Auto kaikilla herkuilla
Perjantaina varmistin CHECK ENGINEN valomerkin syttymisen ennen kuin aloin pakata.
Kaksi moottorisahaa ja kaksi halkaisukirvestä työnsin vaivihkaa peräkomuuttiin, punaisen teräketjupolttoainekanisterikombinaation, sen kaksinokkaisen, rohkenin vielä upottaa uumeniin, sitten piti jo kertaalleen kiepsahtaa varmistamassa, että CHECK ENGINE yhä paloi ja että moiset tavarat menoherralle kelpasivat. Kelpasivat: valo loisti eikä Ladavitsini ollut moksiskaan.
Matkaanlähtö oli saletti, sillä menneistä kesistä tiesin että seuraavasta pakkaustavarasta hän erityisesti piti, suorastaan nautti sen sisällöstä: mustaan jätesäkkiin lapioin sekajätekompostista maaksi hiljakseen muuttuvaa jätetilsaa ja säkin nostin peräteljolle sahojen, kirveiden rintamaan herumaan.
Hyvä ettei hörähtänyt itsestään käyntiin, sen veran kuumana ja kiihkeänä kaveri kävi.
Nyt oli hän suosiollinen vaikka minkälaiselle matkatavaralle, joten ei kuin sähköroikkaa, kumisaapasta, villasukkaa ja hammasharja kyytiin - ja vaimo.
Näin oli Vitsini varustettu kaikilla herkuilla ja mausteilla. Hoplaa!
Kolmattasataa ajokilometriä oli taivalta edessä. Siskon mökille puuta kaatamaan, savotoimaan ja perunamaata lannoittamaan kävi matka. Puhoksen Arppen lehtikuusimetsät menivät, Kerimäen puukirkko meni ja meni Olavinlinna - ooppera-aariat vain kajahtelivat ohikiitäessämme, kun Lada-herra halusi näyttää parastaan, osoittaa kaveruutensa, uskollisuutensa rengilleen.
Sillä oli ns. veto päällä niin että vaimokin jo yltyi kehumaan:
- Tämähän kulkee melkein yhtä kepoisasti kuin minun Mersuni.Ei tuskanhikeäkään, ei mitään maallista vaivaa matkamiehillä! Sen kuin polleana posotella pitkin teitä jätesäkki ikkunasta töröttäen. Olimme varmaan kadehdittavan uljas näky ohiajavien silmissä: päät kääntyilivät, rinnalle päästyään tuijottivat vain silmät ja suut suuret.
- Melkein?!
Ennen Luonterin alkupäätä mäessä sammui ystävämme CHECK ENGINE. Pysäytin välittömästi auton nyppylän päälle pietaryrttien ja lupiinivärikirjon sekaan.
- No mikä sille nyt? puuskahdin. Vaimokin jo vähän värähti, lohduttelin: - Ei hätää, polleni tunnen. Pietään pisutauko. Kun vartin päästä käynnistää jumuutan, niin valo palaa ja kirkkaasti. Usko pois. Soittele vaan jo siskolle jotta kahvivesi varistumaan: täältä kohta kurvattaan...Lintuset lauloivat, Saimaa kimmelsi kauempana. Rullaluistelijoiden letka paineli irvessä ikenin, hyönteisiä hampaissa, sauvat vinkuen ohitse.
Kiersin auton, pöyhäytin kompostisäkkiä, läppäsin oven kiinni ja sitten auki ja kiinni. Heilautin napukkaa vilkkuvan ajonestolaitteen punasäteessä. Ja kuten arvata saattoi: tärähti ajopeli käyntiin kuin paraskin moottorisaha ja valo paloi kirkkaampana kuin koskaan.
Ei se turhaan ollut laskenut, se Kari Vepsän näköinen katsastusmies, pollea katsastuksesta läpi.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
4 kommenttia
365 + 264 + 40 = 669 € auton katsastus
Viime vuodesta viisastuneena, ja Ladavitsini arvon tietäen, en enää tänä vuonna sijoittanut neljäätuhatta vanhaa markkaa autopolleni katsastukseen. Merkkiliike jäi nuolemaan näppejään eikä saanut ruplanruplaa, kun velihopeani mielijohteesta irrotin tallinriimusta ja ajelin kaupuntiloihin.Vuodenpäivät loistanut merkkivalo CHECK ENGINE teki temput kaupungin ohitustien tietyömaan kohdalla, missä piti seisauttaa auto jonon jatkoksi odottamaan pikimiesten päällystyskoneiden tamppaamisnäytöstä: valo sammui yllättäen. Sammutin hätäännyksissäni moottorin. Ladalla ei ole soveliasta ajaa mikäli tuo keltainen valo ei pala, niin olin asian vuodenmittaan laskelmoinut, vaikka huoltokirja kehottaa välittömästi merkkikorjaamoon yhteydenottoa. Eikähän auto suostu kiehumatta muutenkaan paria minuuttia pitempään tyhjäkäynnillä turhan tautta jonossa seisomaan.
Aukaisin ikkunan ja radion, asettelin kyynärvarteni lesosti ikkunapokalle ja viheltelin Mamban mukana kesää, jota vielä on kuin onkin jäljellä: " ... vielä on kauniita päiviä ... ehkä katsastustilaisuuden saaaan ..."
Aikansa viivyteltyään ja nenää kaiveltuaan merkkimies käänsi laikkansa ja sitä sai sitten mennä. Starttasin, ja mitä ihmettä: CHECK ENGINE pysyi yhä poissa, vaikka auto hörähti kevyesti käyntiin. Vuoden se oli palanutkin, kai sen poltin oli kärähtänyt tai kaipasi muuten vain lepoa taikka halusi osaltaan jeesata tulevan katsastustapahtuman sataprosenttisessa onnistumisessa.
Maalarinteippirullan heitin tarpeettomana hanskalokeroon, koska teippiä ei nyt tarvittu CHECK ENGINE -loisteen peittämiseen.
39 € tiskiin, avaimet Kari Vepsän näköiselle katsastusmiehelle, peukalot pystyyn ja kahvipöytään.
Vähän ajan päästä tuli Kari Vepsän näköinen k.mies sisään avainnippua heilutellen ja valitteli: - Eipä suostu polle käynnistymään. Josko omistajaa tottelis paremmin...
Ajonestolaitteen olivat piruuksissaan jo vuonna 2000 keksineet velivenäläiset asentaa autoon, ikään kuin joku Ladavitsin varastaisi, ja sen napukkaa ei ole oppinut heiluttelemaan kukaan muu kuin auton virallinen omistaja, minä. Se kun ensin vaatii oven kiinnipanemista ja avaamista ennen kuin suostuu aukaisemaan ajoneston. Joskus lossissa pitää kiirettä kun pelkkä lyhyt rituaali ei riitä vaan pitää kiertää koko auto ympäri ja taputella peltejä hellällä kädellä, kunnes hän on herralleen suosiollinen.
Rituaalit suoritettuani, pusut moiskautettuani: a hän suvaitsi käynnistyä!
Katsastusmies punoi ja ravisteli, kaasutteli ja jarrutteli autoa, kovinkourin koitteli. Arvelin jo että kohta polle pillastuu ja puraisee haalarimiestä.
Vaan eipä. Vartin päästä k.mies vinkkasi sisään ja suolsi paperin koneestaan ja hymähti: - Ei siinä mittää, ei kun ajelet taas vuoden - millon satut saamaan käyntiin.
- Ihanko totta! huudahdin ja onnesta sekaisin olin pyytää Kari Vepsän näköistä katsastusmiestä laulaa luikauttamaan sen Onnenmaan.
Onneksi kotimatkalla lossissa CHECK ENGINE syttyi jälleen.
Periajatus liipasimella
Saas nähä joutuuko kesän jälkeen PP (ex-SP) luopumaan periajatuksestaan.Päätalon isä-Herkon periajatuksena oli, että 'en sijo ravattia rokkatorven ympärille' ja varaisä-Jakilla periajatuksia oli kaksin kappalein: "... en tempase suoroa kesken toimituksen makureijjästä, enkä venytä tolohoni ympärille kumituppea!"
PP:n periajatuksena on näet näihin päiviin asti ollut paljon Kallen kertomia kultivoidumpi: - Kun oot kasvokkain ihmisen kanssa, päästä ajatuksiisi ainoastaan kaikki hyvä, miellyttävä ja jalo tuosta edessäsi olevasta ihmisestä. Jokaisesta.
Nythän koulun alkuun on enää pari viikkoa ja oikaisuvaatimus (kieltäytyminen) erityisopettajaksi määräämisestä on yhä käsittelemättä. Työnantaja ei tärkeimmiltä kiireiltään ole oikaisuvaatimusta joutanut käsittelemään, vaan ottaa sen esille sitten koulujen jo alettua ja antaa tuon vastarinnan kiiskivanhuksen kärvistellä liemessään siihen saakka - mitäs meni koulusodan aikana väärään lampeen polskimaan ...
