Verikokeissa

pitkäperjantain verikirje kaverille

RIP

ke aamulla klo 7.20

Terveyskeskuksessa istumassa verikokeisiin pääsyä odottamassa.

Kahtelen ovi-ikkunan läpi ulos, kun joku hyvin vanha pulska mies tulla köpöttelee rollaattorin perässä pihalta sisälle.

Veju!

• No enpä meinannut miestä tuntea! Milläs asialla liikut?
• Verkokkeisiin tulin.
• Sitten ollaan samalla asialla.
• 
  

Istuuvuttaan.

• Moneltako aika?
• Heti puolelta.
• Sitten siula on eka aika. Miula on heti siun jäläkeen.

Kohta aukeaa ovi.

Poho-Matti astuu ulos laboratoriosta!

• Mites sie sieltä, eihän se oo vielä edes aukI?!
• Tänne piäsöö aina, naurahtaa.
• 
  

Vejun vuoro.

10 min. Tulee takaisin, istuutuu viereen.

• Seihtemän putkee otti tyttö.
• Hyvinkö irtos? eppäilen kun Veijon Hb liikkuu yli 160:ssa
• Hyvin.
• 
  

Miun vuoro.

Rupatellaan mukavia, vissiin entisiä oppilaita 'ottotyttö'. Viiteen putkeen ottaa verta.

• Hävisin Vejulle, sanon, - kahella putkella.

Naureskellaan.

• Mitäs jos ottasit edes yhen vielä. Vaikka PSA:n.
• No otetaan niin et häviä kuin yhellä putkella. Koputtelet naapuriovea, niin se lisää lähetteeseen.

Kohta koputtelen naapurin ovea, ja homma hoituu.

Veju istuu vielä tuolillaan, ja minä viereen.

• Voitit putken mitalla.
• Vanhuuven piikkiin voitto.
• 
  

Poistutaan pihalle. 

Veju tuumailee:

• Taijjan lähtee kuntoportaisiin, kerran päivään käyn vaikka leikattu polvi vihottelee yhä. Sie hiihtämään?
• Se ilo loppu, eilen tuli tonni täyteen.
• 
  

Veju lähtee rollaattorilla kuntoportaisiin. Mie autolla makkoilemaan. Kaksi entistä maratoonaria.

Aurinko paistaa.

hikkaj

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Kai Myrberg: Pohjois-Koreassa vain johtaja on korvaamaton

Tiukille otti

 tonnin tulos

Mutta tuossa se eilen täyttyi. +13°C! 

Kuva on toissapäiväinen; eilen lumiraja oli vetäytynyt lähelle latua, ja latu oli soseinen illalla viiden aikaan, jolloin ysin hiihdolla talventonni täyttyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tark.

Viikolta mieleen pulpahtelevia

omakohtaisia

Areena

• Mikko Kekäläisen nikotiininkellertävät rakennekynnet - Eerikäisestä viis.
• Hondan jakopäänhihnaa ei saa mistään, tiedusteltava Japanista. Museorekisteröinti viivästyy; eipä silti: sillä mikään kiire.
• Verenpainemittausseurantalapukkeessa kysyvät elopainoa. Enpä ole viiteen vuoteen mitannut. Nyt vaakaan. 73 kg.
• Soili Pohjalaisen romaani Perätilassa oli aikajuoksua rakenteissa monessa tasossa, jännitti, pysyykö lukiessa telineiltä putoamatta. En ainakaan kolhinut itseäni, siis en pudonnut? Lopulta kysymyshän oli kirjan kirjoittamisen vaikeudesta. Kuten esim. Karppasen Alkuromaanissa tahi Mukan Kesäheinän kuolemassa.
• Taitaa puskea päälle Lumen pelko Mukan kirjan nimeen viittaillen: vaaksan verran vajaana hiihtotonni. Mutta miten käy lumen?
• Ulkosaunan lauteiden uusinta edessä: puulajin valinta. - Enää ei apassia saa, sanoi kirvesmies.
• Ilmaiseksi kolmoselta näytetty Ilves - KalPa -peli oli jännä. Oli 'kotoisaa' kuunnella Mertarantaa pitkästä aikaa. Siihen yhteen suosikkiähkijään, joka selostaa  matsit vissiin vessanpytyltä, perin kyllästyneenä. Ja mikä mukavinta: Kalpa voitti. Kolme voittoa enää loppuotteluun livahtamiseksi tarvitaan; voipipa tosin olla kiven alla. Raipekin voitti Lukon. Hyvä sekin.
• Loppujen Lopuksi: Nämä lauantait ovat leppoisia, rattoisia kivoja päiviä, kuten kaikki muutkin eläkkeelläolopäivät. Ja suurin ilo tulvi kuvina: siinä vuoden ikäinen pikku-V seista tökötti muina miehinä omin jaloin keskellä lattiaa eka kerta - hämmästellen, mites tässä näin kävi.

Kirkkopelto:
Molli ja hurrrjat tunteet

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pohjois-Korea

 Kaikkea muuta kuin korea!

Valhetta kaikk' maan nimeä myöten: Korean demokraattinen kansantasavalta.

Kai Myrberg -Docendo 2025

Lopettelen taas yhtä Kimien (Il Sung, Jong Il, Jong Un) vuoronperään omistamasta valtakunnasta kirjoitettua kirjaa, testatakseni ärsyttääkö noiden erehtymättömien äijien rypeminen maan kansalaisten kustannuksella vielä yhtä paljon kuin ennen - näin Trumpin toilailujen jälkeen.

Tuntuupi ärsyttävän!

Kansa elää kurissa ja kurjuudessa, jatkuvan pelon ilmapiirissä, ainaisen epäilyn ja vankileireille joutumisen puristuksessa, jokapäiväisen toimeentulon hädässä nälkää nähden. Johtoeliitin porskutellessa yltäkylläisyydessä. Kauniisti sanottuna elävät kuin siat vatukossa, mihin vähän niin kuin Kai Myrbergin aikaisemman P-Korea-kirjan nimi viittaileekin: Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia.

Eikö tuolle rikolliselle toiminnalle ole mitään tehtävissä? 

Menolle ei tosiaan ole mitään tehtävissä, nyt kun Kim Jong Unilla on ydinaseet ja kaikki. 

Kaikki: 'koko valtio on rikollisjärjestö itsessään'. 

26-miljoonainen kansa kärsiköön eliitin kurimuksessa, näin aina 1950-luvulta asti.

Höh!

Vaan minkäs teet - täältä P-Karjalasta käsin.

Napataanpa loppukevennykseksi kirjasta linkki missä Ceaușescut kruisailevat Pjongjangin kaduilla ja valtateillä: 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tamara Lund ja hänen omansa -

 Aatos Tapala 

Elokuva-Aitta nro 5 / 1966

Sivu suun meni: Ei pärjännyt Ann Christine liukkaalla Playboyllaan Euroviisuissa, vaan:

"Yritetään taas ensi vuonna uudelleen", kannustaa EK-A:n pääkirjoitus.

 

Viisujen kolmen kärki: 

Itävalta, Ruotsi, Norja: 

Udo Jürgens / "Merci Cherie". 

Lill Lindfors & Svante Thuresson / "Nygammal vals".  

Åse Kleveland / "Intet Er Nytt Under Solen".

Vaan mitäpä noista, sillä onhan meillä ONNELLISET - kannen Tamara & Aatos, kevään kihlapari, kuunnellaan heitä, molemmilla mahtava laulamisen taito.

Tuore kihlautuminen takana, kolmen viikon tutustumisen jälkeen. Edessä yhteinen taival ja unelmana 'kunpa joskus yhteinen työpaikka oopperassa'. Aatoksella jo oopperakiinnitys onkin 4-vuotisen opettajaseminaarin jälkeen.

