Joelin kolmisensataa kirjettä on luettavissa Pekka Tarkan toimittamassa kirjassa Putkinotkon herra.
Ja ollut katsottavissa ja kuunneltavissa aidossa Putkinotkossa siellä Savonlinnan liepeillä tämän kesää. Pienoisnäytelmänä: Joel ja Sylvia.
Joel tuhosi Sylvialta saamansa kirjeet, mutta Sylvia ei Joelin kirjeitä. Sylvia tiesi ja tunsi että Lehtosen kirjailijamaine on pysyvä, ja tulevat sukupolvet haluavat nähdä millainen persoona kirjailija sisimmiltään on.
Sylvian mies rehtori Niilo Avellan, jolla, totta kai, oli oma rakastajatar, toimitti lopulta kirjeet SKS:n tiskille saatteella: "Käärö sisältää joukon kirjailija Joel Lehtosen vaimovainajalleni Sylvia Avellanille lähettämiä kirjeitä, jotka jätetään vainajan tahdon mukaisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilytettäväksi ehdolla, että käärön saa avata vasta Joel Lehtosen kuoleman jälkeen."
Niinpä istuimme nyt kääröä kuuntelemassa Joel Lehtosen peräkammarissa punaisen talon paremmalla puolella. Kolminkymmenin pyhäisenä päivänä helteiden hellittäessä, tiukkana nippuna tiheässä tunnelmassa pariskunnan intiimejä purkauksia kuunnellen ja katsellen, miltei käsillä hipaisten.
Otti kehno mukaansa.
Tempaisi oikein, vaikka vähänkö vähätellen ja väliin nauruvirnein suhtaudunkin kahden ihmisen väliseen tunnesoppakuohunnan setvimiseen sanoin, elein, nyrkein, minkämoista tuokin muuan Kaunari-tv-sarja* edustaa.
Oli nautinto tavata elävä Joel Lehtonen, aikansa narsisti, sekä 'elävän leski' Sylvia Avellan lihana ja verenä. Sen kummempia kehumatta: Antti Ahlroos onnistui muuntumaan ja Marjo Välimäki vakuutti kieltä myöten.
Mikäpä tässä ei ollessa: Kahet Putkinotko-vierailut saman vuoden sisällä - ensin Hesassa, siellä Jurkassa Erosen nurkassa, ja nyt täällä Savonlinnassa Inhanmaan tilalla Säämingin Tolvanniemessä.
* ps
Kauniita ja rohkeita joutuu aina sillontällönillantullen vilkaisemaan, jopa istahtamaan niiden ääreen ihmettelemään jotta miten niillä on aina ja joka hetki ihmissuhdeongelma päällä eikä hetken lepoa ja rauhaa - eihän tuota menoa kukaan jaksaisi! Joutuu joutuu kun joku Mukava on jo valloittanut huoneen ja ruudun ja just kun pitäs nähä urheiluohjelmaa suorana... 😘
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Oijoivoivoi,
VastaaPoistaon mahottoman hyvä kun käyt ja selostat nuin hyvin. Tässä ei ite ehi, kun pittää pyörittää etsivätoimistoa Aleksin, 7, ja Ellun, 3, kanssa. Etsivätoimiston salaperäisen pomon nimi on Juutas Käkriäinen, joka lähettelee päämajan postilaatikkoon kirjeviestejä.
ej
Poistaei hätiä mitiä teillä - teillä kirjalliset leikit!
Hyvän merkki: siitä ne lukuhommat pian luonnistuvat.
Siirrytte vähitellen Koillismaalle Iijoen etsivätoimistoon, siellois just tuolle ikäluokalle sopiva etsiväkirja nimeltä 'Tammettu virta'; monenlaista lasten leikkiä tarjolla, kutenelävän sammakon suussapitämistä ja hevostelua. Voisitte etsiä myös Kallen 'kadonnutta' puukkoa. yms.
Pääsis ukkikkii Päätalon makuun tuosta noin vain. :)
Hyvän vinkin annoit.
PoistaAattelin säilyttää Käkriäisen kirjelmät, tiijjä vaikka tekisivät niistä aikanaan kesäteatterrii.
Päämaja meillä on kuin se kuulu bunkkeri, romuvarastona oleva entinen autoteltta, josta johtaa villiintyneisiin pihlaja-angervopuskiin raivattu viidakkopolku. Siellä sijaitsee Aarrekammio kivirauniossa. Päämajan varustuksena ovat mm. talosta siirretty toimiva hellepuhallin ja vanahat hevosenkengitysvehkeet, jotka ovat peräisin Ämeriäkkylästä.
ej
Poistamuistatta vaan ettei inkkari- eikä tussarileikkejä: ne ovat kiellettyjä, suattaa suvakit suuttua.
Mitä Juutas Käkriäisen kirjeisiin tulee niin toivottavasti niitä sitten syssyllä Bittiavaruudessa saamme lukea; vaikuttavat mielenkiintoisilta näin yhenäkin ajateltuna. Voithan sitten maailmalle ilmoittaa jotta 'olen löytänyt nipun JK:n vielä löytämättömiä kirjeitä ja jotka pian julkaistaan kokoelmana'. Kirjallisuuden tutkijat ovat äimänä ja arvottavat kirjekokoelman tuhansien eurojen arvoiseksi, uso pois!
Savonlinnaanhan tässä tie käy, heti nousuviikon lopulla. Vaan enempi nuotinpiirtelijöiden jäljille, mussiikkiteatterriin.
VastaaPoistaTänä iltana oltiin kevytkorkokenkäisessä kesäteatterissa brittifarssia katselemassa. Toissailtana oltiin kanssa, että melko kulturellia on tama elämä tällä kertaa.
Urkuparvi kutsuu, kun yöt on jo oikeasti pimeät. Jotkut jo kai oottelee, että pääsee kynttilöitä polttamaan, minulle tama suvi kovastikin kelpaisi, vaikka pitempäänkin.
Lomahan se tuo alako, taikka työt tänäpäivänä tuli tehyks. Juur mietin, että mitäs sitten, jos elakkeelle asti selviää. Kun koko työuran suurin saavutus on tuo höperöloma-oikeus, 38 päivää. Sitten viimeistään senkin vievät, eikä koko työurasta jiä kätteen kerrassa mittään.
äej
Poistaymmärrän ammattilaisen intohimon mussiikin perrään. Siitä irtoo enemmän kuin keskivertokävijälle, jonka lipun firma on maksanut.
Kanttorin homma näkyy sitten olevan samanlainen jäliltään kuin opettajan: taaksekahtoen ei mitään näkyvissä! Vaikka mistäpä just jäis. Ja tarviiko jäähä? Ainakii lehtolaps Joel Lehtosen (oms. Heikarainen) mielestä ei muuta kun ne mullat, ei ainakaan intiimit kirjeet.