Koiranvirka

Kummallinen kirja taas kädessä. Herättelee, kun ei aivan tavanomaisesti kirjoitettu eli koottu ole. Karhea, poukkoileva, pahasti viimeistä silausta vaille jäänyt. Silti luettava.

Momentum Kirjat 2024. 330 s.

Toistasataa sivua vasta takana ja tapahtumia ties jo yhtä monta. Mielenkiintoista vilinää: vähän kuin istuisi linjabiilissä ja katsoisi sivuikkunasta ulos.

Ainakin sotaa ja kuolemaa on nähty, kylmän tilan asuttamista, saunan rakentamista, talon ja navetan tietenkin, kaikkine hankaluuksineen aina naulan puutteesta lähtien, juopottelua, häitä, traktorin hankintaa, puoskain tappelua. 

Oikeastaan ei kuitenkaan ole ollut puutetta ja kurjuutta viimeisen päälle, koska ihmissuhteet ja auttamishalu, elämän eteenpäin menemishalu porukoilla kova, eivät siinä vastoinkäymiset hevin väkeä nitistä. Pellot raivataan, vaikka polvillaan.

Ja joskushan se säkäkin kohdalle sattuu. Sattuu metsämaata tarpeeksi vaikka auton ostoon.

Heimo, raataja rankka, perustaa pesueen, ja metsätyöt yhtiölle sekä metsänvartijan homma antavat toimeentulolisän ja sen koiranviran, joka kirjan nimenä koreilee, jos kiroileekin:

 

"Ennen Heimokin kävi miehestä, mutta nyt kun on astunut herran paskaan, niin hänestä on tullut aivan mulkero", purppasevat miehet. 

   Heimo puolestaan työnantajalle loppulitviikkiä tehdessään:

"Työnjohtajan homma on yksi koiranvirka, sillä ylhäältäpäin painostetaan, että pitää tehdä tulosta, Miehillä taas on hermot pinnassa sodan takia ja heiltä kuulet vaikka mitä."

Jarkko Lievonen on kirjoittanut kirjaksi isänsä Tuomo Lievosen muistiinpanemista Rautavaaran Katajamäen kylän tapahtumista. Päähenkilöksi on laitettu Heimo Leinonen; hänen ja hänen perheensä kautta kuvautuu monimuotoinen maaseudun elämänkulku.

Totta ja tarua kiedottu yhteen - totta, kai, enimmäkseen. 

Reilun sadan sivun jälkeen rohkenen jo lausua: Monen monia sattumia ympätty toinen toistensa lomaan. Ei tämä romaaniksi kehkeydy, irtojuttukokelmaksi jää. Kyläkirjaksi, josta rautavaaralaiset tuttaviaan tavannevat - tämmöistä jäynääkin miehisten miesten rantasaunareissulla tekemässä:

" - Anna saippuaa sieltä selkäsi takaa, Lassi pyytää.

Upi laittaa kätensä takapuolensa alle ja antaa kohta jotakin ruskeata Lassin käteen. Lassi hieroo sen huolellisesti hiuksiinsa, jolloin Upi hyökkää kiireesti ulos ovesta. Saunasta alkaa kuulua mahdotonta noitumista.

- Paskapökäleen laitoit käteeni. Se taisi olla velankuittaus tervakusesta jaloviinapullossa." 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Koiranvirka

Kirjavinkit

Maalaiselämää

Einoa ja Mailista, Leinoa ja Janatuista

Kun puut on pilkottu ja timot on maahan kasvamaan ripoteltu eli niitä Kulmunin perunantaimia istutettu, on aika heittäytyä seljällensä upottaviin uniin, vaan niihin päästäkseen ja unikuvia selatakseen on tovi aikaa lueskella.
Ja mikä on lueskellessa kun kaksikin kunnon kirjaa on käden ulottuvilla. Kumpikin täynnä entiaikaista maalaiselämää, toinen totista totta, toinen hassuudella höystettyä.

Otetaanpa mallit ensin toisesta:

"Lehmät tarvitsivat myös osansa, ne piti lypsää ja ruokkia aamuin illoin. Sitten maito piti jäähdyttää, vieläpä ennen meijeriauton tuloa. Ja maitoastiat piti pestä huolella. Siitä työstä ei voinut luistaa, jos mieli, ettei postilaatikkoon ilmestynyt häpeällistä punaista lappua meijerin leimalla varustettuna."

