Farmi 2025

 Purra mukana?

• Eija Kantola – vuoden 1992 tangokuningatar 
• Henna Kalinainen – podcast-juontaja ja tv-tähti
• Lloyd Libiso – Ylen juontaja
• Redrama – rap-artisti
• Johanna Oras – kuvataiteilija
• Sonja Aiello – yrittäjä ja somepersoona
• Ari Koivunen – muusikko
• Tuomas Rajala – toimittaja
• Viivi Kuusela – sisällöntuottaja
• Joona Hellman – somevaikuttaja
• Sami Garam – ravintoloitsija
• Kasper Strömman – vuoden graafikko 2013
• Sini Laitinen – vaikuttaja
• Perttu Sirviö – yrittäjä ja Remonttipiiskuri

Samoilla linjoilla jatkoi Onni Eläkeläinen Farmi-katsontaansa kuin viime vuonna. Purppasemalla yllä olevaa listaa ja kuvaa tutkiessaan. Ensin tosin innostui kun luki väärin ja luuli, että se Tuomas Raja on mukana, se urheilun kaljupääkommentaattori, mutta eihän rehtori tuommoisiin.

- Eipä näytä hyvältä! 

Paneutui kuitenkin asiaan hartaudella:

Keltaisella väritti 'tuttunsa', hailakan sinisellä joskus jotain kuulleensa. Ensimmäisen ja viimeisen on ikäloppumiehemme OE nuorena reissatessaan nähnyt jopa elävinä. 

Värittämättä jätti nimet joista ei ollut kuullutkaan.

 

Mutta: 

- Väliin suapi jiähä, totesi ensimmäisen jakson katsottuaan. - Kalinainen jouti pudotakin, kommentoi ja sulki telkun.

Sen verran vielä hirnahti oikean yläkulman kuvaa tihrattuaan, jotta ihan kuin Riikka Purra siinä laitimmaisena - luovuttanut saksensa laulajalle.

 Jäi myös pohdiskelemaan noita ammatteja: 

- Sisällöntuottaja? Kerrääkö tuo marjoja ja sitten purkittaa...

Ajastaan jälkijättöinen lie OE - pudokas.

JK 

23.3.su

Katseli muuten iltana muutamana toisenkin jakson ja oli hyvillään, koska se Tarmo Manni -tyyppinen jousipyssymies ei pudonnut kun osasi rakentaa elämänsä ensimmäisen rakennuksen, linnunpöntön, nopeammin kuin kanssakilpailija.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Soraya Lane: Safiiritytär

Kulttuurimatkalla Mikkelissä

• Otto Manninen (1872-1950) - Mikkelin lyskan poikia
• Anni Swan (1875-1958) - tyttökoululainen Mikkelissä
• Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) - Päämaja Mikkelissä
• Riikka Purra (s. 1977) - puolita päivin Mikkelissä

Eiköhän noista jo kulttuuri-Mikkeli avaudu! Ilman sen omia pankinjohtajapoikia, Erkki Liikasta ja sitäkin viisaampaa Olli Rehniä. Parin päivän tarpeiksi töllisteltävää. Kun siihen vielä lisätään huputettu teatteri, niin jo vot! Vaikkei tulevasta NATO-esikuntakaupungista vielä jälkeäkään katukuvassa.

Syysaurinkoinen kävelykierros alkakoon maahan upotetun Urheilupuiston kulmilta. 

Anni Swanin katua pitkin kohti kasarmialuetta ja Jalkaväkimuseota, jota vain ulkopuolelta tarkastellaan puisia kasarmeja kierrellen. Sieltä Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkon kupeelle ihmettelemään, miten ruman sysimustan rakennuksen on kaupunki lapsilleen päiväkodiksi rakennuttanut - eivät mahda lapsoset pahemmin viihtyä moisessa synkässä rakennelmassa?

Kiireellä karkuun pois pohjoista kohti.

Piankos kuljetaan tuomiokirkon takana Otto Mannisen kadulla. Ja muutaman harpan päässä onkin Sodan ja rauhan keskus Muisti. Tällä kertaa Päämajan Marskin huone jää vilkaisematta, sillä onhan tuolla jo oppilaiden kanssa kerran käyty. Tuskin kelpaa natolaisten esikunnaksi rakennus.

Mites Lokki, viestikeskus kallion sisässä? Kiinni. Mitäs tuostakaan, nähty on kerran sekin luola. Ohi vaan ja kallion päälle - kapuaminen ylös Naisvuorelle: alla koko kaupunki panoraamana.

- Tuonne! Tuonne vielä päivän päätteeksi, alas aina asemalle saakka. Tiedätte kyllä, mikäs vaunu se siellä. 

Ei muuta kuin päätä pehkuun ja pielukseen, ja kohti uutta aamua ja päivää - edessä se varsinainen, se, miksi tänne on oikeastaan tultu. 

Katos katos: Riikka Purra keltaisissaan Kirkkopuistossa, missä kirkkoa ei ole, tarjoamassa pirteänä sanaa, kahvia, makkaraa ja lettua porukoille. Nautitaan kaikin, kun ilmaiseksi kerran saadaan!

Vaan ei valtiovarainministerikään riitä retkemme pääkohteeksi. Ei  kulttuurista leikkaava Riikka päämäärä voi olla kulttuurimatkalaisille - sattuma sopassa vain koko saksi-Riikka.

Päämäärämme on Linnan juhlat. Niihin bileisiin pujahdamme makkara suussa, kahvikuppi kätösessä keskellä päivää, josko siellä tarjolla paremmat boolit ja pelit:

Mutta siitä sitten joskus, kunhan kotiin pääsemme, kameran kuvat puramme ja niillä toisen pottujutun kuvitamme - josko huomenissa jo jaksaisimme. Tahtoo ottaa voimille.

Sen verran rankkoja nämä kulttuurimatkat!

ps

Tämä tarina Annista ja Otosta jää ainakin mieltä kutkuttamaan: 

vai antoi Anni rukkaset Otolle! Tulikohan se muuan Leinon Eino väliin räpylöimään? 

Se on ihan ensteks selvitettävä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

viimeksi

Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet - Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliitto-vuosilta