Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tämä ei ole taidetta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tämä ei ole taidetta. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pahan parissa pakkaspäivänä

Luostarissa ollessani, hmm!, tunnustuskirjalisuuspiirissä istuessamme tuolloin vähän ihmettelin miksi kuvataiteilija, jota en tietenkään hetikohta tunnistanut, otti niin hanakasti ja oma-aloitteisesti kantaa moneenkin otteeseen Kissantappo-videoon tai filmiin: - Ei tuommoinen taidetta ole.
No oli Marjatta Tapiolalla mukana kaksi koiraa - siitä voi ehkä päätellä.

Juuri ja juuri Esa Sariolan romaanista Kuolemaani saakka pahasta, ylpeästä, muista piittaamattomasta darwinselviytymismaailmasta, selviydyttyäni, läväyttää Matti Mäkelä matkalla tohtoriuteen eteen Teemu Mäen, sen Sex and Death -taideteoksen missä kissa tapetaan ja tappaja saa itse tyydytyksen.

Noiden kanssa pitäisi nyt taistella ja mietiskellä, jottako 'taidetta ei voi arvioida vain teoksena, vaan myös tekona'.
Noinko on?
Joutuu kiemuroimaan, ja ihan ensin piipahtamaan
Tieteen termipankissa selvittääkseen merkityksen sanalle abjekti, termille abjektio.

Ei älkää peljätkö, en minä enempää teitä kiusaa;
vaikka näin meinaan tämän loppiaisen pakkaspäivän (-21,4 °C) viettää, eli ottaa Mäkelän Tämä ei ole taidetta - teoksesta lopullinen niskalenkki, niin ei tästä tämän enempää yleiseen jakeluun.

Että kyllä täällä joskus harvoin ihan viisaitakin yritetään olla.

 
__________
*** myös

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Loukata saa, muttei valehdella

Matti Mäkelän Tämä ei ole taidetta -teos puolessa välissä. Salaman Juhannustanssit on käsitelty, jäljellä: Esa Sariolan Kuolemaani saakka; Jumalan teatterin paskanviskuu; Ulla Karttusen näyttelyn Neitsythuorakirkon pornoteltta; Katariina Lillqvistin animaatio Uralin perhonen homo-Mannerheimista ynnä Ylen toteuttama elokuva mustasta Suomen marsalkasta. Niin ja se Teemu Mäen kissantappovideo Sex and Death tietysti. Myös Mäkelän itsensä kirjoittama romaani Kaksi vaimoa.

Jo noista tabun rikkojiksi nokko!

Noilla matskuilla ja noiden eri tulkinta-/vastaaottotavoilla Mäkelä taannoin tohtoriksi väitteli.

Joulun jälkeen olen tässä Juhannustanssit juuri tanssinut, nyt Mäkelän pillin tahdissa, ja sieltä kaivelen arkkipiispa Martti Simojoen puhetuomion Salamalle jotenkin näin sanoen:
- Jeesusta ei ihmisraukka, [Salamakaan], yletykään pilkkaamaan eikä häpäisemään tahi loukkaamaan, kestää sen kyllä, mutta pahinta on horjuttaa uskovaisten uskoa ja pilkata uskonväkeä; eli hyvin huomattavan kansanosan pyhien tunteiden loukkaaminen on sivistymätön teko.
Tuosta kansanopistopuheesta homma karkasi käsistä ja johti rangaistuksiin, jotka Kekkonen kumosi.
Nuo toiset tabut taputtelen toisilla tantereilla.

Näyttäisi nyt, eilisen uutisen mukaan, taivaallisen tahon jälkeen toisen korkean tahon eli poliittisen eliitin horjuttaminen ja loukkaaminen olla kansan mielestä aiheellista.

Eli politiikan ympärille kietoutuneen 'papiston', median ja mediaväen, tulisi kansan mielestä kovakouraisemmin kohdella päättäjiä. Tulisi käsitellä, tiedottaa ja laukoa totuuksista vailla häpyä, toki valehtelematta, vaikka se liikuttaisi ja loukkaisi monia ihmisiä, omaa uskollista puolueväkeä.

Ei muuta kuin kieltä pölkylle!
Millaistakohan kissantappovideota pian saadaan katsella kunnallisvaalien alla? Antoisaa kevättä vaan!



__________
*** myös