Mikä mies?!

'Ilkiö. Lempeä ja lämmin. Antelias ja huolehtiva.'
Määritelmiä Tarmo Mannista (1921-1999) Jukka Kajavan nekrologissa.
Luen Hesarista.
Sen jälkeen kun olen lukenut tämän  35-vuotistaiteilijajuhlakirjan vuodelta 1980.

Kirjan tiedot

Juhlanäytäntönä Mannilla tuolloin Gogolin Mielipuolen päiväkirja, intensiivinen kaksituntinen monologi, jota juhlakalu esitti lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Yhtenä iltana minäkin siellä veljen kanssa Willensaunassa kosketusetäisyydellä ihmettelemässä: mikä epeli! Morkun puolella sitten vieläkin lähempänä.

Toinen melkein henkilökohtainen kosketus Manniin tuli Ratian Jussin kautta, joka istui valoisana oppilaana opetettavanani noina aikoina, ja Jussi aina kehui mikä mahtava leikkikaveri Tarmo oli Armi-mummon mökillä, se hassutteli ja asusteli tuulimyllyssä.

Nyt kun tätä Leevi Korkkulan toimittamaa kirjaa selailen, niin ei voi kuin ihmetellä missä kaikessa Tarmo Manni ennätti mukana olla: klassikkonäytelmissä - yhtenä upeimmista Tšehovin Lokin Kostja - ja klassikottomissa, kymmenissä ja sadoissa. Sekä niiden mukana Euroopan kaupungeissa: Aapona Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Wienissä, Leningradissa ja Moskovassa; Kostjana Pariisissa, Lyypekissä, Berliinissä jne. jne.

Piirros Tarmosta / Kain Tapper

Mikä Ukko Saarijärven salomailta!

Vielä tämä kuriositeetti Kajavan nekrologista HS 25.9.1999:

Hän ei luopunut, ei silloinkaan, kun välit Kansallisteatterin johtoon viilenivät Arvi Kivimaan aikana, muun muassa Mannin julki tulleiden vasemmistosympatioiden vuoksi. Kivimaa tarjosi Mannille näyteltäväksi hevosen takajalkoja. Hän kieltäytyi takamusroolista ja joutui kotiteatterissa lähes hyllylle seitsemäksi vuodeksi.