Saattaapi olla työläs homma PP:llä säilyttää periajatuksensa, kunhan nokikkain työnantajavoiman kanssa lähitulevaisuudessa kohtaa.
Vaan mitteepä tuosta: se on sitten sen ajan murhe ja siinähän sitten PP:n jalous puntaroidaan.
Vissiin pittää kasvattaa maailman murjomien diktaattorien lailla kunnon partapehko ja hiuskuontalo ja antaa karvan rehottaa niin ettei vastapuoli välttämättä edes tunnista pidätetyn identiteettiä. Istuu siinä kuulustelupöydän takana sitten kuin paraskin Saddam tai Radovan.
Ja mikä on istuessa, sillä ovathan synnitkin vaatimattomampia kuin Husseinilla tai Karadzicilla.
Joukkohautoja ei ole; ainoat kuolemaan johtaneet veriteot teki PP huimuuksissaan penskana, kun piti pojankossien kanssa ilmakolla ampua räksänpoikasia, jotta olisi sakkiin mahtunut.
Elämme jänniä aikoja - verkko on jo kiristynyt: koska tahansa pidätys voi tapahtua.
Sitä ennen nauttii PP, vaikka hampaat irvessä, maakunnan kesäteattereista, puunkaadosta ja lämpenevistä kesäpäivistä kera jasmiinin tuoksuisten suloisesti pitenevien kesäöiden.
Onni - ja monitoimikärrit
Onnilla oli maitokärrit melkein aina mukana, jos oli kesä. Kumiteräsaappaissaan Onni kokoili kyliltä heiniä, vaikka muita eläimiä ei ollut kuin kissoja. Seitsemän taisi olla peruslukemana. Joskus pahimpina pentuaikoina kissoja saattoi tassutella ukkelin tuvassa kolmattakymmentä.Nikita, Ruski, Otto-Ville, Hertta ja Punikki sekä muita Venäjälle kallellaan olevia nimiä niillä oli. Rutisevasta putki-Asastaan Onni väänteli viisarilla itänaapurin asemia kuuluville, Petroskoita sun Aunusta. Sieltä onki lisää ristimänimiä lisääntyvälle kattilaumalleen. Ja kolleista ylin lämmitteli kylkiään kuumana käyneen putkiradion päällä.
Joskus vaan niitä kissoja oli mökin permannolle kertynyt kertakaikkiaan niin paljon, ettei jalansijaa ollut: silloin oli pakko tappaa osa elävistä.
Ei Onni raaskinut tappaa. Onniin nähden kissoja olisi saanut olla vaikka tuhat ja toista.
Aina kun Onni otti kännit ja katosi pitemmäksi aikaa maisemista, se oli merkki että Onnin tytön miehen oli tartuttava asioiden kulkuun. Mielellään ei Eero olisi ryhtynyt tappohommiin, vaan pakko oli mikäli mökin ainoassa pöksässä elää ja olla lasten kanssa.
Pienemmät kissanpoikaset sai hengiltä kun nakkasi liiterin takaseinään. Isommissa olikin sitten omat temmajaisensa. Henki niiltäkin lähti: keltä paksulla puukepillä, keltä kirveen hamaralla, keltä viholaissäkkiin työntämällä ja säkkiä seinään paiskomalla. Joiltakin sitkeimmiltä lähti nirri vasta kun upotti järven pohjaan kivi pussissa.
Onnin palattua retkiltään oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onni tarttui kumipyöräkärriin ja lähti pussihousuissaan keräilypuuhiin; oli ajan kanssa ja tuli takaisin kun tuli joko heinäruko tai risukuorma lavetilla. Risuilla lämmitti ulkopadassa kuumaa vettä, heinät levitti alustaksi mansikoille tai kokosi haasiaan kuivumaan.
Joskus saattoi keruumatka yllättäen mennä vinoon ja överiksi jos, ja ihan tilapäisesti vain, keräilijä poikkesi kyläkahvilaan kaljalle: hetipian oli joku sekoja lantraamassa rapakaljaan, löröttelemässä kirkkaampaa väkiviinaa vahvistukseksi. Jalopuinen rammari kahvilan nurkassa kiertää rätisteli milloin Puuseppä-humppaa milloin Malmstenin Aallokkoa. Onni kaivoi huuliharppunsa povitaskustaan ja yritti puhallella perästä.
Jossain vaiheessa sitten kahvilanpitäjä nosti veltoksi valahtaneen Onnin maitokärriin ja sitoi kärrin nuoralla pyörän tarakkaan - vuorossa oli ns. asiakaspalautus eli kotiinkuljetus. Joku selväpäisimmistä astui polkimille Onnin soperrellessa: - Taimin luo naisiin vie ...
