanistujaisissa
jossain Hasaniemen rantamökin kuistilla, missä muutaman kaljaoluen
jälkeen 'pojat' ovat pistäneet piruillessaan pystyyn kilvan
'Keksi uusi
titteli'. Ehdotuksia oli alkanut sadella kuin kruununkorkkeja
roskikseen. Loppuskabaan seuloutuivat jo mainittu salkkuassistentti sekä
lompakkoassistentti, selkäreppuassistentti ynnä muovikassiassistentti.
Voittajaksi 'pojat' valitsivat siinä vaiheessa helpoimmin lausuttavan.
Parhaimmillaan saunalaudepuheissa roikkuivat niinkin kansalliset tittelit
kuin
tuohikontinkantaja ja
rovekainalo.
Rovekainalo saikin eniten ääniä, mutta se todettiin, jopa siinä tilassa,
liian pilkalliseksi. Ja niin pankin uudeksi nimitykseksi määrättiin
käytettäväksi otsikossakin mainittu kansainväliseltäkin
kalskahtava titteli SALKKUASSISTENTTI.
"- Sennii homo! tuhahti äitimuori
aikoinaan, nousi ja sammutti mustavalkonsa kun Mossen
näki."
.
.
Minna Minkkinen on hyvä nimi, ja ihan oikea. Minna on 27
vuotta, joista lesbona 3.
Anna-lehdessä 28 hän kertoo lähipiirin reagoinnista: kaikki
hyväksyivät, olivat ymmärtäneet mokomat, asian jopa aikaisemmin kuin hän
itse.
Paitsi isovanhemmat.
"Kipeintä on ollut mummin ja vaarin
torjunta. - - - Heidän mielestään elämäni ei ole mistään kotoisin."
Kipeänä
tulee luettua kipeistä asioista.
Ihan
kippeetä toisen puolesta tekee, jos helpottaakin.
Mielikuvitus
on jo karannut kärppänä huitkotva muovaamaan Minnan mummon
ja vaarin punaista mökkiä, pääsemässä jo ylimmälle ulkorapulle ja pian sisälle
painuu koputtelematta toteamaan ne legendaarisensa: - Just just. Juuri sitä
ikäluokkaa!
ja mitä siitä seuraa
.
.
Ripuli
tu
li
tu
li.
Päivää
monta
ponnetonta
vääntää
vatsaa
suolet
jazzaa
ripuli
puli
puli.
juodaan viinaa - sehän se raskaat ajatukset selvittää
.
s.135-155
Viinanjuonti,
Saaran - joka on muuttanut, so. kantanut parfyymi- yms. pullolegioonansa, siis
uskomattoman määrän, tuomari Pasi Harvalan poikamiesasuntoon ja joka
on lakannut näin ollen Kode Herhiläisen vaimona olemisen - varsinkin,
on lisääntynyt, kuin myös seksuaalisuus, toisin
sanoen sp-elämä, puoluepolitiikan siirtyessä, tilapäisesti?,
taka-alalle sekä Pasi, kirjan Minä, on käynyt notkumassa yönselässä maankuulun kirjailijan
Harri Salmisen parvekkeella.
Jos imitoimani y.o.
saksalaismainen virke* ei
miellytä vaan pelästyttää, niin ei kannata ryhtyä Salamaan - noita
riittää ratkottaviksi. Minusta ne ovat OK!
Ajatuksenjuoksutaidetta parhaimmillaan.
Hannu
Salama tuo Harri Salmisen**,
alter egonsa, eka kerran eteemme, tuon Kylän Suurimman, sonnin kuin tutkimuksen
apinain*, joka
hoitelee ja huitelee vetäen nenästä myös kirjallisia piirejä,
tai oikeastaan ennen kaikkea niitä poliittisten piirien ohella.
Herhiläis-kysymys
lähenee ratkaisua, vajaa kymmenen sivua jäljellä Kosti Herhiläisen
perunkirjoitusta. Pasi Harvala päässee tutkimuksissaan selvyyteen, mikä on
hänen osuutensa Kostin itsemurhaan.
Ensimmäinen
taival on taitettu kohtapian, sitten siirrymmekin retkikunnan
kanssa yhä ylemmä kilimandzaroa, kunhan Kolera on raju bändi alkaa.
Nyt korkeutemme
on ~1240 m. Haltilla ollaan: Kovddoskaisi, Suomen
vaikeimmin valloitettava huippu.
11.6.
2011
aloitimme kulkemisen Salaman seurueessa: kuukausi täynnä -
eikä yhden yhtä eläintä tavattu, ei edes kissaakoiraa!
Siksikö
Salama jotkut ihmisensä aika elukoiksi muovaa?
