Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Onnenmaasta onnenonkijaan


Niitto- ja haravakoneen takaa löytyi jokakesäinen jäljiteltävä: Pölösen Onnen maa, jonka mieluummin kyllä kirjoittaisin yhteen. Vähän samalla tapaa kuin Päätalon kolmannen Iijoen, Kunnan jauhot. Mutta yhdyssanoista ja makuasioista ei kuulemma sovi kiistellä, joten olkoot sitten erillään.
Pääasia ei moisesta kärsi.

Hyvä mikä hyvä.
Tosin Paltaniemen teatterin tulkinnassa ohjaajana olisin vaihtanut Aarnen Tenhoksi ja Tenhon Aarneksi. Tuomas Suokolla oli enemmän silmänvilkettä ja supliikkikapasiteettia kuin routaporsaana kotitilalle kesänviettoon palanneella Tommi Määtällä. Näin isä-Antin tuumailu pojistaan, jotta se 'Aarne se on semmonen hölömiskö vaan kova työmies, kun tuas se Tenho on tuulella käypä', olisi osunut nappiin. Antti-ukkiin ohjaaja Anne Ballini oli löytänyt ripsakkuutta enemmän kuin filmissä, mikä antoi eloa näytelmään: muisti pätki useampaan otteeseen, ja eloisasti tuon Topi Leinonen esille herutteli. Saara Erkamon tarkkailukarjakko Virvassa sekä Eetla-väkättäjässa oli säähköä ja kipunaa niin että avokatsomo hytkyi!

Taipaleen tangojen jälkeen taipaleelle. Kuopioon. Rauhalahdessa oli nostettu tikunnokkaan Katri Helena - ilman väliviivaa.

Kuopion Uusi Kesäteatteri ammattilaisineen oli ja on koko kesän Tohmajärven tytön perässä. Kelpasi katsella ja kuunnella tanssahtavia esiintyjiä. Laulut olivat ns. kohillaan. Ehkä näytelmän tempo oli vähän liian sukkela katrihelenaksi. Toisaalta naisfanittajista ja yhdestä vallanmainiosta antifanista näytelmä suurelta osin kertoikin, ja nämä kun remusivat koko ajan jurrissa - niin sitten.

Kohokohdaksi kirjaihmiselle jäi Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -juorukirjan nopea käsittely: lukematta saunanuuniin suitsaitsukkelaan työnsi Katri Helena, Johanna Keinänen, koko opuksen saatesanoin 'toisinkin voisi sen sanoa', tai jotain sinne päin. Hyvin pölähti puskista näyttämölle myös uusi onnenonkija, se LiimatainenSamppa Heikkinen.
Ja siinä tiedenaisessa, Johanna Jauhiainen, oli tyyliä jos laulupersoonaakin. Hänen kynsissään mahtaa nössöllä Ku-Ku-Ku-mehtotutkijayliopistomiehellä, Antti Nieminen, olla kovat ajat vielä edessä, panee oletuttamaan ...

Kevyttä kamaa, silti suuria räiskyviä tunteita, niin Kajaanin kuin Kuopion liepeillä, kummassakin.

On suuri harmi jos Katri Helena Laulajatytön käsiohjelma pitää kutinsa. Teatterinjohtaja Sami Kojonen näet kirjoittaa:
"Kuopion kaupungin myytyä koko leirialueen ulkopuoliselle yritykselle, mukana meni myös teatteriareena. Olisimme halunneet jatkaa toimintaa pitkällä aikatähtäimellä eteenpäin, mutta uusi toimija haluaa tänne muuta. - - Olemme voineet työllistää vuosien mittaan yli 300 teatterialan ammattilaista ja -opiskelijaa."

You Tube

*** myös

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti