Jorma Weneskoski - kukkulan kuningas 44

Yksi eniten - toinen lienee ollut Vesala ja kolmas Spede - kulmankurtistusta aiheuttanut vainaja Taiteilijakukkulalla on ollut manageri Jorma Weneskoski (1929-2008), mies kun ei ole 'kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu taiteilija' niin kuin kriteereissä vaaditaan, ei taiteilija ollenkaan vaikka Jormas-yhtyeessä soittelikin aina Ruotsia myöten. Mutta stadin kundi oli, joten hautan paikka olisi Helsinki joka tapauksessa, niin miksei sitten kukkulalla.
Sellisti Seppo Laamanen olisi mieluummin hautapaikan suonut Jorman pianistiäiti Gerdalle: "Äiti suurempi taiteilija oli kuin poika."

Anita Hirvosen ja Kreivi Lindgrenin luoja tämä ekonomimanageri kyllä oli. Hän kävi kauppaa ja toi Suomeen esiintymään niin Rolling Stonesin kuin Louis Armstronginkin. Suulas mies osasi puhua ja ottaa naiset haltuunsa, siksi kai hän kreiviinkin 'ihastui'.

Hautajaisissa Temppeliaukion kirkossa papin vastustuksesta huolimatta Jormas soitti pari biisiä, toinen niistä oli Go now.
Kukkulalla joka tapauksessa lepää Jorma ja loistavassa seurassa lepääkin.

********
Se on keväthankia nyt. Metsässä runsas hanki ei kanna, mutta jo kolme viikkoa jatkuneet aurinkopäivät ovat mannaa tai nannaa järvenjäillä hiihtäville. Tuulikaan ei sitä iloa vie, ja myötätuulessa kulkee lujaa! Tämä on sitä palkkionkeruun aikaa pimeän talven jälkeen. Ei siellä keskellä päivää juuri liikettä ole: työn tohinassa raataa ihmiskunta, vain me onnelliset saamme nauttia heleistä kevättalven päivistä luonnossa; pari moottorikelkkailijaa kurvaili avannolta avannolle, vissiin pilkkionnea kokeilivat.

Tartun kirjoihin Islannista, sinnepä tästä pian käy matka: eiköhän noilla talven aikana hankituilla kilometrieuroilla jo sinne lentää räpyttele. Lennämme vaikka luennassa onkin Rämön Polkupyörällä Islannissa - Tuulen tiellä laavakenttien poikki.

+4 9/1173 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Lasse Pihlajamaa - kukkulan kuningas 43

Välillä haitarinsoittoa, kevyempää kamaa. Harmonikansoittajana Lasse Pihlajamaa (1916-2007)Taiteilijakukkulalla.

 - Harmonikka, hanuri, haitari, kurttu. Mikä oikea nimitys? kysyttiin. Jämijärven poika Lasse vastaa: - On aivan sama. Tärkeintä että kuulija ymmärtää mistä soittimesta ääni lähtee.

Parisataa kappaletta Pihlajamaa itse sävelsi, joista Nuoruusmuistoja kuuluisin, Erkki Junkkarinen sen levytti, myös Vilho Vartiainen ja joku muukin.
Lasse syntyi kahdeksanlapsiseen pesueeseen, isä-Juho kuoli Lassen ollessa viiden. Isä oli uskonnollinen ja hyvin todennäköistä on ettei pojasta olisi haitaristia tullut jos isä olisi saanut elää.
Vili Vesterisen ja Eugen Malmsténin kanssa Pihlajamaa teki yhteistyötä. Eugen oli ok!, mutta Vilillä oli välillä diivan elkeitä  ja kateutta.

Merja Ikkelä oli Lasse Pihlajamaa-opiston tuottamia lahjakkuuksia, Lassen lempilapsi. Merja oppi tuntemaan opettajansa hyvin, koska kierteli maassa ja maailmalla Pihlajamaan följyssä. 13-vuotias Merja oli mm. mukana maailmaympärysmatkalla Lassen ja tämän vaimon Maire Kyynäräisen kanssa.

"Lasse oli tulinen sielu, suuttui ja leppyi nopeasti, oli Leijona isolla ällällä."
Opetustyönsä ja esiintymisensä ohessa  Pihlajamaa maahantoi haitareita Italiasta. Soittimet olivat lasten 'riepoteltaviksi' turhan kookkaita ja niinpä Pihlajamaa kehitteli nuorille käteensopivampia haitareita.