* **
"Minussa se partainen, julkisuudessa yleensä aina päissään liikkuva
paskalta haiseva plösö [Salminen] ei herättänyt muuta kuin
kiukkua vielä sittenkään, kun olin jotain enemmän hänen henkisitsä
ulottuvuuksistaan (tai omien käsityksieni rajoittuneisuudesta) tajunnut, se
vain muuttui kateuden sekaiseksi: muun lisäksi se läski tuntui vetävän naisia
puoleensa, nekin saatanan aina kevytmieliset syntisäkit ja maineen perässä
juoksijat, sen vaimo oli lahjakas juristinalku, sillä miehellä meni joka
suhteessa hyvin vaikka sitä vihasivat porvarit siinä kuin
minäkin(!)." Salama, 1976: Kosti
Herhiläisen perunkirjoitus
* Tutkija
opetti apinoille rahankäytön - ostivat heti seksiä
(Salamana nekin; tosin Harri Salmisen maksuvälineenä
kuuluisuus.)
Rääkkylän kansanmusiikkitapahtumaa
puretaan - toivottavasti ei lopullisesti.
.
.
-
Kahen päivän takkii tammonen revohka! huikkas mies ja
aitaa purki.
Talkoo-
ilo
elää
kesästä kesään.
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu,
toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu
sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa,
mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi
yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
menneiltä ajoilta
.
Tuli kortti. Postikortti. Oikeanlainen. Ei mikään
e tai
@ , vaan postin kantama laatikkoon.
Kuvakortti käteen kosketeltavaksi, katseltavaksi.
Tuli hyvä mieli.
Vaikka
kortissa oli vain yksi hailakka kuva, synnytti se ainakin tuhat kirkasta
muistikuvaa - kaikki miellyttäviä jälkikäteen.
Raina
alkoi kihnuttaa päässä.
Kortissa
luki: "Tämmöistä täällä Skibotnissa-Hiihtopotussa on, ainakkii
kuvan mukkaan."
Pikkufiiut,
kuplat, minit, mosset ja kaikki! Telttaillessa karvahatunreuhka oli
tärkein varuste.
Ai
että!
Se
oli siihen aikaan kun Grönningen hiihti rehellisin keinoin ja puisin suksin.
saahan sitä väitellä ennen sitä muotoseikoista sun muista periaatteista
muodon vuoksi
.
Tylsää vastaletta taivallamme, ei juuri uutta näköalaa, yhtä
pusikkoa askel askeleelta: teatterisotaa Pieliskaupungissa
(Turkka/Joensuu), marxismileninismi-riitelyä:
sinisalolaiset-saarislaiset-tiedarit-revisionistit, juupas-eipäs,
N-Liitto-Kiina, internationaali-nationaali.
Menneiden talvien lumia. Mutta lapioidaan nyt kun on alettu. Aatteen
kautta haetaan Kosti Herhiläisen kuolinsyytä: miksi Kode pommitti itsensä
taivaisiin?
Kirjan Minä-kertoja tuomarismiehenä on asiaansa paneutunut pikkutarkasti:
miten
suuri osasyy hän on 'kuunnelma'kirjailija Kostin kuolemaan?
Harhaileva ellei peräti vaivautunut on lukijan katse: mihinhän
Hannu-setä tässä oikein porukkaa raahaa - ei ainakaan suorinta tietä
kilimandzaron huipulle, vaan joka ainoan pusikon kautta. Kunhan
ei myötäeläjällekin piruilisi! Vai onko niin kuten joku kriitikko tokaisi:
Salamalla ei ole YHTÄÄN huumorintajua. Vai olisiko H. Salama se
V.
Meren juoni mies, joka ei rykäisekään siihen mihin kyykistyy ...
Tylsää, viileän tylsää ja kylmääkin.
4.7. ma Yhdysvaltojen
(Salaman ihannevaltio, kiäh!) kansallispäivänä saavutamme korkeuden
928
m (s.117) -
Isomalla; tästä lähtien kaikki
Suomen korkeimmat tunturit sijaitsevat Enontekiön kunnan alueella.
6.7. ke Mika Myllylän
kuolinpäivän jälkeisenä päivänä,
Eino Leinon
liputuspäivänä, kirjan-Minän menneiden muistelut hänen ja Kostin
välillä leikkaavat ajanjaksoa, jolloin Minä tuntee vieraantumista
ahtaaseen aatemaailmaan, masennusta ja alkoholin sekaista
toverikierrettä. Jonninjoutavaa jahnaamista. Mihin Salama pyrkii ja kuka
tuo tuomari-Minä on?
