Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

torstai 28. huhtikuuta 2022

Solitaire

Luasosen Annin naulapeli

Yllä pitäisi oikeastaan lukea Lautapasianssi tahi Erakkopeli. Mutta nuo otsikot nostin, jotta viisaammalta vaikuttaisi: kieli- ja murremiehiä - iliman muuta!

Itse peli on tämmöinen e-peli:


Omatekoinen eikä mistään kaupasta ostettu. 

Luasosen Annilla oli käteenkäypä versio pelistä, jonka Anni aina ojensi minulle, jotten pitkästyisi, kun äidin mukana Luasosessa kyläiltiin. Etten heti olisi poislähtöä ruikuttamassa. Peli kiehtoi, mielelläni rautanauloja hyppyyttelin toisten naulojen yli, söin eli viskasin sivuun ylihypätyn naulan. Yksi reikä pelin alkaessa oli tyhjä, siitä se lähti. Lopuksi olisi pitänyt jäädä laudalle vain yksi ainokainen naula. Vaan mitä vielä, nauloja harotti pystyssä yksinkappalein vähän siellä sun täällä, niin ettei niiden yli voinut hypätä, sillä hyppääjän ja hypättävän olisi pitänyt olla vierustovereina.

Jännä yksinpeli, vaikkei vilku, ääntele eikä vilahtele. Toimintavarma. Akuton, virraton jne.

Ja nyt on testattu, että kiehtoo nykyaikanakin, vaihteluna sähköisiin värinöihin. Mukavaa vaihtelua siinä missä rapakkoleikit ja purouitot, joissa niissäkään ei akkuja tarvittu vauhdin antajiksi.

Viisi jäi viime visiitillä enkaksi pienellä pelaajalla, mummo taisi päästä neljään. Ukki totta kai voitti kun pääsi melkein yhteen! Kun sitä kokemusta on Luasosen Annin ajoilta asti.
Ihan pienin pelaaja pelasi omin säännöin nollat. 💃
💃💃💃


Kirjavinkeissä 
tänään
Aino Leppänen: Terkuin ope

hiihtelyt: 10+10 km  1116 km/€  174 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti