Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 20. heinäkuuta 2017

Viheliäistä

Nyt on nassesetä vihainen. Taikka oli eilen.
Miten mukava naputella lakanoiden välissä aamutuimaan aamukahvikielin läppäriä ja vilkuilla samalla akkunasta polveilevaa orapihlaja-aitaa, jota - edelleen - käsikäyttöisin pensassaksein puoleenväliin jo silvoin.
Siis samoin menetelmin kuin joka kesä vuosikymmenten ajan, myös samoin telinein.

Eipä pyöri vuoteen yllä kärpäslauma, ei. Paarmoista puhumattakaan. Mitä nyt yks itikka, urhoollinen, inistä yrittää, raukka, ennenku nits! niska nitkahtaapi.
Ei surise, ei pörrää, ei käy kii! Ei. Kärpäsarmeija.
Niinku eilen.

Ensin tuntui jotta mikäs tässä: Napsuttelet. Nipsuttelet. Sinisiä ajattelet. Hikipisaran pyyhit otsaltasi.
Kunnes:
Kostui paita.
Otsa kiilsi.
Hartioilta hiki tipahti.

Kärpäsetkös heräsivät!

Lennähti yksi, hetikohta toinen ja kolmas, neljäs jo syöksyi päälle, viides korvaan työntyi. Kuudennenpa kävi huonosti: tuli huulille, haukkasin välipalaksi.

Kymmeniä niitä lopulta siinä pään päällä pörräsi, pörisi ja kiehui. Kiehuvan pään päällä.
Vähä ettei ope kironnut, kirosana leikkaajan leuoilta livahtanut. - Pannahinen! päässyt, tai peräti Kallen-Riitun Sorsan väittämä siunaus: - Voi sanomapitsi! 

Se Son of a bitch!


*** myös


4 kommenttia:

  1. Arvoisa kärpästen herra hikkaj

    Elä hyvä mies niijjen kärpästen kanssa riitoihin rupia, käypi vielä niin kuin sille yhelle juristille, joka maineensa menetti kirvestiellään. Se ankkalammikosta nimensä lainannut. Tai sorsalammesta ?
    Toisin kuin se yks Päätalo. Joka sorsivista Sorsista viis veisasi.

    Son of pizza - siis pitsapoika, lienee semmonen, joka tilauksesta tuopi pitsat kotiovelle asti. Vaikka Paratiisin runsaudensarven lisukkeeksi.
    Kun taas se sanomapitsi on kuin hesari, joka koiran pureskelun jäljiltä on yhtä pitsiä !

    Mutta ei hätiä mitiä; vanha kansa tapasi sanoa, jotta ´tulis kesä ja kärpäsiä, niin ois köyhilläkin ystäviä´ ....

    Se puoliksi syötu pitsa kannattaa sitten sijoittaa sillai ovelasti, jotta se houkuttelee kärpäset äärelleen, ja jättää läppäri-hikkajiin rauhaan.

    Mutta sen haluan vielä ergonomiavalistuksena sanoa, ettei läppäri sovellu työkoneeksi, eikä älykännykkä. Niskat siinä liian nöyränä ja hartiat koholla.
    Ikuinen niska-hartiavaiva on tiijjossa.
    Pittää olla pöytäkone, jossa välkeruutu ja nappulasto ovatten erillään, ja ne voidaan sijoittaa sopivallen korkeuvvelle ja silmäetäisyydelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      loppukaneettisi on asiaa, ja pian tässä on valmis kioskimyyjän ammattiin luukun kautta myyntiasennon muotoutuessa.

      Mutta kun pöytäkonetta on paha sijoittaa vuoteeseen, jossa aamupäivärupeamia ja -viiveitä vietän (blogipottuun kakin yms.) ennen puolipäivän jälkeen tapahtuvia ankaria fyysisiä ponnisteluja.


      Poista
  2. Arvoisa ITE-taiteen ystävä ja harrastaja hikkaj

    Piankos sitä taitavakätinen mies rakentaa semmosen systeemin, jossa pöytäkone näppäimineen ja välkelevyineen sijoittuu sopivasti vuoteen ääreen.
    Sähkömoottorisänkyjä on jo kaupan. Siihen vaan päälle semmonen sahapukin ja pihakeinun yhdistelmäviritelmä ...
    Sujuupi sitten jopa pizzankin syönti vuoteesta käsin.
    Vaikka se pizzalaatikko onkin muuten kuin epäergonomisesta läppäristä muotokielensä lainannut.
    Sorsallakin voisi olla tässä uutukaisessa lepo-, ruoka- ja työpisteessä oma roolinsa. Erilainen kuin Päätalon Kallen tappauksessa.
    Tai oikeastaan samanlainen ... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      http://hikkaj.blogspot.fi/2013/07/talo-maalauksessa.html

      elähän virka mittää!
      So. josko tuon linkin alakuvan telineestä vähän jalakoja sahhais ja siirtäs tähän vuoteen päälle ...

      Poista