Kunnes lävähtää: aha - tässäkös ydin! Ollaan aukeamalla 130-131 eli
kilometri
ylitetty,
enää vajaa viisi jäljellä. Nyt näkyy jo enemmän:
- Kirjan Minä on Pasi (Harvala). Kostin vaimo
Saara, vähän yksinkertainen kun on, sen ilmoittaa: "-
Jumalaut sä oot dorka Kosti, sä oot tyhmä. Sää oot tollo mut Pasi on
ihana, Saara paukaisi ja suuteli minua poskelle."
- Politiikka on sekstistä peliä lopulta, siinä kukot
(nykyisin kanatkin) taistelevat itselleen vallan = valita parhaat lihat;
pieksivätpä suutaan köyhän asialla kuinka tahansa: "Saara
istui viereeni sohvalle täydessä sotamaalauksessa pitsipuseroineen,
kireine lantiohousuineen, napsautti telkkarin auki, ja Kosti taisi huomata
vaimonsa vartaloon kohdistamani katseen, koska istui vessanoven viereen
puutuolille jatkaen lippalakki päässä: Moskovan julkilausumassa on
tietenkin itsestäänselvää mitä työväenliikettä tarkoitetaan..."
7.7. pe-aamuauringossa No vot! Mikäs
tässä nyt on vaellellessa ja kurkotellessa kilimandzaron huipulle. Korkeutta on
1071 m (133 s.) - on muuten veljeskansa-
Unkarin
korkein kohta
Kékes - ja uudet selvät railakkaat näkymät.
Kosti Herhiläisen perimmäinen kuolinsyy taitaakin olla Saara-vaimon ja
Pasi-toverin muhinointi!? Into palaa. Kapuaminen jatkuu virkistynein voimin,
herkistynein aistein Herhiläisen perässä toiselle kilometrille. Vieläkö joku
muu roikkuu mukana?
" -
Kostin mustankipeyden ajatteleminen vain lisäsi nautintoani: siitä sait mitä
olit tahtonutkin, aisankannattajuuttasi et muuksi muuta, teetpä siitä sitten
minkänäköistä revisionismia tahansa, ajattelet sen minkänäköisen yhteiskunnallisen
prosesson kautta hyvänsä syntyneeksi; perkele tässä on sulle jätkä
dialektiikkaa, kun minä huudatan muijaasi, se on sunteesu meidän
antiteeseistämme ja aina se vain muuttuu yhdessä vuoronperään toisteltujen
iskulauseitten rytmissä lystimmäksi; kisa ja työ kättä lyö, nuorison liitto
saumattomaksi, seisomme yhteisen päämäärän puolesta suorina - vähän vasemmalle
vääränä ym." Salama: Kosti Herhiläisen perunkirjoitus,
1976 Otava
08.07.2011
- 08:25 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, huikopala
jopoja ja picassoja pöllimässä
.
.
VARKAUKSIEN KOHTEETKIN
Maailmalla kultivoidumpia:
Picasso-taulun varastanut oli röyhkeä
Suomessa juntinpointumpia:
Jopa 40 Jopoa varastettu
Voi meitä pöljiä mehtäläisiä. Voi meitä sortavalanpoikia!
poika paikkaansa hakee
.
.
"Villen palattua työstä Timo yritti tarkkaan peitellä
tytön vierailun jälkiä. Hän oli monta kertaa suoristanut sängyn peittoa ja
laitellut tavaroita omille paikoilleen. Mutta Villellä oli tarkka vainu. Heti
huoneeseen astuttuaan hän pysähtyi, nuuhkaisi ja sanoi:
- Vuosikymmenten kokemuksen perusteella sanon, että tässä
huoneessa on aivan hiljattain suomeksi sanottuna naitu."
Toden tunnustaakseni: en minä
mitään munkkia tavannut,
igumeeni-metropoliitasta puhumattakaan. Jotenkin tuntuu etteivät noin isot
herrat ole kansan tavattavissa, elävät monien ovien takana ovet tiukasti
säpissä; jos nyt ylipäätään ovat olemassakaan. Ei ole kylillä kävellyt.
Karhunkin tapasin, vaan en patriarkan patriarkkaa tahi muutakaan tv:stä tuttua.
Vaikka mitä sitä livenä!
Ottaa kirjan kouraansa, niin siinähän se.
Olen unelmoinut aikuisten romaanista, jossa mitään pahaa ei tapahtuisi, vaan
kaikki sujuisi tasaisen hyvin: synnyttäisiin, elettäisiin, kuoltaisiin pois -
ei murhia, tappoja, kolareita, pettämisiä, haavoittumisia, loukkaantumisia,
sairauksia. Ei mitään mainittavaa. Seivästettäisiin heinää, juotaisiin
pullakahvia, naimisissa onnellisesti oltaisiin, kaikilla omat kotinsa,
peltonsa, metsänsä, hevosensa, torilla tavattaisiin, hyvistä suorituksista
toinen toistamme onniteltaisiin, autettaisiin, kannustettaisiin,
lisäännyttäisiin kiljumatta, karjumatta. Rämisemätöntä musiikkia toki saisi
olla, huiluin harpuin esitettyä ...
