Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Puolet luettu

"En löydä tavallisessa muovielämässä mitään suuntaa, minusta kaikki on ajan tuhlausta - en halua valita paskan ja paskan välillä, vaan hyvän ja huonon, hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman."

Vähän olen pettynyt luettuun.
Mikä se semmoinen eristäytyminen yhteiskunnasta on, että rakennetaan kota valtatien varteen, ja kun havut pistelevät selkäpiitä, kannetaan lähiopistolta laveri ja patja.
Eivätkä mukavuudet tähän lopu: ostetaan tienvarresta kotasuoja, pistäydytään muutaman kilometrin päässä olevasta kaupasta ostamassa parin viikon välein kuivamuonaa pankkikorttia vilauttaen.

Ja kun yksinäisyys oikein painaa annetaan lehtimiehen tehdä juttu ja kaiken kukkuraksi soitetaan elokuvamiehelle, annetaan lupa hänelle filmata dokumenttia televisioon.

Eipä silti on juoksija Markuksella kurjat oltavat kaiken kaikkiaan, kun pelkää pimeää ja talvi alkaa kapeloida ruumista.
Kummitusten pelosta pääsee hiihtämällä pimeydessä niiden tantereilla, antautumalla niille alttiiksi. Yksinäisyyden tapahtumattomuudessa oppii olemaan, kun varustautuu vaatekerroin ja istuutuu kannonnokkaan tuntikausiksi.

Markus Torgeby: Juoksijan sydän. Docendo 2016


Jotenkin light-versio vetäytymisestä metsään Markuksen meininki on - katsotaas parantuuko Juoksijan sydän ajan oloon, syventyykö oleminen, vahvistuuko irtautuminen talven mittaan; nythän metsässä on vietetty vasta neljännesvuotta elokuusta eteenpäin.
Vielä ollaan sangen kaukana Suholan munkeista.

"Kaikki mitä teen vaatii energiaa. Veden keittäminen tai jonkin kuivaaminen - minun on tehtävä, kukaan muu ei sitä puolestani tee. Lämmittää tai palella, niin yksinkertaista se on. 
Pidän tästä selkeydestä."


8/ 801 km/€  125 h



3 kommenttia:

  1. Hommovaakohan juoksija sukset talaveksi? Valamon erakkomunkkiloilla tuskin on.

    Sulla ovat sukset alkaneet luistaa, vissiin ilmaantunut lunta heinikkoon. Vain hujjaus enää, niin on tonni plakkarissa.

    VastaaPoista
  2. Jaa taishan sillä sukset jo olla, kun toisen kerran luin. Hiihteli kummitusten kanssa. Tuota ei oo vielä tullutkaan koitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      hiihteli ihan hurjana ja juoksenteli.
      On ollut lupaava juoksijanalku Ruotsissa, ja nyt kun kummituksista pääsi niin talven mentyä siirtyy kesän lopulla kodasta matalaan majaan Tansaniaan asumaan ja juoksuoppiharjoituksiin.

      Poista