Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Syntyjä syviä

Kuolemasta ja hävityksen kauhistuksesta jatkui matka syntymään, kuolemasta elämään.

Niinhän se meni että ensin käytiin siinä saunassa missä synnyttäminen oli tapahtunut ja vasta sitten etsittiin se piha missä tuo siirretty sauna oli syntymähetkellä sijainnut.

Vieläkö pysytte matkassamme mukana?
No joka tapauksessa Savonlinnan liepeillä pyörimme.



Kyse on Säämingin suuresta pojasta, Joel Lehtosesta, tietenkin. Poikapahasesta, jonka äiti Karoliina Heikarainen - pojan onneksi lopulta? - hylkäsi huudolle pian syntymän jälkeen. Papin leski Augusta Wallenius lopulta otti pojan huostaansa, ja näin Joelille avautui toisenlainen elämäntaival kuin mitä muille kylän pojille.
Jos on elämä välillä karua, saattaa se olla myös onnekkaita sattumia täynnä.

 
Olisi Joelilla, jonka kirjallinen tuotanto on sen tuhannen tasoinen jos tuusannuuskainenkin, ollut aihetta kirjoittaa myös yksi mielikuvitusteos itsestään kylälle jääneestä kouluja käymättömästä kulkijasta.



Joelin kotimäelle poutapäivänä kapusimme, Harjun tilalle Haukiniemeen heinikkoitunutta tietä ylös.
Osasimme koska Putkinotkossa, missä siellä se siirretty syntymäsauna nyt on, käydessämme sattui sattumoisin vanhempi herrasmies kuulemaan aikeemme ja kertoi olevansa kesänvietossa juuri siellä lähettyvillä. Opasti ja neuvoi:
- Kyllä sinne autolla perille pääsee vaikka heinä on pelottavan pitkää.
Jouko Loikkaseksi osoittautui tämä opas, ja tajusimme kohta, että hänhän on juuri yksi niistä presidentti Kekkosen luottomiehistä, Tamminiemen saunakavereista.

Joten mikäs meidän ei ollut kiivetessä harjulle keltaisen talon pihamaalle rohkeasti, vaikkei siellä heinistä päätellen ollut tänä kesänä kukaan muu käynyt.
Löytyi se kivikin lopulta kun puiden alle kurkki ja heinää taitteli:


Miten nappiin ajoitettuna voikin olla, sattuma jälleen, että kotona pääteltävissä viimeiset sivut Lehtosen Sorron lapsista, siitä kirjasta jota keväästä asti olen iltaisin pala palalta edennyt, sivu sivun jälkeen paperiveitsellä aukonut ja joka nyt päättyi sivunumeroon 485 ja jossa pienemmällä lopuksi lukee:
Romaani jatkuu
toisena niteenä.
 
Se toinen nidehän on jatkokirja Punainen mies.
On siihen kiinni käytävä, koska siellä jatkuu myös maanmittari Isidor Tistelbergin ja tohtorinrouva Julia Oljemarkin rakkaustarina.
Pakko se on katsoa päättyykö tolstoilaisittain, mikä lienee ollut Lehtosen vakaa tarkoitus.

Junaan nousee nyt Isidor, pakenee luvattoman rakkauden paikkakunnalta.

10 kommenttia:

  1. Ei kovinkaan kaukana, ainoastaan muutaman kymmenen virstan päässä Savonlinnan kaupungista, sijaitsee valkeaksi sivelty muistokivi, jonka tarkoitus on meille kertoilla noin neljä kahdeksatta ajastaikaa sitten raivonneen sodan aiheuttaman ilma-aluksen ja sen kaiken miehistön tuhon ja surmaan saattamisen. Tästä osin arvoituksellisesta kukin somistelluista muisto-merkistä olen aikaisemminkin julkaissut näillä sivuilla kirjoitelman.

    Lukija saa sen tutustuakseen aukaisemalla reitin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kavi
      yritin hakea omista ja Sinun palstoilta - vissiin nukahit kesken kirj-
      mutta ootellaan josko päivänmittaan her-

      tämä varmaankin:
      http://kariav-annat.blogspot.fi/2012/09/muistomerkit-1.html

      Poista
    2. Enpäs nukahtannakaan, tie säätöhommia. Muuta vähän asetuksia, että linkkiin johtava teksti erottuu paremmin muusta kirjotuksesta.