Vähän tuonkaltaisissa odotuksissa tartuin metropoliitta
Panteleimonin
romaaniin
Pojan tie ja luin jännittyneenä, ettei vain taivas repeäisi
vaan aurinko helottaisi. Ihan varta vasten, kansi osviittana, etsiydyin
seuraan päästäkseni
Salamasta lomalle, rauhaan.
Vaan kun ei.
Poika pääsee pappisseminaariin Kuopioon ja - jää luokalleen.
Pappisseminaarissa jää luokalleen!
Sielläpä empaattiset opettajat. Kurssikaverit eristävät. Ruokapöydässä käy
melkoinen metakka ja suunsoitto:
"Hei, sinä veit juuri silmäini
edestä niin lihavan herkullisen muikun. Kuinka sen saatat selittää?
Saakelin rosvo!" Ilmankos rehtori puhuu ja puolustautuu:
"Seurakunta ei ole mikään pyhienyhteys vaan raadollisten ja monin
heikkouksin varustettujen ihmisten joukko."
Timon on tehtävä Turun kierros, opittava ihmisten tavoille: tupakkaa,
viiniä, uuvuttavaa grillityötä. Koettava rakastumisen pettymys, isän
iva. Kohdattava raadollisuus, elettävä kaikki se mikä estää elämän
satumaisuuden.
Niin, olisin halunnut lukea, ja yhä haluan, lukea kiemurattoman elämän:
tuonne, tuonne ja tuonne - ja siinä koossa sitten kaikki. Ajattelen yhä
että maallisten murheiden yli on edes jonkun mahdollista loikkia: niitä
kokematta, niistä välittämättä, riutumatta, varsinkin sen ken maailman kieltää,
silmänsä ummistaa ja iänkaikkisuuteen tähtää.
Turhaan luulin. Elämä koskettaa, kovakourainen kehno se on.
Niin on Pojan tiessäkin, ei sinne päinkään kuvitelmaani. Vaikka on papin
kätten työtä.
No on siinä vähän sinne päin, kieltämättä,
myönnettäköön, ymmärtävän käden alle luotu pätkä pojan rypylikästä elämää
sekä vanhempain tuskaa. Ymmärtävän käden, niin: tuskaisimmankin tuokion takaa
ja piinan päätteeksi kytee toivo asioiden järjestymisestä oikeille raiteilleen
ennen pitkään. Niin käy. Niin on käytävä, muuten lukijakin jäisi pulaan.
Siihen pulaan Panteleimon ei raaski, saata henkilöitään, eikä
lukijoitaan - julman Salaman tavoin - jättää.
Savolaispappisopiskelijapojan asiat lutviutuvat, suttaantuvat ja lukijakin
ristii helpottuneena kätensä Timon mukana kiitokseen.
Siis sittenkin sen tyyppinen romaani, edes hippusen, jota olen alati
pysyvässä naiiviudessani haeskelemassa ... siis sellainen rauhoittava ... siis
sellainen satumainen Salaman rinnalla vastapainona ...
"Timo siirtyi nyt ikkunan puolelle ja
kohtasi isänsä katseen. Hän tarttui isänsä käteen ja tunsi siinä puristuksen,
nyt jo heikon, mutta riittävän. Se oli hänelle kaivatti vastaus: Isä hyväksyi
hänet. Hetken perästä kosketus raukesi. Poika siveli kädellään isänsä harmaata
tukkaa ja katsoi, kuinka isän silmät painuivat rauhallisesti kiinni. Hetken
huoneessa vielä seistyään Timo sammutti sieltä valon ja poistui käytävään."
Metropoliitta Panteleimon: Pojan tie WSOY 2004
06.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset
lasten isä poistui 41-vuotiaana keskuudesta - surullista
.
.
"Omistan tämän kirjan
vaimolleni Suville,
lapsilleni Benjamille, Olivialle ja Wiljamille
sekä omille ja Suvin vanhemmille."
"Päätämmekin lähteä heti tiistaiaamuna
mökille Posiolle. Benjami on tiedosta omalla tavallaan innoissaan: pitkästä
aikaa mökille! Isällä on aikaa olla meidän kanssa mökillä!"
Latunsa päässä
suurhiihtäjä eilen. Tervanevaa riitti tarvottavaksi liian kanssa.
Neva
ei loppunutkaan, kuivaa maata ei löytynytkään. Suo nielaisi miehen.
Sankarin, mitaleineen
kaikkineen, ennen aikojaan.