Ja sitten toisesta:

" - Mahtaisiko tuo juoda viinaa?
Se kysymys oli pian ratkaistu. Kumottiin Nallelle ryyppy kurkkuun, ja heti kun oli saanut sen irvistäen nielaistuksi, hän pisti kielensä ulos ja pyysi lisää.
- Katsos veitikkaa! nauroivat herrat. Kyllä se nyt riittää sinulle täksi kertaa.
Nalle oli koko kevään ja kesän asemaherran luona.
Pian ei häntä varten tarvittu enää mitään vitjoja eikä kytkyeitä. Hän oppi ymmärtämään nimensä ja hyppäämään polvelle ja antamaan leikitellä kanssaan. Silloin hän tiesi saavansa maitoa, hunajaa ja sokeria."

Jälkimmäinen palanen on itseään Eino Leinoa ja hänen Vappu Tuomiojan ikihyväksi ihastuttaneesta realisminomaisesta Mesikämmen-satukirjastaan vuodelta 1914. Tai no jaa: Vappu kokikin sen päinvastoin, järkyttyi ainiaaksi.

Ensimmäinen lainaus on tuoreesta Mailis Janatuisen kirjasta Katso minuun pienehen, Perussanoma 2020, johon minä olen ensituntumalta ihastumassa ikihyväksi: 50-luvun nostalgiaa kirjoittajan omakohtaisista lapsuuden kokemuksista, peloista ja iloista maalaiselämän valoissa ja varjoissa.
Niukkaa ja turvallista se silloin oli.
Muistan minäkin tuonkaltaisen lapsuuden samalta vuosikymmeneltä pyykinpesuineen kun 'talvella "akkojen" oli mentävä pakkasessa järven jäälle huuhtomaan pyykkiä avannossa'. Ja entä ne kesytetyt elättioravat ja -linnut!

Siinä missä Eino loruilee ja laskettelee luikuria, on Mailis-tyttösellä totuudellisempaa ihmettelemistä - vaikkapa velipojan harakka, jonka isä oli tuonut metsästä kotiin:

"Sitä syötettiin ja lihotettiin koko perheen voimin. Kerran harakka tukehtui rusinaan, jonka joku sille antoi. Voiko tämä muisto olla totta? Voiko harakka tukehtua rusinaan? Tällaisena minä joka tapauksessa sen kuoleman muistan."

Muistelmista tulee inhimillisempi kun välillä ei muistakaan satavarmasti.

KIRJA-ARVOSTELUT

Maalaiskevätpäivänkulku

 
• uusi sähköliesi/hella, ei keraaminen - edistystä silti; edellispäivähän oli päättynyt puuhellan rinkien ja levyjen sekä koko rautaisen kehikon ylösnostamiseen ja rautaharjalla nokikarstan harjaamiseen, syy moiseen touhuun oli peltien kiinnityöntämisen jälkeinen haju, joka ei johdu liian aikaisesta peltien kiinnilaittamisesta (ei apua: olisiko joku lintu kuollut piippuun)
• peräkärryn valot viturallaan; naapuri aina avulias, ilmoitti oitis, ettei maadoitus näy pelaavan; korjasi kuntoon
• vene vesille, katiska järveen; navakkaa etelätuulta
• risusavottaa samalla reissulla  muutaman ohuen koivunrungon karsinta kassaralla ja käsisahalla, raahuu metsästä ajotienvarteen
• ulkosaunan lämmityksen (vedet korvoon ja lämminvesipataan sankolla pumpulta - siltä kaunottarelta) ohessa halkojen hakkaamista ja pienen pinon rakentelua, välillä hiki välillä holotna
• kellarin ikkuna auki kesäksi; hyönteisverkon paikkaus ja paikalleenlaitto
• alimman porraskiven maalaus
• sauna

Vapaa-ajan viettoon saunan jälkeen; Toinen Kaunareita katsomaan, Toinen Elämäntarinan ja Nuoren Voiman** uusimman numeron kimppuun.

O Ou ja Oolalaa!

❤ siis kaksinhan me päivän ahkeroimme, tunnustettakoon kun kerran pääsi huulilta lipsahtamaan. ❤

💔👅

** näkyy Harry Salmenniemellä ja Jaakko Yli-Juonikkaalla olevan ylipääsemätön ja totinen taisto ja henkilökohtainen vainoriita toistensa (kirjallisista) kyvyistä:

HS: "Ajaudut talousvaikeuksiin, alkoholiongelmasi pahenee, terveytesi pettää, yrityksesi syöksykierrettä ja teostesi asiavirheitä pengotaan laajasti julkisuudessa."

JY-J: "Miksi NV julkaisee tämmöistä? Varmaan näet, ettei Harrilla asiat eivät ole hyvin! Ja on tämä ollut minullekin raskas vuosi. Pyydän, että keskustelu poistetaan lehden verkkoversiosta. Paperilehden osaltahan, ei sitten enään mitään olekkaan tehtävissä."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös