Aimo Kanerva - kukkulan kuningas 28

Aimo Kanerva (1909-1991) Lahdesta oli totinen torvensoittaja vaikka taidemaalari olikin, niin kertoo Taiteilijakukkulalla-kirjassa Vexi Salmi: Kosmoksen pöydästä lensi nopeasti jos erehtyi olemaan eri mieltä Aimon kanssa.
Sodalla oli vihaan ja kiivauteen syynsä.
Vaikeasti haavoittunut Kanerva oli kuolevien teltassa. Paikalle saapui hollantilainen lääkäri, joka huomasi miehen lukemassa van Goghin elämäkertaa. Lääkäri päätti vielä yrittää leikkausta, Kanerva pelastui viime hetkellä.
Sodan jälkeen hänestä tuli suuri Neuvostoliiton ystävä. Taiteilijan näyttelyjä järjestettiin Eremitaasissa ja Alma Atassa.

Kanerva viihtyi kirjailijapiireissä, ja muotokuvissa istuivat mm. Sillanpää, Waltari, Linna, Salama, Meri, Kejonen.
Omakuva-teema on tunnettua Kanervaa, hän maalasi pitkällä aikajaksolla nelisenkymmentä kuvaa itsestään, mutta ei pelkästään siksi että "olisin siihen pihkautunut, mutta se on aina malliksi saatavilla".

************

En tykkää puhelimista. Minulla ei ole kännykkää. Lankapuhelin on, vaan en siihenkään vastaa jos en satu sillä hetkellä olemaan yltöhollilla. Mielestäni puhelin rajoittaa yksilönvapautta liian paljon, varsinkin jos se on kännykkä joka kulkee aina matkassa.
Olen sanonut että jos jollakin on tärkeää asiaa, hän kyllä ajaa pihaan asiasta kertomaan.

Olen aina inhonnut puhelimia, sillä niistä tullut tieto on ollut pääasiassa negatiivista: on ilmoitettu jonkun läheisen kuolemasta, sairaudesta, loukkaantumisesta, haukkua räkytetty työstä, määrätty menemään kokouksiin, käsketty tekemään sitä ja tuota, valitettu sitä sun tätä tai sitten tiluutettu tarpeetonta tavaraa jne.
80 % soitoista on negatiivisväritteisiä, 15 % neutraaleja ja 5 % positiivisia, iloisia, riemukkaita.

Tänä aamuna soi puhelin ja kun satuin olemaan samassa huoneessa, niin vastasin.
Serkku soitti: - Lauri-eno on kuollut. Hautajaiset on huhtikuussa samana päivänä kuin serkun hautajaiset, samassa paikassa kolmen tunnin välein.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Walton Grönroos - kukkulan kuningas 27

Baritoni Ahvenanmaalta, pääjohtaja joka johdatteli Suomen Kansallisoopperan Bulevardilta Aleksanterin teatterista  Töölönlahden rannalle upouuteen oopperataloon 1993. 1300 katsojapaikkaa, 112 soittajaa sekä 60-jäseninen kuoro, opperasolisteista 30 vakinaisia. Baletissa on 90 tanssijaa.

On siinä johtamista, siinä taiteilijoiden sakissa. Siinä johtajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, nykyinen kuka lieneekin tai ketkä ... ei uskalla nimiä mainita koska jo tänään iltapäivällä tai viimeistään huomenna voi jo olla toisin.

Walton Grönroosille (1939-1999) suotiin yksi viisivuotikausi, sitten Walton sai mennä johtamaan Tukholman kunikaallista oopperaa: WG oli Helsingissä liian demokraattinen hierarkkisessa yhteisössä; Tukholmassa puolestaan oli liian demokraattista meno ja meininki!
Vedä tai työnnä.
Ja rikkana rokassa, soppaa saostamassa olivat sitten hallintoihmiset. Taiteilijakukkulalla-kirja mainitsee jopa nimeltä kaksi ylihämmentäjää: hallintojohtaja Paavo Suokko ja Veikkauksen pomo Matti Ahde.

Joka tapauksessa tuulisista tuulisin tuntuu olevaan paikka ylinnä oopperassa tälläkin hetkellä.

Walton Grönroosin elämä päättyi ennen aikojaan eturauhassyöpään muutamaa kuukautta ennen 60-vuotispäiviä.