Onni oli pienenläntä luinen mies. Kevyt hänet oli kahmaista syliin ja asetella kärriin retkottamaan. Lippalakin kun muisti vielä sipaista pois putoamasta, niin sai näkyviin Onnin komean kaljun ja harmaan kiharaisen sädekehän.
Kalju kiillellen keikutteli ukko kyytiläisenä perille asti rinteeseen. Porstuan lattialle sai jäädä, ja siitä sitten ajanoloon kampesi Onni itsensä omin voimin kynnyksen yli seslonkiinsa talteen.
Ilovaarasta viimeinenkin helmi töngitty
Nyt kun Ilovaaran kaivoksen alasajo on kuitenkin täyttähäkää menossa oli upea yllätys löytää sen uumenista viimeinen helmi: Vanhishan sen sieltä loppujen lopuksi kaiveli ja suurta jalouttaan osoittaen ojensi briljantin blogipottuuni sille jolle se kuuluupi …
http://vanhanaikainen.blogit.k…rin-juttu/
Taidan kiikuttaa sen tuonne Talvivaaran kaivokseen, jos se sitten innostaisi ja kiirehtisi siellä kaivostoiminnan alkumetrejä. Sitä ennen kiinnitän sen kuitenkin omaan CiVikiini.
Vaikka kyllä nämäkin helmensä ovat ansainneet:
- http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/ Vain paras on kyllin hyvää, tuplana saakoon Vanhis briljanttinsa, sillä harvoin fakkiuteen liittyy näin lavea huumorintaju.
- http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/ Uuttera sudokuri.
- http://erkkijormanainen.blogspot.com/ Tyyntä tunnelmaa ja mielentilaa.
- http://jutta.blogit.kauppalehti.fi/ Mielikuvia ja kuvia.
- http://mustikka.blogit.kauppalehti.fi/ Asianlaidassa empaattisesti.
- http://miiamagia.blogit.kauppalehti.fi/ Mualimoo nähtävillä.
- http://blogit.hs.fi/paatoimittaja/ Reetta Meriläisen blogi: tavantaneli saa helpoiten yhteyden etäisiin ja muutenkin tavoittamattomissa oleviin päätoimittajiin. Reetta on täältä lähi-idästämme lähtöisin. Inhimillistä lämmön hehkua. Puhui pääpuheen Tonkkakuninkaallisille…
- http://jousimies.blogit.kauppalehti.fi/ Eevasta kiitokseksi. Nautittu on.
Säännöt:
1. Voittaja saa laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta sen sait.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia sen saajiksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Eilispäivän näpyt ja nyppimiset
- ylösnousu
- vessassa ei paperinpaperia
- silmälasista lensi ruuvi
- orapihlaja-aidan pistävät piikit
- puutarhasaksien mutteri putosi ja katosi
- telineen laho jalka
- iloinen naurunpyrskähdys maantieltä
- nokkosen polte
- verannon iso matto tuulen viikkaamana
- kärrin rengas lutterona
- jouluvalonjohto poikki pensassaksilla
- ketsuppi loppu
- pään jysäys tallin oven yläkamanaan
- itikat kaivolla
- vasta toisella tikulla syttynyt vesipadan tuli
- pyykkipojista kapelo
- juomapönikässä haaleaa vettä
- löylyä jäi harakoille
- maatameno
Ounakselle mökki
'Lapissa kaikki kuksii nopeasti...'Se on pakko. Nopea kaato, kahvia siis, tauolla kuksaan, naamaverkko auki ja muutamalla hörpyllä kuksa tyhjäksi. Ja salamana verkonläppä kiinni.
Ja katso: kuksittu oli! Eikä mäkärän mäkärää miljoonamiljoonista mäkäröistä kuksassa, ei suupielessä. Ja kahvi silti mahassa nautittuna.
Vauhdilla kohosi raavaiden käsivarsien voimin Käsivarteen Ounakselle Tepon hirsimökki: paksut seinät ja vesikatto. Pätee sateensuojassa Tepon muorinsa ka' sisähommia jatkaa jykertää.
Lapin kirvesmiestä suorastaan huvitti ripeä talkootahti ja poislähtiessämme virnuileekin tumma lapinmies viikon kellonympäripäiviä ahertaneille: - 'Normaalilla' talkhooporukala olisi ollu muutakhii ohheispuuhaa ... ja hittaampi tahti...
