Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 20. tammikuuta 2018

Etupenkistä taide näyttää läheisemmältä

Vuorossa Valtosen kolme laulavaa kaunista sisarta, jotka melkein polvelle tulivat istumaan.
Istuimme etupenkissä. Teatterissa. Tietoinen valinta: muuten ei neljän seurue olisi päässyt vierekkäisiin penkkeihin eli upottaviin tuoleihin heti kommentoimaan sipisipiä mielijohteitaan.

Elsa Maire, Maria Sarkkinen, Vera, Mirva Kuivalainen, Raija, Suvi-Maaria Virta, lauloivat kolmiäänisesti ja 'erittäin hyvin stemmoissa pysyen', niin  kehuivat meistä ne jotka musiikin idiksen päälle paremmin ymmärtävät. Kelpasi minullekin joka en juuri stemmoja tajua, sanakaan juuri älyä. Tunnelman kyllä aistin ja ehkä senkin jos ihan väärin joku laulaa lurauttaa, mutta nythän ei sitä pelkoa ollut.

Veran kauniita kasvoja katsoin, Raijan ilmeikkyyttä naaman liikkeissä, plus muuta säpäkkyyttä, ja Elsa Mairea, joka tuli aivan näyttämön laitaan liki, istahti eteen yltöhollille, ja alkoi ihanasti laulaa ilman mitään säestystä, minkä nyt vähän kitaraa näppäili -  juuri niin kuin olen unelmoinut kuulevani: taitavaa, vetoavaa yksinlaulua yksin, livenä.

Joensuun kaupunginteatteri näitä tarjoaa, kelpo näytelmiä, ihan jonossa. On kapasiteetti kasvanut ainakin musiikin suhteen, laulutaitoa tullut uusien kasvojen myötä, virtaa Virran lisäksi; Suvi-Maariahan valloitti Katri Helenana yleisön jokunen vuosi sitten.

Entä äijät?
Ammattilaisia, ammattilaisia viimeisen päälle. Tuokin uusia kasvo, Hans Stigzelius, joka monena monessa roolissa ennätti osaamisensa, paneutumisensa näyttää.

Harmony Sistersiä, Kotkan ruusuja - jotka maailmalle hukkuivat ja pahan maineen saivat kun Saksassa sota-aikana Hitlerin perässä esiintyivät - siis katsoimme kaikin: pitkästymättä, mikä se jos mikä hyvän merkki! Niin kuitenkin joutuivat Yleisradiossa pannaan nämä 'naisnatsit', ettei radio suostunut soittamaan heidän levyjään, sen sijaan soittivat 'jotain Metrotyttöjä Kitteeltä'!

Aluksi, taas, vei aikaa tovin hyväksyä ohjaajan / käsikirjoittajan, Aino Kivi / Elina Snicker, ratkaisua riepottaa äitiä, Anne Ojanne, mukana näytelmässä koko ajan kokoavana voimana, huolehtivana kaukoäitinä. Vaan näytelmän edetessä elämän runnellessa tyttöjä, äiti ja äidin tuki olivat tarpeen niin tytöille kuin katsojillekin.
Traagisen raskasta kaiken kaikkiaan oli siskosten elämä, tasapainoisen perhe-elämän vietosta ei puhettakaan.

Hieno ja liikuttava liki kolmituntinen.
Jäittepä paljon paitsi, kun ette mukaan vaivautuneet. Enää tuskin ehtii, sillä viimeinen esitys on tänään lauantaina, tunnin päästä klo 17.00.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

3 kommenttia:

  1. Maininta Metro-tytöistä sai minut syttymään. Hekin olisivat teatteriesityksen väärti. Mäne tiijjä on tehtykin. Ja Kitteelle pitäs suaha metro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      Väkeväisen tyttöjä Kiteeltä näkyy Metrotytöt olevan: Anna-Liisa ja Hertta; alussa mukana myös Annikki-serkku.
      Sulla tarkempaa tietoa asiasta: mikä kylä, ketkä vanhempia jne.?

      Poista
    2. Himon Väkeväisiä, ei mulla tarkempaa tietoa. Patsasta ei Kitteellä näille kulttuurihenkilöille ole, tykki vain sojottaa länteen museorakennuksen eessä.

      Poista