**********
Nyt enolle on kukkalaite hommattu, saaresta Lauri oli kotoisin ja syrjässä viljeli maata ikänsä ja aikaansai ison perheen. Tiukka teki, mutta huumori kantoi.
Muistovärssyksi kukkavihkoon lainasin säkeen Alex Fredenholmilta, joka oli kuunnellut Acharyaa, hyvin viisasta miestä:
Tämä maailma on silta, jonka ylitämme
Ilman loppupistettä pyysin sen kirjoitettavaksi.

+2 7/1164 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Pentti Kaskipuro - kukkulan kuningas 42

Jos et näe hyvin, olet likinäköinen, sokeuden rajoilla ja olet kuvataiteilija, näet puolikkaita ihmisiä ja olemattomia pyykkejä narulla kuivumassa vintillä, niin ohhoh!
Semmoinen oli taidegraafikko Pentti Kaskipuro (1930-2010), kunnes tuli tiede taidetta auttamaan: laser-leikkaus palautti näön ja vahvat silmälasit jouti vaikka sinne vintille viskata.

Pentti Kaskipuro on viimeinen Taiteilijakukkulalla hautapaikan saanut, viimeksi haudattu, muttei viimeinen sinne haudattava: kolme taiteilijaa on vielä elävien kirjoissa, mutta heidän vähemmän tunnetut puolisonsa ovat jo päässeet perille.

Makkaranpuolikkaita, porkkanoita, halkaistuja sipuleita, sieniä, perunoita, leipää, naurista ...
Kasvavat ruoka-aineet: "Ne ovat nöyriä malleja, eivät valita, rähjää tai kiukuttele, pysyvät paikallaan päiväkausia. Kauniitakin ovat, mutta ennen kaikkea hiljaisia, kelpo yksilöitä."
Mustavalkotöitä. Aimo Kanervallahan oli vähän sama syy maalatessaan omakuviaan innokkaasti ja paljon: malli aina paikalla; lienee ollut kyllin hiljainenkin.

Joku viisas lausuikin että Kaskipuro oli taiteilija, joka kasvatti mallinsa ja sitten vielä söi ne.
Käytti kaksinkertaisesti hyväkseen luonnonannin.

Kaskipuron teoksia on esillä pitkin maailmaa, jopa Tasmaniassa.

*********

Piiiiiiitkästä aikaa suksilla. Kun ei flunssasta aivan irti niin jopa oli vaikeaa. Jään yli mökille ja takaisin. Talven lumet kaikki jäljellä, yöpakkaset pitävät huolen ettei kevät etene. Jäällä hanki laineilla, mikä luisteluhiihtoa vaikeuttaa mutta enemmän potemisesta kankeat jäsenet.
Huomennahan tuon näki tuliko ryhdyttyä liian aikaisin urheilumieheksi: ottaako tauti takapakkia.

Islannin reissua varten luennassa Laxnessin Pitäjänkertomus puolessa, Matti Rämön Polkupyörällä Islannissa alkuetapilla. Rämö polkemassa Islantia ympäri, menossa toinen päivä. Molemmat ovat maan lounaiskolkassa Keflavikin ja Reykjavikin tuntumassa.

 +1 7/1157 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Tapani Aartomaa - kukkulan kuningas 41

Viimeistä kymmentä viedään Taiteilijakukkulalla.
Tavan tallukalle, kuten minulle, täysin nimetön Tapani Aartomaa (1934-2009), kuin myös hänen syntymäpaikkansa Karuna. On viimeinen aika tutustua taiteilijaan.

Graafinen muotoilija ja suunnittelija, professori.

Ja yllätys yllätys: satoja ja taas satoja kirjoja lukeneena olisihan minun pitänyt tietää, että mies on luonut 1200 kirjalle ulkoasun - toistakymmentä kirjaa on valittu vuoden kauneimmaksi kirjaksi!
Gontsharovin Oblomov oli ensimmäinen kirjanpäällys.

Ei sitä kaikkea jää muistiin, hyvä kun sentään puolet Taiteilijakukkulalla lepäävistä.