Vaan mepä laadimme viikoksi aikataulun, joka piti ja päti, jo matkalla pohjoiseen:
Yksinkertaisten miesten yksinkertaista uurastusta. Pari pientä asiaankuuluvaa putoamista tellingeiltä sekä yön valoisuuden ihailua ja tietysti noiden samperin sääskien manailua ja huidontaa.
- 6 ylös makuulta
- 7 peräprutkulla järven yli ja hakkina työnlaitaan
- 19 peräprutkulla järven yli ja iltasyönnit ja saunat
- 23 alas makuulle
Ei uutisen uutista, ei tiedonmurenta maailmalta.
Vasta paluumatkalla itään lävähtää eteemme tieto: Karpelan Tanjalla on uusi mies.
Ja jotta dogging on kuulemma nyt stadilaisten kuks - jotenkin mennee tuo alkulaulu sitten:
'Stadissa kaikki dogsii nopeasti...'
----------------------------------------------------------------------------------------" - Niin tähän elämään sisältyy enemmän muita aineksia kuin järkeä. Järjen kannalta ei elämä olisi sen vaivan arvoinen mitä eläminen vaatii ...- Terve elämä ei ole mikään vaiva. On vain tyydyttävä siihen mihin eläin tyytyy: olemassaoloon." Haanpää, 1931: Noitaympyrä
( ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi :) )
Koulunkäyntiavustaja kyökin puolelle
Taas sitä pelkkää tylsää faktaa reality-sarjassamme, jossa tosin, tapani mukaan, en enää millään jaksa pitäytyä pelkässä rutikuivassa asiassa, trilogian päätösosa IIIPaitsi että menetimme koulukeittiön, menetimme pesuveden mukana koulunkäyntiavustajan: koulunkäyntiavustaja komennetaan näet päivittäin kolmeksi tunniksi keittiöhommiin. Pääasiassa juuri niiksi tunneiksi, jolloin pikkuoppilaat koululla oppia saavat.
Eli alaluokkalaiset jäävät oppimisessa avustajatta ja saavat syömisessä avustajan. No onhan se niinkin että ruoka on tärkeämpää kuin oppi.
"Jokin tärkeysjärjestys sentään tuollakin koululla on oltava!" lienee joku jossakin kauempana koululta vihoissaan purnannut: "Tytöllähän on hygieniapassit ja kaikki edellytykset entisen ammatin mukana tuomat."
Koululla ajateltiin toisin ja surraan menetystä, sillä tuntiopettajavaateesta oli koulun lakkautustohinassa luovuttu juuri siksi, koska koulunkäyntiavustaja oli kaavailuissa suunniteltu alaluokan apuopeksi.
Koulunkäyntiavustaja on työnkuvamuutoksesta eri mieltä ja oli tehnyt hänkin oikaisuvaatimuksen kesäkuussa, mutta senkin oikaisun käsittelevät vasta elokuussa koulun alettua.
Ei. En minä valita, kunhan ihailen logiikan jatkumoa. Loistavaa!
Näin trilogiatragedia on päätöksessään - eiköhän näillä jo potkut opettajavanhukselle irtoa!
Myhäilen kun tiedän, että tätäkin juttua lukee puolet noista pahoista päättäjistä. - Terve vaan terve, teille!
Mistähän johtunee, etteivät ne ikinä vastaa. Salaa katsovat, kuuntelevat, kurkkivat ja tirkistelevät, sitten kokoontuvat rankaisemaan. Tulee taas mieleen se entinen Njeuvostoliitto tai Viru-hotellin kuuntelulaitteet - jostain syystä. Silloinhan rangaistus tuli pienellä viiveellä mutta tuli varmasti jos esivaltaa arvostelit. Eppäilen että samat on sävelet näillä.
Mukavia matteja, heikkejä ja sirkkoja nämäkin luonnossa, vaan annapa heille valtaa, niin muuttuvat koppaviksi kovanaamoiksi - mutta ei hättää: on tämä opettajasetä näitä tämäntyyppisiä luokankingejä joutunut monta kertaa toppuuttelemaan.
Kuntatyönantajia nämä edustavat, ja kuntahan olemme me: meidän palveluksessa he ovat - meitä varten, meidän, ei itsensä, parhaaksi. Muistaisivatpa vain sen juonikäänteissään.
Vaan nytpä pistän pyssyt pussiin, paperit pinkkaan ja Bunyanin seinälle ja vielä mäkäräverkon päähän lätkään. Poistun viikoksi Lappiin erämaajärven rannalle rakentamaan hirsimajaa ystävälle; heitäkin kumma kyllä vielä jokunen on - noissa päättäjissäkin!