Harmaita
päiviä ikkunasta tuijottava, apaatikko, ystäväni vuosien ajan - hänestä en
muuten ole vielä teille hennonut kertoakaan -, sai uutisesta uutta pontta
kuin piristettä jatkaa omaa kivikkoista taivallustaan, lisätä omien
päiviensä lukua.
- Voitin taas yhden suuren sankarin päivien määrällä!
Ikkunastatuijottaja
oli kokenut jälleen oudon ilonhäivän.
"En edes tiedä minne olen matkalla,
mikä on minun päämääräni? Tuntuu kuin olisin vain menossa etsimään sopivaa
kuolinpaikkaa. Paikkaa, jossa saan hyvästellä elämäni vain kaikkein
läheisempieni läsnäollessa. Aivan kuin norsu, joka tietää pian aikansa
koittavan." Mika
Myllylä: Riisuttu Mestari Tammi
2001
Yle:
Mika Myllylä
05.07.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, Local, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
sata sivua Salamaa
.
"Työtä on tullut tehtyä vaikka silmät vuotavat. Hyvä
niinkin. Kolmas osa näyttää taas kerran lupaavalta, vaikka onkin vaikea. Täytyy
ottaa aikaa, apuraha on sentään tämän vuoden loppuun. Johonkin väliin on
työnnettävä jokin pienempi hommeli, niitähän minullla on kaksittain
happanemassa, ei vaan koko kolme, ja novellit päälle. Jääkööt kumminkin ensi
vuoden alkuun ne. Tänä vuonna teen kolmatta osaa niin pitkälle kuin suinkin, ja
viimeistelen kesällä Turkalle sen näytelmän.
Elämää tämä on. Ja työtäkin vielä parikymmentä
vuotta." 16.1.-78 Salama, 41 v, Ihmisen äänessä
3.7. su
Se on
805 m, Pallastunturien huippu (-2 m) saavutettu,
Taivaskero
siis. Ei vielä hengitysvaikeuksia.
Salama, äsh, siis kirjan-Minä
(Pasi H?) palailee,
Herhiläisen hautajaisperformanssista - missä Herhin isäukko oli
laukonut omiaan eli totuuksia osanottajista - Joensuun, siis
Pieliskaupungin, teatterisotaan, samaan sakkaliemeen uudemman kerran.
Turkka, siis teatterijohtaja Kookoo on erotettu ja hänen tilalleen palkattu
joku kyvytön oopperassa hanttitöitä tehnyt buusailija. Näyttelijät lakkoilevat.
Herkullista luettavaa niille jotka muistavat teatterisodan ja
elivät 'oi niitä aikoja': paikalliset Kuikkikset ja Muiluset
muuttuvat helposti tunnistettaviksi. Muilunen oli kahden konkurssikypsän
aravatalon isännöitsijä. Radion johtajanpallia hamuava Kuikkis,
kok, oli paikkakunnalla kohtuullisen
tuore tapaus, joka jo pahimman tyydytyksen oli saanut Kookoon
erottamisesta, eikä ollut hyvä kaivella pitemmälle rötöksiä
'joissa olisi
voinut kärventää kulmakarvansa muutamat omankin joukkueen miehistä'.
Pohjoiskarjalaisesta teatterikiehunnasta on neljäkymmentä vuotta. Itse
kanta-astujana pysyn kärryillä juuri ja juuri, mutta entä joku vaasalainen tai
helsinkiläinen lukija Salamaa lukiessaan? Empii ja höllää otettaan, putoaa
rattailta ja jättää Salaman omille teilleen:
se kun on jumalanpilkkaajakin
ja rienaa kaiken, nihiloi asian kuin asian - kaikessa viisaudessaan.
Ei auta valittaa: urakka on otettu, kilimandzarolle kiivetään vaikka
rystyset verillä -
saatana!
Helpotukseen tulee Salaman
Ihmisen ääni, päiväkirjamerkintöjä
vuosilta 1977-78, opus, jonka suomalainen loistava kirjastolaitos toimitti
luettavaksi, ilmaisin; keskikarjalainen kirjastoyhteistyö pelaa viimeisen
päälle: mitä omassa kunnassa ei ole sen naapurikunta parissa päivässä lähettää
luentaan! Kesälahti, kiitos.
Salama Ihmisen äänessään tuskailee apurahansa päättymistä ja kirjoittamisen
takkuilua. Hiihtää, ryyppää, elää perhe-elämää. Osoittautuu tavan
kuolevaiseksi, älyltäänkin. Finlandia-sarjan kirjoittaminen on
kolmannessa osassa: välillä luistaa, välillä lipsuu, enimmäkseen masentaa.
Intoa täynnä kirjailija lopulta, kun suunnittelee käyttävänsä magnetofoni-ideaa
osassa valmistumassa olevassa kolmannessaan, kuitenkin on.
