Anteeksi ruma otsikko.
Vaan minkäs mahat, kun tuommoinen on kirjan nimi isolla punaisella, pienemmällä mustalla Maailmanhistorian pahimmat täsmennettynä.
Jotenkin ei vain sytytä käännettynä; jos englantia osaisi, kääntämätön kieli voisi upota paremmin. Nyt sanaleikit, kielikuvat ja vertaukset vähän lonksahtelevat. Eikä aikamme sankarista, tuosta itäisen naapurin eilen viidenneksi kaudeksi presidentinvirkaan astuneesta miehestämmekään halaistua sanaa, edes mainintaa!
Vastenmielinen kirja.
Silti koukuttavaa tietää totuus homo sapiensisista, joka ei ole tainnut pahemmin kehittyä = jälleen katse itänaapuriin.
Viittaus: Kaksinaama. 😔
 |
| Bazar |
Eppäilyttää, ja hirvittää, siis koko opus.
Vähän vaille kun on lukeminen, parempi pitää vielä loppumölyt mahassaan ja olla kommentoimatta Kolumbuksen konnuutta, Iivana Julman ja Pietari Suuren sikailuja, puhumattakaan tavan tuntemattomien pitkälle vietyjä raakuuksia.
Esimerkiksi ja malliksi nostettakoon vain tuokin Kaarle II -kuninkaan palkkaama juoppo pyöveli ja hänen touhuilunsa kansan parissa 1600-luvulla: Jack Ketch kun halusi tiristää asiakkailtaan lahjuksia ja rahaa ennen teloitusta luvaten sitten vähemmän tuskallisen kuoleman napsauttamalla hengen pois suitsait sukkelaan. Ripustamiset ja hirtto pikana, samoin jälkikäsittely suolisteluineen ja paloitteluineen.
Kukaan ei halunnut kokea lordi Russellin kohtaloa pölkyllä:
"Ketch osui ensin Russellia olkapäähän ennen kuin sai hänet lopulta usealla iskulla pois päiviltä. --- Silminnäkijöiden mukaan Ketch joko oli tyrinyt teloituksen tahallaan (kaiketi pyövelialaa vaivaa sen taipumus houkutella paskiaisia), tai sitten hän oli humalassa, sillä teloitus oli vain lyhyt tovi kokopäiväisen kännäämisen lomassa."
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
tänään
Taina Saarikivi: Lihan värinä - Esseitä äänestä, surusta ja ilosta