"Mutta minä sanoin, että elämä ei saa olla yhtä työn jonotusta. Ihminen on myöskin huvitusta halaavainen, lepoa, hetkautuksen paikkoja rakastava." Haanpää, 1937:Lauma - Taiteen voima
Koulukeittiö lakkautettiin vaivihkaa
Siis taas sitä pelkkää tylsää faktaa reality-sarjassamme, potkuihin johtavan trilogiasarjan osa IITuskin päätösmuste koulun säilymisestä oli ennättänyt valtuuston printtipaperissa kunnolla kuivua, kun koululta vietiin keittiö. Koulun hiljainen alasajo, ja rapauttaminen, käynnistyi huomiota herättämättä heti kesälomien alettua.
Ja mikä huvittavinta, minusta, tietysti, saatiin syypää: ''... koulunjohtajalta on kysytty näkemystä ruuan kuljettamisesta koulukeskuksesta koululle, hänen mukaansa järjestely on mahdollinen ..." Noin luki lautakunnan päätöspohjustelussa. Ikään kuin mielipiteelläni olisi mitään virkaa tai painoa ollut tuon luokan asioissa viimeisen puolen vuoden aikana. Mahdollistahan tässä maailmassa on kaikki, jopa soppatykki - mutta silti:
- En tunne tuota miestä, hymähdin lakonisesti päätöstasiakirjaa lukiessani.
Eihän minulta kysytty koulukeittiön siirtämisestä mitään, vaan kysyttiin kantaani koulukeittiön siirtämisen tutkimisesta. Eikä minulla tutkimista vastaan mitään ollut, kuten ei ollut muillakaan opettajilla, joilta asiaa aiemmin oli kysytty.
Niin lähti keittiö kaikkine kapustoineen keittäjineen.
Olin yksitoista päivää (6.6) ennen kokousta, jossa lautakunta koulukeittiön lakkautti, välittömästi muistion saatuani lähettänyt koulutoimistoon, kunnanjohtajalle sekä lautakunnan pj:lle selväsanaisen oikaisuviestin palaverimuistiosta:
" KT
muistio tuli juuri.
'KTJ kysyi, olisiko koululla mahdollista siirtyä jakelukeittiöön ja lähdetäänkö asiaa selvittämään?KJ ilmoitti, ettei hänellä ole mitään jakelukeittiöön siirtymistä vastaan.'Tuossa kohden sanoin ettei minulla ole mitään asian selvittämistä vastaan. Sen sijaan täytäntöönpanosta ei ollut mitään puhetta.kj"
Vaan eipä se tuossa kokouksen lakkautusperusteluissa näkynyt hiertämässä kenenkään silmiä.
Näin voitiin sitten kylille ilmoittaa, että koululta on tullut signaali: keittiö pois joutaapi ...
Aika uskottavaa, että juuri toimintakykynsä turvannut koulu moisia toivahduksia olisi lähetellyt.
---
Varmaan tässäkin asiassa, jos nuorempi olisin, olisin hätkähtänyt ja seinille kiipeillyt. Nyt kohautin vain kulmakarvoja ja huokaisin, jotta minkäpäs mahtikoneistolle mahat. Vailla kunnon kiukkua korkeintaan mummomaisesti meinottelin: - Vai silleen ne nyt. Vai tämmösen pahkeiset nyt keksivät piän mänöks.
Sittenpä kohta hiukkasen nyreänä jo tartuinkin Bunyaniini ja ajankuluksi ja lohdukkeeksi lueskelin, tutkiskelin pensistyneenä toista munkkirasvoissa käristettyä lajitoveria:
"Kiusaaja saattoi tulla kimppuuni myöskin tämäntapaisilla peljätyksillä: Sinä kyllä kiihkeästi kaipaat armoa, mutta minäpä intosi jäähdytän ... Minä pensistytän sinut huomaamattasi, aste asteelta, vähän kerrallaan. Mitäpä välittäisin, sanoi hän, vaikka kestäisi seitsemän vuotta jäähdyttää sydäntäsi, kunhan sen vain lopuksi teen? Jatkuva keinutteleminen uuvuttaa itkevän lapsen uneen. Minä tahdon pitää tiukkaa peliä, mutta päämääräni tulen saavuttamaan. Vaikka sinä olisitkin hehkuvan kuuma tällä hetkellä, voin minä sinut siitä tulesta temmata. Sinä tulet olemaan sangen kylmä ennen pitkää."
Työpaikka alta - uran loppuhuipentuma
Tällä kertaa, aikaisemmasta poiketen, kirjoitan pelkkää faktaa, vailla kaunokirjallista ambitiota. Tylsää. Potkuihin johtavan trilogiasarjan osa IAallonpohjassa tässä kynnetään, mutta toisaalta kun ikääkin on - osaa suhtautua. Ei tässä tule ei vilu ei nälkä, tekivätpä mitä tekivät päättäjät.