Kriitikot joka tapauksessa pysyvät paskoina valtavirtoineen sekä
vanhentuneine termistöineen, ne eivät tajua, miten aika muuttuu ja
kirjallisuus, romaanimuoto sen mukana. Lapset pyörivät jaloissa. Jouluiluakin
pitäisi leikkiä. Pyytävät MTV-lähetykseen kirjallisuusviisauksia haastamaan:
menisikö ja möläyttäisi taas jotain kuolematonta - haukkuisi vaikka
uupperalaitoksen loisineen. Lähetyksen jälkitilan arvaisi: kapakoissa pää
täynnä mökeltämässä niin että Irma saisi taas hävetä silmät päästä.
"Onneksi ei tullut lähdettyä tv:hen" [näyttelemään
ihmistä]. Pitämään yllä keinotekoisuutta: esiintyvää ihmistä.
Kunhan ei tässä vähitellen oikeasti oltaisi Salaman Finlandia-sarjassa
kiinni! Ei kun Hannun perästä vuorta päin:
'...yhä ylemmä yrittää,
kat..."
Lukijani, lukijani, te kaksi, älkää hellittäkö, hyvänen aika! Pysykää
nyt ainakin tonniin asti messissä - tiedä vaikka jo
kilsassa, tuhannessa metrissä taivas aukeaa.
" "Syvää
suuttumusta" olivat herättäneet "tuntemattomaksi vääristelty
kotimainen huvinäytelmäklassikko ja rienaavaan sävyyn tehty
'Kerjäläisooppera'", jotka Muilusen mielestä olivat epäonnistuneet
kokonaan. Näyttelijöitä KooKoo oli aina kohdellut kuin kiihtelysvaaralaisia
sikoja, se oli johtanut kevään mittaan moniin pitkäaikaisiin stressistä
johtuneisiin sairastumisiin." Kosti Herhiläisen
perunkirjoitus, 1976
05.07.2011
- 08:11 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU, voe mahoton!
turistiluokassa
.
.
"HV
Iltsikan kuvien mukaan Katainen lensi
Mervi-vaimonsa ja perheensä kanssa Kyprokselle lomalle
turistiluokassa. Onko tuo nyt niin kumma jos Siilinjärven-poika tavan kuolevainen
on? Helsingin-herroin mielestä tuossa on jotain omituista!
tuus L"
Eihän tuossa mitä - yhtä vaan ihmettelen: eikö oo
J
matkustellut jo ihan tarpeekseen? Nokko taitavat savolaiset sanoa.
04.07.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!
armotonta menoa dippaiduu
.
.
Tään
Seppäsen Eskon Oma pääoma -kirjan kimpussa
on ollut paljon paljon paljon hurjempien juttujen seurassa kuin
paroni
Münchausenin juttujen konsanaan.
Aivan uskomatonta, aivan käsittämätöntä, aivan tolkutonta! Hauskuus on
kaukana itse asioista, vaikka lukiessa tuon tuosta pyrskäyttää, Eskon heitot
ja pikkupirruilut:
- "Jos
presidentin olisi pitänyt olla hyvää suomenruotsalaista vähemmistöainesta,
niin mikä ettei valituksi olisi sopinut tämä tarmokas poliittinen lotta. [Elisabeth
Rehn]
- "Iiroon kuitenkin
pätee se vanha kansanviisaus, että paranee kuin Koivisto
vanhetessaan. [Iiro Viinanen]
- "Siitä minä taas
ymmärsin, että suomenruotsalaisena hän ei tuntenut itseään
suomalais-ugrilaisen perinteen kantajaksi." [Claes Andersson
ES:n Komin vähemmistökansojen olemassaolokonferenssimatkasta]
- "On selvää, ettei Tanja
os. Vienonen ole ollut meidän Herramme ja äiti-Ammanin
muurahaisista kaikkein kokenein talousasiantuntija Fortumin
hallintoneuvostoon."
- "Kettuherra Fagernäsin
ei tarvinnut kuunnella kansalaismielipidettä hänen puolustaessaan Mikael
Liliuksen ja muiden Fortumin optiomiljonäärien
järjettömiä ja ansaitsemattomia palkkioita."
- "... Fortumin
hallintoneuvoston puheenjohtaja Leena Luhtanen (joka
oli Paavo Lipposen Kuopion ajan tyttöystävä)."
Valtio myy
Kemiraa, Fortumia, Outokumpua pilkkahintaan
vailla minkäänlaista realismin tajua, osoittaa Seppänen - ja kansa maksaa.
Totta puhunee, koska julkisesti ei sovi valehdella!
Sopivasti inhimillistäen isot bisnesjutut saavat naurettavat kasvot.