Komea ja kaunis pari: 189 cm &167 cm.

Mutta niin siinä sitten ajan oloon kuitenkin kävi: löysivät toisen. Aatos elää nykyään näin. 

Maailman filmitähdistä malliksi lehdessä Peter O'Toolen ja Natalie Woodin fotot: 

Laulajan tielle nousemassa myös Päivi: 

Anki jo sen verran kuuluisampi, että on päässyt mainostamaan finnivoidetta, vaikkei itse huonosta ihosta kärsikään, mutta on kuullut etää jotkut kärsivät - turhaan: 

Ahas! Jo tuolloin oli meillä Suomessa naksuja nautittaviksi.

Tapaloita lukuun ottamatta nopeasti selattu EK-A:n viitosnumero.

___

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 - 5 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Elise Pihlajaniemi: Linnaelämää keskiajan Suomessa

Pyhä Startti

Museoautoksi laitto

Ostettiin akku. Kanisteriin bensaa. Seisottiin parioven takana.  

Pantais auto käyntiin. Sillä tarkoituksella tykötarpeet matkassa.

Viisi vuotta viimeisestä tässä ulko-oven luona.

Tuolloin kaikki toisin päin: sisäänajo ja ovet kiinni.

Vähänkö pani epäröimään:

- Kai se siellä vielä on? 

Avain lukkoon ja naks. Ovet selälleen.

Nauratti:

- No siinähän se, missäpäs muualla.

Sen takapuoli oli ovelle päin: - Haistattiko se kun ei oltu käyty?

Etupuolella peräseinää vasten sen nokka pystyssä. 

Konepelti ylhäällä.

Tutkittiin renkaat: ilmaa kaikissa. Pieni pölykerros laskeutunut peltien päälle ja laseihin. Puhallettiin puhtaiksi. Lorautettiin bensaa sen suoniin.

Akku napoihin kiinni.

 - Saakohan hengen? 

Tärkein toimitus edessä: 

Pyhä Startti. 

Peukalot pystyyn ja halleluja!

Avaimen kääntö.

Parit lyhyet nopeat öljynpaineenkohotusrykäisyt. Ja sitten kunnon vääntö.

Hörähteli hetken ja sitten hörisi.

Oli saanut hengen päälle.

- Heleijaa! tuumimme me.

Tästä alkaa tarina: Museoautoksi rekisteröityminen. - jatk. kunhan asia etenee.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Ei tänne taho ehtiä

Tuntuu olevan niin paljon muuta tähellisempää.

• Hiihtää pittää järven jäillä auringon kilossa varhaiset aamut ja päivät pitkät, kun sitä matkaa tonniin vielä toistasattaa. Mikäpäs siellä viivähdellessä - tämä sama joutsenparikin kun jo palannut.
• Sitten tämmöinen töhnäisempi homma piti hoitaman: Suursiivous. Maton tamppaukset ulkosalla, ja sisällä pölynpyyhinnät sun muut laajat kasit lattiamopilla huiskittava.

Kirjapino sen kuin kasvaa; Voutilaisen Lauraa, Torkin Järkevää Onnea, Ylikankaan Kritiikistä-kirjaa, Mattilan Haamukirjoittajia jne. sulassa sovussa päällekkäin odottamassa. 

Jotain sentään illanhämyssä kädessä unta odotellessa: viivähdellään sadan vuoden takaisen Pariisin hämyisillä kujilla aistinautintoja metsästämässä. Niitähän ne nämä Suomen isot nimetkin aikoinaan kävivät kytiksellä: Waltarit, Lehtoset, Ahot. Maaalareista, säveltäjistä puhumattakaan.

Puhdas ja epäpuhdas
S&S 2025

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kristiina Halkola ja Hector

Elokuva-Aitta nro 4 / 1966

Aika mitäänsanomaton kansi.