Kunniakas 35-vuotinen ura (-1 sairauspäivä) katkeaa kuin kananlento, mutta olisihan se kahden vuoden päästä loppunut joka tapauksessa. Jos aikaisemmin tämä nitistäminen ja niistäminen, kymmenenkin vuotta takaperin, olisi tapahtunut, olisi se ollut kova isku ja tullut orpo olo, suru puseroon ja mielen vallannut epävarmuus: enkä osannut, eikö minusta ollut opettajaksi.
Nyt sen sijaan rauhallisena kyselen: noinko vähän ne antavat arvoa kokemukselle, ammatti-ihmiselle, osaajalle, joka kuitenkin tietää rajallisuutensa eikä ota vastaan tehtävää, jossa joutuisi ponnistelemaan yli voimiensa, äärirajoilla jokaikinen päivä. Terveydellisistä syistä kieltäydyn wpw:ni muistaen.
Iän myötä on kyllin oppinut jakamaan voimavaransa oikein. Ei ole tarvetta enää pullistella tai näyttää kenellekään. Tekee osansa, lepää aikansa, se riittää itselle ja se riittää lapsille, mutta kun se ei riitä työnantajalle niin laittakoon sitten pois.
Aurinko helottaa, kesä on kuumimmillaan ja olisi nautinnollista olla.
Saas nähdä mitä tuleman pitää.
Eilen nimittäin tuli koulutoimenjohdolta tyly maili: 'Asiasi ratkaistaan elokuussa koulun alettua.'
Vasta. Silloinhan se on myöhäistä.
Oman kieltäytymiseni erityisopettajaksi määräämisestä ja koulun johtajan tehtävästä irtisanoutumiseni elokuun alusta olin jättänyt jo kesäkuussa. Haluni jatkaa luokanopettajana ilmoitin siinä samalla.
Vaikea uskoa että noin voi vastuullinen koulutoimenjohto menetellä: valitus/oikaisu on tehtävä kiireellä kahden viikon kuluessa päätöksestä ja sitten oikaisukäsittely kuitenkin on joskus puolentoista kuukauden kuluttua. Se ei ole kenenkään etu, ei ainakaan koululasten. Sillä mistä ne koulun jo alettua opettajan tempaisevat kun itse en missään tapauksessa määrättyyn tehtävään kykene, enkä siis suostu.
*
Jostakin syystä sitä tarttuu uskonnolliseen kirjallisuuteen mieluummin kuin Iltasanomiin silloin kun tuuli tuivertaa. Tämänkertaisessa aallokossa luen John Bunyania, en hänen kuuluisintaan, Kristityn vaellusta, vaan omatekemäänsä elämäkertaa Ylenpalttinen armo - syntisistä suurimmalle 1660-luvulla vankeudessa kirjoittamaansa. Näkyy suomalainen painos painetun vuonna 1927.
Hätkähdyttää, miten viheliäiseksi ihminen-Bunyan onkin voinut itsensä tuntea - itse en ole lähelläkään tuota rypyä; ylpeyskö estänee ...
Vaan vielä enemmän hätkähdyttää hänen ihmettelynsä siitä, miten murheellisiksi ja masentuneiksi ihmiset tulevat turhanpäiväisistä asioista, ulkonaisista tappioista, kuten puolison ja lapsen menettämisestä."Oi Herra, ajattelin minä, kuinka paljon huolta onkaan täällä noin pienistä asioista!" huokaa John ja jatkaa: "Kuinka etsivätkään muutamat lihallisia asioita ja kuinka murehtivat toiset niiden menettämistä!"
Pieniltä, mitättömiltä tuntuvat Bunyanista nuo meistä suurista suurimmat asiat sen rinnalla kun hänen oma sielunsa on nääntymässä, kuolemassa ja joutumassa kadotukseen ...
Siinä sitä tipahti taas lisäripaus suhteuttamisoppia meille matosille.
(PS Olipa harvinaisen hankalaa ja vaikea puhua silkkaa tosiasiaa: lienee aluillaan realitysarja, josta tuskin ehjin nahoin, kuivin jaloin, jaloin sieluin on mahdollista selvitä. Pysykää kanavallla, käykää potulla!)