- 7 12/1053 km/€

tuuli riepoo, aurinko paistaa

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

 

Alvar Aalto - kukkulan kuningas 26

Sirénin jälkeen heti perään akateemikko Alvar Aalto (1898-1976) Kuortaneelta Taiteilijakukkulalta esittelyyn, ikään kuin mies esittelyjä kaipaisi. Hänhän on maljana pöydällä ja Finlandia-talona sekä Enson pääkonttorina Helsingissä, museona Jyväskylässä. Taiteilijakukkulalla hän lepää ruhtinaallisesti kahden vaimonsa kanssa: Aino Aalto ja Elsa Elissa Mäkiniemi-Aalto sulassa sovussa rinnatusten.

Aalto ei säälinyt vanhoja rakennuksia, uutta piti tilalle luoda. Hänen elämäntyylinsäkin oli samanlainen: uutta mittatilauspukua Tukholmasta, borsalinoa Milanosta. Hän oli herrasmies ja keikari, Ainon mielestä hunsvottikin, sekä lyhytjalkainen mutta tyylikäs naistenmies, joka joi liikaa, käyttäytyi tasapainottomasti ja sekavasti. Niin kertoo Göran Schildtin elämäkertakirja.
Varmaan purattaisi nyt rapistuneiksi päässeitä rakennuksiaan.

Aallolle kävi lopuksi kuten monelle suurmiehelle: hän väsyi ja katkeroitui kun kaikki ei mennyt hänen haluamallaan tavalla - Kekkonen lakkautti Suomen Akatemian, ainoastaan Finlandia-talo toteutui keskustasuunnitelmasta ja nekin niin rakkaat italialaiset marmorit irotilivat, lentelivät ...
---
Vaan eivätpä lennelleet ainakaan kaiteet Aalto-taloasta Jyväskylän vapussa viime keväänä, jolloin Alvarin koulukatuja marssimme ja salin puolella istuimme torvimusiikkia kuuntelemassa.

Kas aivan piti päätä kurkottaa ja valokuva kestävistä kaiteista napata:





- 7  12/1041 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Johan Sigfrid Sirén - kukkulan kuningas 25

Vuonna 1924 järjestettiin uusi kilpailu eduskuntatalon suunnittelemisesta. Voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Johan Sigfrid Sirén (1889-1961) oli kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, ja hänelle annettiin eduskuntatalon suunnittelutehtävä. Talo rakennettiin vuosina 1926 - 1931. Juhlallisia vihkiäisiä vietettiin 7.3.1931.


Eduskuntalon suunnittelija olkoon puolivälissä olevan Taiteilijakukkulalla-luettelomme hallitsija. Talo valmistui vuonna 1931. Suunnittelija syntyi 1889 Ylihärmässä ja kuoli 1961 Helsingissä.

J. S. Sirén, Jukaksi kutsuttu, maalaili mielellään malleja, makaavia ihmisiä, koska, poika-Heikki kertoo, 'kun kotiväki ei viitsinyt istua mallina, hän piirsi nukkuvia ihmisiä'.

Klassinen aika oli jäämässä taakse funktionalismin tieltä, mutta vielä ennätti Sirén klassisella tyylillään voittaa Eduskuntatalosta järjestetyn kilpailun, mikä ei kaikkien aikalaisten mielestä mennyt sinnepäinkään. Kriitikot pitivät ääntä ja monen mielestä koko talo oli pelkkä hautamuistomerkki, egyptiläinen hautakammio.
Nykyhetken maalaismaallikkokatsojasta se on komea ja uljas ja juhlallinen rakennus, upein ja ainakin jykevin kaikista Helsingin julkisista rakennuksista.

Sirén ohitti Alvar Aallon Teknillisen korkeakoulun nykyaikaisen arkkitehtuurin professorin virkaa täytettäessä. Ja taas oli purinan paikka.

26 vuotta  J. F. S. virkaansa hoiti ja mielessään hyväksyi kyllä Alvar Aallon suvereenin aseman suomalaisesa arkkitehtuurissa, pahaa sanaa ei hän kollegastaan koskaan lausunut.
Taiteilijakukkulalle ovat molemmat sijansa saaneet.
---
Kerran olen Eduskuntatalon sisällä käynyt, istuntoa katsellut, silloin istui siellä Veikko Vennamokin, jota ei sillä kertaa ulos kannettu.
Islannissa en ole vielä käynyt kertaakaan, keväänkorvalla on aika.
Tänään tuli kirja tienvarsilaatikkoon: Matti Rämö Polkupyörällä Islannissa Tuulen tiellä laavakenttien poikki.
Meillä on tandem, sillä aina pyöräilemme vaimon kanssa kesäisin. Nyt on talvi, nyt vasta suunnittelemme että minne. Nuo hiihtokilometritienuut tuolla oikealla alakulmassa antavat jo ulottuvuutta matkalle, koska molemmille on kertynyt sama summa ja lisää vielä on karttumassa; huomiseksi olemme suunnitelleet talven pisintä.

Emme me kyllä Islantiin mene pyöräilemään, muuten kyllä, kunhan hiihtokausi loppuu, tytön luokse.
Tai mistä sen tietää Rämön kirjan luettuamme, vaikka ei tuo säätila edes heinäkuussa tunnu kovin houkuttelevalta mitä nyt yleissilmäystä kirjaan heittää.

- 5  13/1029 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50



Erik Bergman - kukkulan kuningas 24

Uudessakaarlepyyssä syntynyt toisinsäveltäjä, yllytyshullu puutarhurin poika, joka toi suomalaiselle musiikille dodekafoniaa, sarjallisuutta ja aleatoris-improvisatorista suuntausta.
Oli äksyilevä akateemikko.

Siis helppo tapaus ymmärrettäväksi.
Ei kun Taitelijakukkulalle vaan! Puolison, kirjailija Solveig von Schoultzin viereen.

Erik Bergman (1911-2006) oli kuoronjohtaja, säveltäjä, joka vähät välitti klassisen musiikin säännöistä. Vuonna 1963 hänet nimitettiin Sibelius-Akatemian sävellyksen professoriksi, atonaaliselle musiikille raivattiin tilaa. Hän säilytti kokeilevan pojanmielensä loppuun saakka, 94-vuotiseen elämään mahtui neljä avioliittoa, jälkeläisiä ei kuitenkaan siunaantunut.
---
On muuten sunnuntai, aurinko terässään, teräskylmät yöt jatkuvat ties monettako viikkoa. Päiviksi lämpenee alle kymmenen, joten ulkoilumahdollisuudet ovat maanmainiot.

Eilen keskipäivällä istuimme taas teatterissa, kesäoopperakaupungissa, katsomassa Reko Lundánin kirjoittamaa mäytelmää Aina joku eksyy. Mukiinmenevä tragikomedia koottu juuri niistä elementeistä jotka kaikille jo tuttuja. Nopea itkun ja naurun vaihto hallinnassa niin Rekolla kuin ohjaaja Niko Taskisellakin. Tunnin verran typistämisen varaa kahden ja puolen tunnin näytelmässä olisi ollut.
Eipä silti: sai tunnelmaa koko rahan edestä, eikä pitkästyttänyt.

Juoppouteen retkahtanut äiti-Hanna, Linda Taskinen, ja vanhemmiten muistamattomuuteen joutunut äiti-Hanna, Mervi Koskinen, olivat elementissään. Silti kaksoissisarukset Liisa, Aino Mankonen, ja Aki, Matti Ruuska, ne pääosissa olivat ja sympatiat katsojilta saivat, taitavasti karjuivat tuskaansa, Akin-ressukka hiukka vetoavammin kuin Liisa, mutta vain hiukka.
Mutta se Akin tai siis Matin kaulatanssi!
Se oli poikaa!

- 10  15/1016 km/€

kylmä tuuli järvellä

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

 

Bruno Tuukkanen - kukkulan kuningas 23

Suomen lipun kolmas mies, tai toinen, tai ensimmäinen - kuinka vaan.
Akseli Gallen-Kallela, punakeltaisen Suomen lipun kannattaja, sai vastenmieliseksi tehtäväkseen suunnitella sinivalkoinen ristilippu; lopulta tehtävä jäi hänen apulaisilleen Eero Snellmanille ja Bruno Tuukkaselle, joka tuolloin oli 26-vuotias.

Bruno Tuukkanen (1891-1979) Viipurista on siten Suomen siniristilipun lopullinen muotoilija yhdessä Snellmanin kanssa. Ja hän jos kuka on Taiteilijakukkulalla paikkansa ansainnut, vaikka yleisöltä, ainakin minulta, täysin tuntemattomaksi jääneenä.

On hänellä pitkin Suomea satoja lasi- ja seinämaalauksia julkisissa rakennuksissa Suomussalmen kirkon alttarifreskosta Eduskuntatalon valtiosalin kattomaalaukseen.
**********

Jälleen yhden kerran täytyy häveten todeta että On tässä olevinaan sivistynyt mies! Opettaja vieläpä ja minkälaisia ammottavia aukkoja mies ruumiissaan ja hengessään kantaa! Kuin sodan haavoittama invalidi - itse sitä huomaamatta!
Mielipidettä kyllä riittää asiaan kuin asiaan - joskus huudeltavaksi saakka. Tosin ihmeen hyvin elämä höylää eikä montakaan pysyvää, ei ainakaan yhtä oikeaa asiaa ole vänkäämässä ajattelua yhteen ehdottomaan suuntaan.

Pientä kipuilua tässä koko ajan käyn: kirjoitanko minä minä ja minusta vai kirjoitanko muista. Tuolla julkisella puolella enemmän muista, mutta täällä olisi tilaa itselle; jostakin syystä tahtoo tämäkin tila täyttyä noista muista jopa tämän päiväisestä tuikituntemattomasta Tuukkasesta.

Eihän tämän blogin tarkoitus ole mikään muu kuin päiväkirjaus: tänään satoi huomenna paistaa.
Siitä huolimatta jopa eilinen hiihtosaavutus, se tonnin ylitys jäi ilmoitusasiaksi eikä suurta hehkutusta kuulunut kuten asiaan olisi kuulunut: sentään lähes joka jumalanpäivä säästä välittämättä nousu suksille kera vaimon - kukkuloille hiihtämään!
Ai että siitä nauttii kun keskellä päivää saa vapaasti metsissä ja rantateillä huiskia ja temmeltää - ja mikä parasta: toisten työssä puurtaessa, työaikana!!!

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Elina Vaara - kukkulan kuningatar 22

Neljä taiteilija-aviomiestä. Lisäksi tulinen suhde Mika Waltariin.
Jos tuolta pohjalta ei jotain synny kun runoilija on, niin johan on!

Elina Vaara (1903-1980) tamperelaistyttö, Kirsti Sirén alkuperäiseltä nimeltään, julkaisi ensimmäisen runokirjansa 15-vuotiaana. Tuotanto on laaja, mutta yksikään teos ei kohoa ylitse muiden ja siksi on jäänyt aika vähälle huomiolle tavallisen lukijakunnan keskuudessa.
Elina Vaara kuului Tulenkantajat-ryhmään, joka viihtyi Madame Craucherin eli pikkurikollisen Minna Lindellin salongissa, niin myös Elina.

Elina Vaaraa kiehtoi enemmän itse rakkaus kuin rakkauden kohde, kertoo hänestä elämäkerran kirjoittanut Kerttu Saarenheimo: "Elina Vaara oli rakastunut itse rakkauteen ja piti erotiikkaa luovuuden lähteenä."

Läheisin neljästä V-alkuisesta aviomiehestä oli Tatu Vaaskivi, mutta se tarina päättyi aviomiehen itsemurhaan piristyslääkkeillä. Viljanen, Vormala ja Vehmas - siinä kolme muuta aviomiestä. Vormalan hän pyyhki kokonaan mielestään ja hakuteoksistaan. Elämäkerran kirjoittaja ihmettelee, ettei avioliitto Lauri Viljasen kanssa onnistunut vaikka kyseessä oli sielukumppanuus.

Taiteilijakukkulalla Elina Vaara lepää nimellä Vehmas, vaikka taidemaalari käytti nimessään kaksoisveetä, W.

Danten Jumalainen näytelmä on Elina Vaaran kääntämä.
Minusta se on loistokasta luettavaa - yksi loistokkaimmista!

-6  12/1001 km/€
niin tuli tonni täyteen hiihtoa jo hyvissä ajoin
ja matkarahat Islantiin näin kukkarossa

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50