Postimerkkimieskin hän oli, ei filatelisti, vaan itse merkkien tekijä: moni merkki meni kuulemma Tapanin vaimon, Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaan mukaan muiden nimiin.

********

Eilen soiteltiin serkun kanssa ja mietittiin enon ja serkun hautajaisia. Ei pääse E hautajaisiin selkäleikkauksen jäljiltä, vaikka viimeistä enoa viedään. Serkkuja sentään jää haudattavaksi vielä kymmenittäin.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Mauri Favén - kukkulan kuningas 40

Olemme pitkällä Taiteilijakukkulalla: tamperelainen taidemaalari Mauri Favénin (1920-2006) jälkeen enää jäljellä kymmenen esiteltävää, joista osa elossa vielä, mutta joiden haudassa jo puoliso lepää paikkaa pitäen!

Favénin ansiolistassa lukee:

• Siirtyi maalauksissaan konstruktivismin ja informalismin kautta yhö vapaamuotoisempaan nonfiguratiivisuuteen
• 26 yksityisnäyttellyä pelkästään jo Helsingissä 1946-1999
• Taideteollisen korkeakoulun piirustuksen ja maalauksen yliopettaja
• Konalan kirkossa alttariseinämaalaus sekä Vuosaaren kirkon alttariteos
• Professorin arvonimi 1989
• Pro Finlandia 1970

Mauri Favén oli Kari Suomalaisen luokkakaveri, joka hävisi nelosten määrässä kolmannen luokan todistuksessa: Karilla oli seitsemän nelosta, Maurilla vain kuusi. Mauri kadehti Karin piirustustaitoa ja Kari kadehti Maurin värienkäyttöä.
Yleensä opettamisesta, jota Favén työkseen sittemmin vuosikymmenten ajan harjoitti, hänellä oli selvä mielipide: "Nyt voin kokemuksesta sanoa, ettei kukaan voi opettaa kenellekään mitään. Voi vain osoittaa asioita, tarjota ja kysyä kiinnostaako. Taidetta voi vain opettaa sen verran kuin kukin haluaa ottaa opetusta vastaan."

**********
Veroilmoitus laadittu taudintynkää potiessa.
Olipa harvinaisen kätevä=kätsä juttu, tuo vuosittainen painajainen, netin kautta: lähes kaikki tiedot oli verottaja sinne jo valmiiksi haalinut, sen kuin muutamia kohtia oikoi ja lisäili.
Nyt ei tarvitse enää sitäkään sirkusta keväisin painajaisena odottaa.
Yhden puutteen havaitsin: edellisen vuoden veroilmoitus ei siellä ollut katsottavissa.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Usko Viitanen - kukkulan kuningas 39

Toinen Usko Taitelijakukkulalla eilisen jälkeen, Orimattilassa syntynyt Usko Viitanen (1928-2005) otsikolla Vankilasta kirkkaisiin saleihin. Oopperalaulaja. Baritoni, joksi Jussi Jalas muokkasi tenorin.

Nuoruuden levottomuudessaan kolmen pojan koplassa muutama murto: pastilleja, ranskanleipää, kinkku. Oli sota-aika, Lahti oli kuulu ankarista tuomioista: tuomiona kuusi vuotta vankeutta, joista kärsi kaksi vuotta.

Hänellä oli ääni!
Koloratuurilaulaja Lea Piltti jopa pelkäsi ottaa koulutettavakseen ääntä, joka oli niin luontaisen kauniisti soiva, jottei vain sitä pilaisi.

Verdin Rigoletto on Viitasen bravuuri - siitä hänet muistetaan. "Kyllä minä muutakin lauloin kuin Rigolettoa, mutta se on jäänyt ikään kuin tavaramerkikseni, eikä minulla ole mitään sitä vastaan."

Usko Viitanen oli sitä mieltä että ooppera on parhaimmillaan taiteista suurinta mitä olla voi: siinä yhtyvät näyttämötaide, musiikki, kuvataide ja runous.

Pro Finlandia 1973.

***********

Kolmatta päivää räkätautia potemassa, sinänsä ei hassumpaa: on aikaa melkeinpä mukavimpaan - lukea ja kirjoittaa, mitä sitä muuta tässä iässä! Pieni silmänisku kumminkin: ;).