Josko sisältö parempi?

⮜Tuolta näytti Halkola puolivuosisataa sitten 20 vuoden iässä ennen Käpyä selän alla tai muitakaan filmejä? Ja tässä kuulumisia:

Käy teatterikorkeakoulua. Silti sormi siinä suuhun menee, kun ei tulevaisuudesta tietoa. 

Koulumenestys laihahko: 

Entä toinen uran alussa oleva, lukiossa juuri 'vanhaksi' leivottu Töölön yhteiskoulun seiskaluokkalainen Hector eli Heikki Harma? 

Ainakin pitkä poika jo tuolloin: 194 cm, suomalaisen folk-laulun uusia nimiä.

Tuplasi neljännen luokan.

Palkkasoturi, johon H käänsi sanat, on levytetty tammikuussa.

- Heka ei ole yhtään leuhki, sanoo luokkatoveri Paula, ja Riitta yhtyy häneen: - Oikeastaan hän on kiusaantunut jos joku alkaa mainostaa häntä enemmän.

- Laulajaksi et siis aio - noin vakinaisesti ... kyselee reportteri Jauhiainen.

- En. Tätä lauluhommaa tehdään nyt vain niin kuin pikkuhuvina.--- 

Laulan nyt niin kauan kuin sitä riittää ja sitten lopetan kun kukaan ei enää halua minua kuunnella.

Eipä arvannut Hector musiikkiuransa pituutta!

Hyppään yli muotisivut, joihin kannen OP-kuvakin näyttää liittyvän.

Ylioppilasteatteri juhlii nelikymppisiään. Tottakai mukana jo Kaisa Korhonen & kumpp.

Danny Kaye edustakoon lehden filmitähtejä. Ja Lamarren Heidi sammuneita s 30:

"Loistonsa päivinä hän oli koko maailman lemmikki, Hollywoodin kuningatar, "hänen korkeutensa", jolle miehet tuhlaten syytivät koruja ja kukkakimppuja. Muutama viikko sitten Hedwig Eva Maria Mandl Markey Loder Stauffer Lee - tässä muodossa hänen nimensä todella esiintyy Los Angelesin tuomioistuimen oikeudenkäyntipöytäkirjoissa - oli syytettynä myymälävarkaudesta. Hän oli eräästä tavaratalosta varastanut 68 dollarin edestä kauneustarvikkeita ja koruja"

Noin kakkaisesti kävi 6 aviomiehen jälkeen!

Otetaas mukaan yksi tähti lisää laulelemaan, niin ei jää niin paha maku kielen päälle: Elke Sommer.

s. 5.11.1940 - elää ja porskutta yhä. 

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 - 5 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kieksin frakki

turhamaisuus

Kauhiast'hämmästynyt Suoraansanoja SS on ilmestynyt Hikatuksiin. 

Tässä ensimmäinen SS:

”Miksei kukaan sanonut?”  

Sami Kieksi teki Linnan juhlissa virheen, joka hävetti pitkään /YLE 

SS päivittelee: 

"Miten voi mies, joka kärsii nuorison kanssa näiden heitteille joutumisesta, tuntea häpeää liivin unohtamisesta frakkiin pukeutumisessaan! 

 Luulisi ennemminkin, että tuntisi häpeää frakkiin pukeutumisesta.
Jokin mättää."

AREENA

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Marko Tapio: Korttipelisatu

Alkuromaanin alkukritiikki

 

Haparoin, kuten Esko Karppanenkin, heti alkumetreillä. Siis emme oikein tiedä kumpikaan, miten aloittaisimme - Esko kirjan, minä Eskon kirjan arvostelun, niin että lukeva yleisö kiinnostuisi.

Ja Eskolla, tai sillä Eskon kirjan kirjailija Esko Karppasella, vielä riesana semmoisen kustannustoimittajan löytäminen, siis semmoisen joka päästäisi kirjan, jota ei vielä ole, painettavaksi. 