      Elikkäs klikkaa alkuperäisessä tätä:

      Lukija saa sen tutustuakseen aukaisemalla reitin tästä.

      Poista
    3. kavi
      vain jo onnistukin!
      Ei pitäs heitellä kiviä - vaan jäättää ne hommat suosiolla Jaskalle.

      Poista
  2. Arvoisat kivenvääntäjät

    Pakko on tähän, vaikkei juurikaan Joeliin liity, kertoa yhdestä koivulahtelaiskivestä, joka luona tänään vaimon kanssa kävimme.

    Runsaan kilometrin päässä maantiestä metsän keskellä kinttupolun päässä on nelisen metriä korkea kivipaasi, Koivulahden lento-onnettomuuden muistomerkki.

    Asuimme tuolloin turman aikaan 3.1.1961 Kemiössä, ja turma kosketti sitäkin maankolkkaa, sillä Kemiön seurakunnan kanttori oli yksi kuolonuhreista.

    [[File:Koivulahden lento-onnettomuuden muistomerkki.JPG|Koivulahden lento-onnettomuuden muistomerkki]]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      löytyi heti, toisin kuin kavin kuva.

      Ennen katottiin naisten kuvia, nyt kiviä!
      Näissä ON jotain: ketjunjatkeena ollaan - sekö ois?

      Poista
  3. Arvoisa Kiviset ja Soraset -hikkaj

    Kolmas kivi on kotomme. Sorat ovat harjuissa ( ja moreenit kirjoissa ).
    Ja se yks Harju on puhdasta olympiakultaa.
    Ja timantit ovat ikuisia. A girl´s best friend ...

    Tuolla on muuten Oravaisissa kasitien varressa kahvituvan naapurissa oikeen pysyvä ulkoilmakivinäyttely, jossa esillä isot lohkareen melkeen mitä vaan suomalaiskallioperän kivisorttia.
    Timantteja ei muistaakseni kuitenkaan. Tai en oo varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      oisko tässä loppuiän hommaksi nokko, jos kivenpyörittäjiksi ruvettas niin kun se Turusen Heikin vähänkö heilahtanut mies! :)
      Patsaita kateltas siinä sivussa.

      Poista
  4. Arvoisa lithiasis -hikkaj

    Se jo mainittu Hanhikivi on vieä näkemättä. Varmaan sinne sitten pääsee, kun lopettavat sen Putinin atomipommifirman laajennustyöt tuossa tulevan elokuun alussa.
    Nythän sinne on leveä asfalttitiekin laitettuna ! Täytyy joskus käydä.
    Tuo Pähkinäsaaren rajan pohjoinen merkki on kuulemma yli kuusi metriä korkea. Kuvissa on melkeen yhtä iso kuin nämä lukemattomat Vaasan seudun siirtolohkareet, joita on metsät pullollaan, ja rannat.

    Toinen merkittävä, nytkin melkeen Molotovin rajalla seisova, on Nuijamaan kirkonkylän Sormuskivi. Kyljessä on muistolaatta. Nuijamaan miehet lähti sen juurelta nuija kädessä ( malli Kajander ) talvisotaan valmistautumaan. Tai niin kuin sanottiin YH-hommiin ( kun ei ollut vielä YK-hommia ).
    Tuon Sormuskiven juurella on tullut käytyä. Lienee 5-6 metrinen.

    Mutta jos vaan siirtolohkareita sinänsä haluaa katsella, niin täälläpä Merenkurkussa niitä on. Kuulemma joku jättiläinen aikanaa tiputti.
    Varmana on totta se jättiläinen, kun kerran maailmanperintökohteen esitteessäkin oikeen kuvan kanssa kerrotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      kavi pitää täällä idässä kivee pystyssä, sie siellä lännessä - mie pureskelen muuten vaan monenlaisia pähkinöitä kuten Gandhi loppupuolen elämässä. G eli hedelmillä ja pähkinöillä ainakin tuon Kävelyn filosofiaa teoksen mukaan.
      http://kariav-annat.blogspot.fi/2015/03/obladii-svenska.html

      Poista