Aika siirtyä Laxnessin pariin. Tyttö kirjoitteli että 'hommatkaa Halldór Laxnessin Pitäjänkertomus, se kertoo juuri tästä meijjän kylästä'. 'Sitten on tutumpaa kun tulette.' Pian on lähtö sukulaisista läheisimpään, joka kuitenkin kauimpana elelee.
Mosfellsdalur on Sammaltunturinlaakso, jonnekin ja jotenkin sinne päin.
Ja meneehän telkussa Femillä parhaillaan rikossarja Islannista: maiseman takia kolme osaa olen katsonut, yksi osa vielä jäljellä: Ylitse muiden -

Osa 3/4. Toimittaja Einar ja kuvaaja Jóa tekevät reportaasia erään näyttelijän salaperäisestä katoamisesta. Samoihin aikoihin eräs nainen putoaa veneestä oudoissa olosuhteissa. Islantilainen rikossarja

Ylitse muiden (1

Jännä miten on ykshailee mikä juoni on. En juuri juonen takia vaivaudu katsomaan jos en lukemaankaan. Saa juonta olla mutta mieluummin jotain muuta. Toisen silmäniskun paikka ;)

Osa 3/4. Toimittaja Einar ja kuvaaja Jóa tekevät reportaasia erään ...

ps
Päiväposti kantoi odotetun, jotakin kaunista ja herkänsuloista jo kirjan ulkoasussa - ja entä nuo sisäkansien kaunolla kirjoitetut kirjeet Volterilta Hiljalle ja Hiljalta Volterille!!! Vau vau vau!
Eli käsissä nyt
Laura Kokko: Volter ja Hilja - Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoa "Ovat sanasi niin uin valoa minulle" Kirjapaja 2013

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Usko Meriläinen - kukkulan kuningas 38

Musiikkimiehiä välillä kuvataiteilijoiden ja muotoilijoiden sekaan Taiteilijakukkulalla: Usko Meriläinen (1930-2004) Tampereelta.
Nykykatselijat paremmin tuntevat hänen tyttärensä TV-Kotikadussa näytelleen Lena Meriläisen, joka kirjassa muistelee isäänsä ja isänsä 'vaikeaa' musiikkia, dodekafoniaa, 12-säveltekniikkaa: "Isä sanoi, ettei ole sellaista musiikkia, mitä joku ei ymmärrä."

Meriläinen ei viihtynyt kerrostalossa, vaan hankki talon jossa oli viljelemätön iso piha ja isoja puita. Perunakellariin hän rakensi työhuoneen, jossa istui lähes aina pimputtamassa pianoa; Usko oli luopunut sävellystyössään etukäteissuunnittelusta päästäkseen paremmin intuitioonsa.
Enontekiön Hetan kesämökki oli hänelle tärkeä, siellä sai jutella linnuille ja kalastella.
Syntyneissä teoksissa hän korosti hiljaisuuden merkitystä, tauot ovat tärkeitä: hiljaisuus puhuttelee yhtä lailla kuin ääni.

Isä oli lapsilleen kaukainen.
 "...vasta aikuisena teimme heidän kanssaan sinunkaupat ... isästä tuli Usko ja äidistä Ruti."
Vanhemmiten isä muuttui ja pyrki rakentamaan lämpimiä ihmissuhteita, hänestä tuli lämpöinen papparainen.

Tunnettuja sävellyksiä ovat Neljä rakkauslaulua, Epylion sekä baletti Psykhe. 1995 sai professorin arvonimen ja 1997 hänestä tuli Sibelius-Akatemian kunniatohtori.

****
Kateellisena jäljennän tietoa Usko Meriläisestä - miehen työ on täysin oman käsityskykyni ulkopuolella eli en ole se joku joka ymmärtää. Vaan ei se haittaa. On mukava tietää että ympärillä olisi paljon opittavaa -  mitä kenellekin!

Pietarin matkan jälkeen tässä flunssassa ei nyt tajua paljon muutakaan, mutta kiukuta ei lainkaan: on suorastaan hermolepoa sairastaa aikanaan parantuvaa tautia. SAA sairastaa, ON LUPA pötkötellä vuoteessa, kun työ ei paina eikä ole pakko hilautua sairaana työhön, kuten koko elämän ajan on ollut; melko piinaavia olivat oppitunnit pienessä töhnässä kun lepo olisi ollut poikaa ja paikallaan.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50