Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milja Kaunisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milja Kaunisto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kaksinaama


En pidä keinotekoisesta väkivallasta. En katso väkivaltaelokuvia. Enkä mitään rennymäistä voi sietää. Puistattaakin.
Silti LIVEnä katson jääkiekkoa, härkätaistelua, nyrkkeilyä ... potkunyrkkeilyssä kulkee raja: EI.

Melkoinen kaksinaama tässä.

Lukemisessa vältän väkivaltaa: mikä onni törmätä Gionon puunistuttajan kaltaisiin tai niin kuin nyt tähän Lehtosen Lintukotoon, sitä ennen Onnen poikaan.

Silti hyvin näyn sulautuvani myös Rabelais'n Gargantuan hurjiin Piccrocholen kakkusotureihin ja väkivaltaiseen munkkiin, Johannes Lihanhakkaajaan, varsinaiseen sapelinkalistajaan, mistä näyte alinna**.
Kuin myös sujahtavani pyöveli Sansonin housuihin ja hänen apupoika Isidorensa mestaus-, teloitus-, tappotouhuihin Pariisin kapisilla vallankumouksen sekasortoisilla kujilla!

Melkoinen kaksinaama, todella!
Nopeastipa sivistyksen pintakuorrutus on raaputettu pois, tai veke.
Sitä jotenkin turtuu ja hyppää mukaan ihan niin kuin aikoinaan Danten Jumalaisen Helvetti-osastoon.


François Rabelais (1494-1553) -WP
Milja Kaunisto (1976-)
kuva Marek Sabogal

Saapas nähdä mitä tästä kehkeytyy kun jatkaa Kauniston, mikä ristiriitainen nimi,  Luxuksen lukemista rumuudesta - tuntuu vaan niin hiton mielenkiintoiselta, niin minkäs sille mahtaa:

      "Yhdellä nopealla sihahduksella miekan terä iskeytyi Charles de Boucardin kaulaan. Kreivin pää lensi uljaassa kaaressa minua kohti verta suihkuten ja laskeutui jalkoihini. Nostin pään hiuksista ja kohotin sen kaiken kansan nähtäväksi, ja väkijoukko puhkesi korviahuumaavaan huutoon."  
    pyövelin apulainen
Isidore

       **"Ja varoittamatta hän mukiloi heitä niin voimallisesti, että sai heidät ymmälle kuin porsaslauman lyöden pitkin ja poikin vanhaan miekkailutapaan. Toisten aivot hän murskasi, toisten kädet ja jalat hän katkaisi, eräiden niskat hän väänsi nurin ja joittenkin munuaiset hän survoi muhennokseksi; hän murskasi heidän nenänsä, löi heidän silmänsä keltaisiksi ja sinisiksi, halkaisi heidän leukaluunsa, löi heidän hampaansa kurkkuun, rusensi heidän lapaluunsa, pirstosi heidän sääriluunsa, löi lanteet sijoiltaan ja murskasi kyynärluut. Sitä joka koetti piiloutua pitempien viiniköynnösten turviin, hän pirstoi koko selkärangan ja piiskasi häntä kuin koiraa.
Jos joku yritti pelastautua pakenemalla, hän löi niin voimakkaasti siihen kohtaan, missä niskaluu liittyy päälakeen, että pään luut lentelivät siruina ylt'ympäri."  
munkki
Johannes Lihanleikkaaja

Niitä fiksuja tyylikkäitä ranskalaisia kaikki tyynni, niin pyöveli kuin munkkikin!

Kaksinaama, ei epäilystäkään, tässä!
hiihdot 10 km/80 km//€


lauantai 16. tammikuuta 2016

Ranskalaista pullaa

"Honi soit qui mal y pense."

Lintukotoa kaikessa rauhassa luen ja yhdenäkin sieppaan fraasin kuin pääsky hyönteisen. Täysin pimennossa ollut lause pulpahtaa esille: oon tuon joskus kuullu ja rallatellu sitä ranskaksi petäistönä lausuen, vaan mikä lienee; vähän niin kuin tätä silloin tällöin mieleen työntyvää Bergh-Kallion runonpätkää aina veivailen: - Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks - kauniimpi kalliimpi on mulle mun syntymämaa!

Paraskin patriootti! Mutta komealta se silti kalskahtaa, luihin ja ytimiin uppoaa, tuo runo, joka löytyy täältä jos oikein kaivelee.
Encore, tuo alun ranskalainen, näkyy olevan noiden sukkanauharitarien lausahduksia turhasta häpeämisestä.

Ranskan pullaan tässä on pian tukehtumassa, kun joka puolelta Gallian kukko tuntuu ihan mattina kiekuvan, ranskalla pommittavan.
Lehtonen kesken kaiken kaunista suomalaista kesäpäivää johtaa ajatuksen Ranskaan; munkki, pappi, lääkäri Rabelais'n Gargantua-jätti möyrii parhaillaan opintiellä Pariisissa ja kaiken huippuna posti kantaa luettavaksi Milja Kauniston Luxusta, melkoista möhkälettä pyövelin apulaispojasta Isidoresta, joka on kasvanut valheessa ja hulluudessa.
Onpa mahtavan upea kansi!

Että hyvin täällä korvessa kaukana Ranskanmailta lauantaipakkaspäivä sujahtaa käyntiin, mittarissakin vain -30,8C. Ja eilen tuli varmistettua selusta, tai oikeastaan bottom, kun viimeinkin lumitilanne antoi myöten kolata seinvieret lunta täyteen.

"Näillä mennään!" huudahtais nykykieleläinen.