Ja sitten pitäisi löytää aihe; niitä nyt tuhansia, mutta kaikki kertaalleen käytettyjä. Ottaisiko käsittelyyn kaappihomopapin? Äkäisen Alkon-myyjäakan? Dementikon töppäilyt? Hulluuden? Huumeet?...

Koska aihetta ei kirjailija niin vain löydä, on perin vaikea minunkin arvostella aiheetonta kirjaa. Olen valmiina ja tisurissa kyllä, kunhan aihe löytyy.

Sitten on vielä yksi ongelma jäljellä kirjailijalla: miten vastata lukevalle yleisöllä jossain palaverissa kirjaston nurkassa näiden moninaisiin kysymyksiin; naisiahan ne kuitenkin ovat ne jotka sinne kokoontuvat kyselemään, että mikä on totta ja mikä valetta ja et kai sinä nyt itse ole tuollainen kuin nuo perverssihahmosi ... jne. ...

No onneksi minulla ei tuota yleisötilaisuusongelmaa ole, vaikka pitää kai se minunkin sitten aikanaan arvostella, jotta mitenkä kirjailija onnistui kuvaamaan palaveritilaisuudet.

Vaan kaiken tämän jälkeen, hittolainen! 

                                                  =

Karppanenhan on kuin onkin koostanut noista probleemoista käsissä pidettävän konkreettisen kirjan kansineen kaikkineen, muutama päivä sitten.

Ei auta: lupasin lukea ja arvostella sen, tuon Alkuromaanin ihan huolella. Sen teen: arvostelu, siis kirjan, ei Karppasen, ilmestyy Kirjavinkeissä viikon kahden sisällä. Ja edellinen romaani Muurin varjossa siellä jo onkin arvosteltuna.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(hiihtosaldo 801 km)

Olavinlinna

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin

Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.

Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin

Kun aallot ajan toivat ahdistustaan."

Alkoi soida mielessä tuo balladi, kun osui käteen aarre, kirja Suomen linnoista kautta aikain, jo ulkonäöltään mitä kiehtovin: tarunhohtoinen, kuunvalon valaisema.

Mutta ennen kuin sukellan kirjan sisään, otan hyllystä toisen linnakirjan omistuskirjoituksin varustetun värikkäämmän valokuvakirjan: Pakarisen Reijon Gunillan vieraat. 

Reijo Pakarinen: Gunillan vieraat
Kirja--Pakari 2005

Kirjassa kierrämme koulukkaiden mukana Olavinlinnaa ja pääsemme sen historiasta perille näyttelijöiden voimin. Tapaamme linnapäällikkö Gunilla Juhanan tyttären, joka kertoo Eerik Akselinpoika Tottin vuonna 1475 perustaman linnan historiasta ja valaisee linnaelämän arkea.

 

Kesällä kuumuus polttaa linnaväkeä ja talvella kivimuurit hohkavat kylmyyttä; siinä on parinsadan ihmisen linnaväellä kestämistä, vaikka pahintahan on ainainen itäisen vihollisen pelko.

Tapaamme myös itse kuninkaan, joka poikkeaa Olavinlinnaan paluumatkalla Tukholmaan Viipurin linnassa vierailtuaan. 

Tarjoilu on yltäkylläinen: muikun mätiä, halstrattua siikaa, palvattua lampaanreittä, savustettua ankeriasta. Häränkieltä. Kinkkua. Kananmunia. Vehnäleipää. Piirakoita. Muikkukukkoa tänään!  

Tummaa olutta kyytipojaksi

 "Och brännvin till." Ja seurueelle myös.

Varusväki linnassa saa tyytyä kapahaukeen, kuorekukkoon, herneisiin ja papuihin.

Kirjuriksi ei monesta ole:
"On hallittava ruotsin kieli, ymmärrettävä tanskan kieltä ja saksin kieltä."

