" - Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees." Heilahduksenvaimennin- Alahan herräillä ja hyrräillä, on jo kesäkuu ja oot muannu puolvuotta, lasettelin lempeätä tekstiä M:lleni, sille toiselle, kylmemmälle, varovasti ovenraosta ennen kun läväytin ovet selkosen selälleen.
Se ei reagoinut millään lailla, oli yhä ihan hissukseen.
- Ai niin virtaahan siun on suatava, henkeä, jatkoin lepertelyä ja kiinnitin akunkengät paikoilleen.
Elävöityi. Tokeni. Kun alkoi suonissa virta kiertää.
- Kokkeiltasko äänimerkkiä? Pystysitkö iäntä piästelemään. Vai männäänkö suoraan asiaan?
Vähän ylösalashetkuttelua, jousien rytkyttelyä joka kantilta:
- Hvyinhän heilahtelet, uus heilahauksenvaimennin riimapeli.
M vaikeni yhä, vaikka selvästi ilmassa oli heräämisen henkeä, kevättä ilmassa ns. Taisi hetkuttelu haluja herätellä. Eli mitä sitä enää turhia: ei muuta kuin suoraan asiaan. Tuohon ikään ja varsinkin matkaan ovat jo enimmät lirkutukset lirkuteltu ja joutavanpäiväset hempeilyt hempeilty: 33 v ja 750 000 km.
Starttaamaan!
Ilmassa jännitystä ja suuren urheilujuhlan tuntua.
Inahtaako? Ärähtääkö? Ronklattaako? Kirmahtaako ulos ovista kuin ori hakaan?
- Lähet käyntiin, niin pääset herkuille. Kari lupas vielä vanhasta muistista tarjota naapurin menijälle öljyt, viskositeetit viimesen päälle. Jäi viime vuonna vaihtamatta, maanittelin.
Ja käänsin avaimesta.
Hörähti! Yskiskeli. Jäi käydä roklattamaan!
Ensheppuulla!
M:ni. 💘
- En mie taijja raaskia Sinua myyvvä vaikka tonnin se Roope siusta ja siun sielustas jo lupas.
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti