Ja mikäs ettei onnistuisi!
Onnistui kun osoitteen löysi: Eremitaaši.
A siell' Rubensit ja Rembrandit, Mikelangeloakin kyykyllään.
Eikä sitten, sen tuhannen huoneen jälkeen, muuta kuin Päällystakki päälle ja Nevskiä pitkin Gogolin lailla nenäillen, jaartaen toista päätä kohti; puolen peninkuoman mittaiseksi mainitsivat matkan. Ja makasihan hän siellä aitojen ja maksujen takana - itse Dosto liki Šostakovitšin.
Alkoipa olla täynnä pää, joten poispois jo jouti - poispäin kävi askel ja pian kuumana muuttoritie.
Vaan vielä pisteeksi pään päälle tietysti tämä majakka:
A-ma-rettoineen!
Eiköhän näillä eväillä ja voiteilla taas yksi talvi suksita!
ks. Salaisuuksia Ämeriäkkylästä