Tarkastamme tykit, tilikirjat:

"... katsotaanpas ... linnan kalastajat ovat viime keväänä saaneet 

haukea kaksi kippuntaa,

varastossa meillä on 126 tynnyriä ruista.

Linnaan on tuotu 

Kalkkiuuninniemeltä

241 leiviskää kalkkia

ja kirpitsoita 5340 kappaletta ...

... tallisaareen on ajettu 

talvella

450 syltä halkoja ..."

 

Entä se linnanneito joka, kaiketi, laski viholliset linnaan, se Gerdtrud?

Tapettiin.

 Niinhän siinä siis kävi kuin balladissa:

"Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion

Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin."

Eipä paljon poikkea tuo lapsille suunnattu ja elävöitetty Gunillan vieraat asiatiedoiltaan Elise Pihlajaniemen Linnaelämää keskiajan Suomessa -tietokirjasta Olavinlinnan kohdalla. Eikä mielenkiintoiselta kerronnaltakaan. Pihlajaniemi pitää huolen, ettei kirjan teksti, niin tarkan viitteellistä (925 viitettä!) kuin onkin, kuivaksi luettevaksi käy Suomen kaikkien linnojen historiaa tutkiessaan.

Linnaelämää keskiajan Suomessa. Otava 2025

ks. myös

Sarjakuvakirja Olavinlinnasta:

Savulumi

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Farmi 2025

 Purra mukana?

• Eija Kantola – vuoden 1992 tangokuningatar 
• Henna Kalinainen – podcast-juontaja ja tv-tähti
• Lloyd Libiso – Ylen juontaja
• Redrama – rap-artisti
• Johanna Oras – kuvataiteilija
• Sonja Aiello – yrittäjä ja somepersoona
• Ari Koivunen – muusikko
• Tuomas Rajala – toimittaja
• Viivi Kuusela – sisällöntuottaja
• Joona Hellman – somevaikuttaja
• Sami Garam – ravintoloitsija
• Kasper Strömman – vuoden graafikko 2013
• Sini Laitinen – vaikuttaja
• Perttu Sirviö – yrittäjä ja Remonttipiiskuri

Samoilla linjoilla jatkoi Onni Eläkeläinen Farmi-katsontaansa kuin viime vuonna. Purppasemalla yllä olevaa listaa ja kuvaa tutkiessaan. Ensin tosin innostui kun luki väärin ja luuli, että se Tuomas Raja on mukana, se urheilun kaljupääkommentaattori, mutta eihän rehtori tuommoisiin.

- Eipä näytä hyvältä! 

Paneutui kuitenkin asiaan hartaudella:

Keltaisella väritti 'tuttunsa', hailakan sinisellä joskus jotain kuulleensa. Ensimmäisen ja viimeisen on ikäloppumiehemme OE nuorena reissatessaan nähnyt jopa elävinä. 

Värittämättä jätti nimet joista ei ollut kuullutkaan.

 

Mutta: 

- Väliin suapi jiähä, totesi ensimmäisen jakson katsottuaan. - Kalinainen jouti pudotakin, kommentoi ja sulki telkun.

Sen verran vielä hirnahti oikean yläkulman kuvaa tihrattuaan, jotta ihan kuin Riikka Purra siinä laitimmaisena - luovuttanut saksensa laulajalle.

 Jäi myös pohdiskelemaan noita ammatteja: 

- Sisällöntuottaja? Kerrääkö tuo marjoja ja sitten purkittaa...

Ajastaan jälkijättöinen lie OE - pudokas.

JK 

23.3.su

Katseli muuten iltana muutamana toisenkin jakson ja oli hyvillään, koska se Tarmo Manni -tyyppinen jousipyssymies ei pudonnut kun osasi rakentaa elämänsä ensimmäisen rakennuksen, linnunpöntön, nopeammin kuin kanssakilpailija.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Soraya Lane: Safiiritytär