Ja mikäs ettei onnistuisi!
Onnistui kun osoitteen löysi: Eremitaaši.
A siell' Rubensit ja Rembrandit, Mikelangeloakin kyykyllään.
Eikä sitten, sen tuhannen huoneen jälkeen, muuta kuin Päällystakki päälle ja Nevskiä pitkin Gogolin lailla nenäillen, jaartaen toista päätä kohti; puolen peninkuoman mittaiseksi mainitsivat matkan. Ja makasihan hän siellä aitojen ja maksujen takana - itse Dosto liki Šostakovitšin.
Alkoipa olla täynnä pää, joten poispois jo jouti - poispäin kävi askel ja pian kuumana muuttoritie.
Vaan vielä pisteeksi pään päälle tietysti tämä majakka:
A-ma-rettoineen!
Eiköhän näillä eväillä ja voiteilla taas yksi talvi suksita!
ks. Salaisuuksia Ämeriäkkylästä
Sepähän onkin melkoinen kulttuuripläjäys olluna, oesiko ihan peräti Louvren luokkaa? Minen ossaa sannoo, kun en ole sen kummemmin Eremitaasissa kuin Louvressakaan käynyt.
VastaaPoistaHyvät näkyy olleen kelitkin!
Se on kyllä meijän mehtäsuomalaisten (jommoseksi ainakin ihteni luen) veleho käyvä jossain enempi ihmisten ilimoilla. Tuossa vaan toissakeväänä kun seisoskelin Mozartin syntymäkodin edessä Salzburgissa, ja sitten vielä kaverin asuintalon edessäkin, niin tuntuipa, että tässä ollaan kulttuuriseuduilla. Ja pitihän sitä siellä linnassakin käydä, tornin aukosta vilkaista ulos ja miettiä, että tässäpä sitä on ollut hyvä turkkilaisia sun muita kellistää...
äej
Poistakerrankin viimeisen päälle hieno sää, yleensä tihkuaa.
Mozart-miehiä teikäläinen, mutta miten käy Äejältä Sosta?!
Voiteet näyttäs ainahi mukiinmeneviltä.
VastaaPoistaej
Poistaja sitten joku vaaleevärikkö laulaa luikautti vielä pihlajanmarjoista voitelun piäle!