"Kun huomaamme epäinhimilistymisen laajuden, emme voi olla kysymättä, onko inhimillistyminen uskottavasti mahdollista." Paulo Freire: Sorrettujen pedagogiikka
Puolen vuoden saldo - K100
Vielä talvella uutta lukuvuotta aloittaessamme ei ollut aavistustakaan mitä 110-vuotiselle, 70-oppilaiselle Ilovaaran koululle tuleman piti. Kaikessa rauhassa tammikuussa joulun jälkitunnelmissa avasimme opinahjon ukset ja survaisimme iloisin mielin suksemme kohti vaarojen rinteitä.sipasepas: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Helmikuun lopulla ensimmäisen kerran koulun historiassa joku ylenkyläläinen toiselta puolen pitäjää otti oikein lehdessä kantaa koulun lopettamisesta. Siitä lähti vyöry, joka päättyi toukokuun lopulla yhden äänen niukkaan säilymisvoittoon. Olimme onnellisia ja sopuisia ja luulimme että kaikki on siinä ja siitä vaan elävästi eteenpäin syksyn tullen. IsoVihan aika oli oleva lopullisesti ohi.
Vaan eipä. Alkoi PikkuVihan aika, joka yhä jatkuu, ja nopeassa tempossa parin ensimmäisen lomaviikon aikana ympäristöön sinkoili toinen toistaan hurjempia tietoja.
Mutta koska tämä on oma päiväkirjani, oma blogipottuni ja arkaluontoisista asioista, tosin osin fiktiivisistä, koostuva ja koska kirjoitan vain tuleville omaisilleni, sukupolville jälkeen sp:n todisteeksi millaisessa myllyssä heidän esi-isäraukkansa on elänyt, lätkään tähän kohtaan sen leiman, jonka jokaiseen saldoyhteenvetoon olen lyönyt: K100
Tästä eteenpäin lukeminen on ankarasti kielletty!
Lukuhelmeksi nostan tällä haavaa saarnaaja John Bunyanin elämäkerrasta Ylenpalttinen armo esipuhekatkelman:Ilovaaran koulun säilymisen jälkeen on tapahtunut merkillisiä ja merkittäviä asioita kahden ensimmäisen lomaviikon aikana. Opetustoimen operatiivinen johto merkittyään eriävän mielipiteen lautakunnan pöytäkirjaan koulunsäilymispykälään, on ikuisesti mielipiteensä vanki ja toimiva sen mukaan. Esityksiä ja päätöksiä ja määräyksiä on sadellut pilvin pimein kuin heinäsirkkoja egyptinmailla:
koulun keittiö lakkautettiinkeittäjä siirrettiin keskuskeittiöön - vastoin tahtoaanruuanjakajaksi ja tiskaajaksi määrättiin koulunkäyntiavustaja - vastoin tahtoaan1-2 luokka jäi nän ilman avustajaa vaikka välineaineissa olisi välttämätöntäkoululta kysyttiin vain keittiösiirtämisen tutkimislupaa, johon suostuttiintilalleni valittiin uusi vieras opettaja kiireen hötäkässä muualta vaikka meillä olisi ollut oma viimevuotinen, nyt työtönminut määrättiin erityisopettajaksi - vastoin tahtoani, terveydellisiin syihin, wpw, vedoten kieltäydyin; erityisopettajaa etsivät silmänlumeeksi parin viikon ajan kesökuun alussa, vaikka koko kesä olisi olut aikaa hakeahassuinta koko prosessissa: uusi ope haki erityisopettajan virkaa - häntä ei valittu; minä en hakenut erityisopettajan virkaa - minut valittiin!oikaisupyyntöihin ei ole reagoitu mitenkäänkaiken tuon sotkun jälkeen koulunjohtaja, minä, irtisanoutui tehtävästään ...
Liikunta tässä tohinassa on jäänyt väliin, minkä nyt sydän ravaa tuhatta ja sataa holtittomasti ja olo on kuin katuporalla.
Mutta parhaani tein, enempää en voinut. Kivittäkööt, jos kerran iloa heille siitä on, varpailleastujaansa.
"Jumala ei turhaan minua kiusannut, enkä minäkään turhanpäiten joutunut pohjattomaan kuiluun, niin että helvetin tuskat minut valtasivat. Senpä vuoksi en myöskään tahdo vain leikillä niitä kuvata, vaan yksinkertaisesti esittää, niinkuin asiat olivat. Se, joka siitä pitää, käyttäköön sitä hyväksensä; se, joka ei pidä, laittakoon paremman. Jääkää hyvästi.Rakkaat lapseni.Maitoa ja hunajaa emme tässä erämaassa saa. Jumala olkoon armollinen teille, ja suokoon ettette olisi hitaita rientämään maata omistamaan. John Bunyan."