Otetaan tähän
Salolaisen Pertin yötorkut pankkikriisin
ajoilta, jolloin kokoonnuttiin - silloinkin! - omistajavastuuasiassa.
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen oli ensimmäisen kerran
omistajavastuun kannalla. Kokoomuksen puheenjohtaja Salolaisen kannasta ei oltu
varmoja. Onneksi Pertti nukkui tämän asiakohdan aikana yön pimeinä
tunteina, tosin kuorsauksellaan muita neuvottelijoita häiriten.
Viinanen ei herättänyt.
Homma saatiin puihin, kunnes SDP (
Tuomioja, Kalliomäki, Jaakonsaari)
kaatoi koko prosessin.
Seppänen pitää tätä pankkitukiehtoa KOPin ja SYPin puolittaista
kansallistamishanketta kaikkien aikojen sosialistisimpana kansallisena
yhteisymmärryksenä, jonka
Lipponen lopulta porukoineen kaatoi.
Niinpä Esko-poika letkauttaakin:
"On se hyvä, että meillä on SDP:
eivät pääse porvarit sosialisoimaan."
ikätoveri Panteleimonin seurassa
.
.
Yli kolmikymmenasteisten hellepäivien uuvuttamana - mieli kumma kyllä ei
helteestä ota uupuakseen - ja pörrääjistä kylliksi saaneena, vetäytyy kuin
itsestään sisätiloihin hyvään seuraan kuuntelulle.
Hetkessä Panteleimon saa siihen, kylään pistäytymään.
Kuuluu olleen melkoinen savotta asettua 29-vuotiaana Uuden
Valamon johtoon; olosuhteiden pakosta jonkun on kuitenkin pitänyt
igumeniksi ryhtyä. Viiden munkin joukossa kaksi oli ollut voimiltaan uupunutta
(Akaki ja Simforian) ja kaksi vielä kokemattomampaa kuin hän. Koko
luostarielämän jatkuminen oli alati epävarmaa.
Ensimmäisen vuoden sujumisesta luostarin päänä arvoisa vieras kertoo, minkä
nyt tulkitsen ja ymmärrän, tähän tapaan:
- Vuosi oli 1979. Kaikki munkit siunattiin
uusiin kuuliaisuustehtäviin.
Kuuliaisuustehtäviin. Niillä jotenkin kaunissointiset nimitykset
asioissa, noissakin pakkotöissä. Ulkopuolella luostarin ay-liike ja
työsuojelutarkastajat olisivat heti niskavilloissa kiinni, raivelissa.
- Paimensauvan kantaminen on raskas
velvollisuus. Varsinkin alle kolmekymppiselle.
KP Panteleimon
on siis samanikäinen. Ja yhä jatkaa, nyt Oulun metropoliittana.
Pirukos
välillä vilahtaa mielenkammiossa kylättelemässä: - mikäs niiden kun kaikki
pelaa. munkitkin keljassaan tietokoneita näppäilevät, netissä surffailevat,
maailmankieltäjät, viiniä valmistavat. mitäs niitä nyt on Heinävedellä:
kymmenkunta? toista se oli ennen luostarikilvoittelijoilla, joista huokui
askeettisuus, maailman kieltäminen ja iänkaikkiseen elämään valmistautuminen.
niissä oli kovempi työ.
- Aluksi valta hirvitti. Sitten kiehtoi ja
tuntui miellyttävältä. Ei kauankaan tarvita niin tuntee korvaamattomaksi
itsensä. Hataralla pohjalla oli perustus.
Luostarinystävät saavat kiitosta, koska ilman heitä yhä edelleen
kirkkorakennuksena olisi hatara, hajoamispisteessä oleva parakkikirkko, uuden
juhlavan sijasta.
- Kiinnostusta luostarielämään on.
Yhtä vain puuttuu: EI ole riittävää rohkeutta ihmisillä pyhittää
koko elämä luostarin kuuliaisuudessa tapahtuvaa Jumalan palvelemista varten.
Murheellista ja välillä masentavaakin.
Tsaiju
loppuu. Toisen kerran sitten lisää.
On
aika lopettaa vierailu. Kahden vaiheella lopulta kumpi on tullut
kylään kumman luokse. Silläkös väliä.
Yksi
lysti. Lystiäkin joka tapauksessa vakavan lomassa.
Taikka,
jos vielä, yksi kysymys sallittakoon: - Olitkos silloin onnellinen?
-
Kyllä.
"Leikillisesti
perustelin sitä sillä että tietääkseni ortodoksinen pappi, joka on saanut
mitran ja jalokiviristin kanto-oikeudet, ei voi olla muuta kuin onnellinen.
Sain lisäksi oikeuden seistä ensimmäisenä pappina jumalanpalveluksissa. Minulla
oli nyt antiikkihuonekaluilla ja arvokkailla taideteoksilla varustettu
virka-asunto ym. ym."
Muistoja Valamosta, 1980.
Valamon Ystävät ry. Toim. Irinja Niskanen
renttujahan ne - ennen olivat
.
.
Samaisessa eilen käsitellyssä,
Sarven Leena, Apu-lehdessä
kirjailija
Kaari Utrio on, oikeutetusti, kauhuissaan
Suuren Busineksen työntäydyttyä kustannusmaailmaan kummallisine epäkirjallisine
vaatimuksineen. Sliipattu ja tällätty täytyis' oll'.
Onko tutisevista esiintymispelkoisista 'itsensäpaljastajista' esiintyjiksi?
Kaarikin vain diapamin voimalla kykeni ennen vanhaan kompuroimaan yleisön
eteen, tuskin moisen harakan kirjojakaan nykyajan Suuri Bisnes olisi
julkaissut:
"Paksut silmälasit, sorauttaa ärrää, ei sovi
meidän talliin."
"En tiedä miten lukijat suhtautuisivat
täydellisesti artikuloivaan, viimeisen päälle sliipattuun ja muotitamineisiin
tällättyyn esiintyjään. Olisiko sellainen edes uskottava?" Kaari
kysyy.
Sellainenhan muuten on jo olemassa!
Utrion Kaari menee katsomaan, kun taas kirjailija
Timo Hännikäinen
jossain jostain ilmestyy! Se sama TH joka oli
joskus aikaisemmin totaalisesti naista vailla ja kirjoitti
Ilman:
kirjeitä seksuaalisesta syrjäytymisestä. Esiintyi
se TH ainakin Joensuun kirjallisuustapahtumassa
'Minä
kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa' viime syksynä - konemaisen
minätietoisena; tuli tunne että nyt muut eivät olleetkaan mitään
- olivat joko ilman tai ilmaa.
Kaari Utrio arvelee kolumnissaan
Sydän sävähti, etteivät
lukijat tule kirjallisuustapahtumaan kirjailijan ulkonäköä arvostelemaan, vaan
ajatuksia kuuntelemaan. Yleisö keskittyy olennaiseen ja 'antaa anteeksi
nuhraantuneen nutun ja polvipussit'. Niin antaakin. Mutta. Kyllä se saman verran
huomioi kuin samaisen Apu-lehden Lasten suusta -palstalla kolmivuotias Eetu
aamiaispöydässä:
- Äiti, sä näytät ihan Haisulilta, kun
sulla on tukka pystyssä.
01.07.2011
- 06:39 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, huikopala
Mats Uullsonille pukkaan tiedoksi sinne sydänmaille uusimmasta
Apu-lehdestä palasen
.
.
MU
Työväenperinteistä Apu-lehteä tässä aamutuimaan
selailen. Tulit heti mieleen siellä korvessa. Tule pois!
Trendit on nyt toisenlaiset: karhut landella, civistyneet cityssä.
Leena Sarvi suunnittelee
lehdessä juhlahumun keskellä:
"Olemme niin urbaaneja, että vietämme
cityjuhannuksenkin. Meille tulee New Yorkista vieraita ja käymme heidän
kanssaan Tervasaaressa sampanjalla."
Tietenkään et tiedä kuka Sarven Leena on, kun Fergusoniakin
traktoriksi luulit!, vaikka sehän oli joku rinssessa Englannissa se Verkku,
luullemma. Sarvi on varmaan joku kuppar-Juakon tyttö?
Sarven Leena oli Helsingissä USA:n, tuon
ihannevaltiosi, suurlähetystössä Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kutsuilla - jo
kesäkuun puolella ennen juhannusta. "Noppeita nuo jenkit", niinhän
olet aina sanonut, "heti etujoukoissa ovat rientämässä Libyassa, Irakissa,
Afganistanissa ties missä Indo-Kiinassa demokratiaansa levittämässä."
Ja annahan olla niin kuulet loppujytkyn:
"Perheen villakoira Deckart käyskenteli
tottuneesti satapäisessä vierasjoukossa", jatkaa lehti.
Tämäpä pahainen Apu 26/11 -
työväen hengessä.
Yritä silti saaha kiihtymykseltäsi unta!
h_j
PS Myös
juhlissa tarjoiltujen, kovasti arvostamiesi jenkkihampurilaisten pihvit olivat
loimaalaista luomutuotetta. Ikivihreänä arvostanet einettä.
http://www.google.fi/search?q=leena+sarvi&hl=fi&biw=1366&bih=663&prmd=ivnso&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=KFYNTqecBMbo-gbSpoT1Dw&sqi=2&ved=0CBoQsAQ
WP
WP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti